Pedagogiikan näyttäytyminen varhaiskasvatuksen vuoropäiväkodeissa. Mitä vuorohoidossa tapahtuu ilta-aikana?

Yleistä. Varhaiskasvatuslaki 540/2018 velvoittaa varhaiskasvatuksen olevan suunnitelmallista ja tavoitteellista, pedagogisesti painottuvaa toimintaa. Uudistunut laki määrittää ensimmäistä kertaa vuorohoidon järjestämisen periaatteista. Valtakunnalliset linjaukset vuorohoidon toteutuksesta kuitenkin puuttuvat ja säädöksissä päätäntävalta annetaan vuorohoidon toteuttamisesta yksittäisille kunnille. Vuorohoidosta käytetään erilaisia termejä kuten ympärivuorokautinen hoito, vaativa vuorohoito, laajennettu vuorohoito sekä vuorohoito. Toimintaa kuvaavana käsitteenä nousee aiemmissa tutkimuksissa esille kodinomaisuus, vaikka varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa kyseistä käsitettä ei ole käytetty. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että vuorohoitoa on tarpeellista tutkia sekä Suomessa että kansainvälisestikin.

Tavoitteet. Suomessa vuorohoidossa lapsia on kaikista varhaiskasvatukseen osallistuvista lapsista 7 %. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ensin selvittää, mitä ympärivuorokautisissa päiväkodeissa tapahtuu päivän aikana. Tutkimuksen toinen tavoite on selvittää miten paljon ja millaista tavoitteellista toimintaa ilta-aikoina on ympärivuorokautisissa päiväkodeissa. Tutkimuksen kolmantena tavoitteena on tarkoitus selvittää, miten lasten sitoutuneisuutta on mahdollista lisätä ilta-aikoina.

Menetelmät. Tutkielma on toteutettu osana Kehittävä Palaute -menetelmää. Aineisto on kerätty Kouvolassa, viidestä ympärivuorokauden auki olevasta päiväkodissa syksyn 2019 aikana. Aineistonkeruumenetelmänä toimi havainnointi. Aineistonkeruuseen osallistui viisi koulutettua havainnoijaa. Havainnointiaineistoa kertyi 1146. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS 25 for MacOS-ohjelmistolla.

Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vapaata leikkiä on päivän aikana suuri osa ajasta. Ilta-aikoina lapset leikkivät pääsääntöisesti esineleikkiä ja se on sitoutunutta. Tavoitteellisen toiminnan osuus oli ympärivuorokautisissa päiväkodeissa pieni (5,8%) ilta-aikana ja aikuinen toimi suurelta osin neutraalisti. Tehtäviin sitoutuminen ilta-aikana on intensiivistä, mutta tehtäviä esiintyy vain vähän. Lapset sitoutuvat toimintaan intensiivisemmin aikuisen osallistuessa. Oppimisen kannalta päiväkodin toiminnoista kaikkein arvokkaimmaksi nousee tuettu leikki. Ilta-ajan toiminta poikkeaa aamupäivän aikana tapahtuvasta toiminnasta.

Tulevaisuus. Ympärivuorokautisen varhaiskasvatuksen järjestämisen työllisyyspoliittinen asema, samoin kuin pedagoginen rooli ja lasten hyvinvoinnin mahdollistaminen ympärivuorokautisessa päiväkodissa on keskustelun kohteena tulevaisuudessa. Julkista keskustelua tarvitaan siitä, kuinka kaikille lapsille mahdollistetaan samanlainen hyöty korkealaatuisesta varhaiskasvatuksesta, vaikka hoidon tarve olisi erittäin epäsäännöllistä. Tähän tärkeäksi osaksi täytyy liittää vuorohoidon käsite, joka luo vahvasti mielikuvan pelkän hoidon mahdollistamisesta aikaisissa aamuissa, myöhäisissä illoissa ja viikonlopuissa. Vuorohoito on osa laadukasta varhaiskasvatusta, jossa täytyy huomioida varhaiskasvatuksen asettamat tavoitteet ja lain tuomat velvoitteet koko päivän pedagogiikan näkökulmasta.

Jenny Hietanen – Pedagogiikan näyttäytyminen varhaiskasvatuksen vuoropäiväkodeissa. Mitä vuorohoidossa tapahtuu ilta-aikana?

Tulevaisuuspuhetta ja toimijuutta – nuorten ajatuksia tulevaisuudesta

lähtökohdat ja tutkimuksen tarkoitus

Muuttuvassa maailmassa uusien ja yllättävienkin haasteiden kohdatessa arkemme tarvitsemme kykyä katsoa tulevaan. Mitä suurempia muutokset ovat, sitä vaikeampaa on ennakoida tulevaisuutta. Tulevaisuus ei kuitenkaan vain tapahdu, vaan teemme sen päätösten ja valintojen sekä meistä riippumattomien seikkojen kautta. Toimijuudessa yhdistyvät eri aikaulottuvuuksien vaikutukset, niin menneisyydessä muodostuneet käsitykset ja arvot kuin tulevaisuuden odotukset ja pelotkin. Suhtautuminen tulevaisuuteen paljastaa siis yksilön ajatuksia omasta asemastaan ja mahdollisuuksistaan yhteiskunnassa.

Tulevaisuus on kiinnostanut ja puhuttanut ihmistä aina. Tällaisena aikana – korona-kevättä eläessämme – tuntuu tulevaisuus olevan entistä enemmän läsnä ihmisten puheissa ja ajatuksissa. Tutkimuksessani analysoin vuosina 2018 ja 2019 kerättyjen noin 16–18-vuotiaiden lukiolaisnuorten kirjoittamia tulevaisuusaiheisia esseitä (n = 53). Tutkimus toteutettiin fenomenografisesti ja siinä käytettiin diskurssianalyysiä tulevaisuudelle annettujen merkitysten tunnistamiseksi. Olin erityisen kiinnostunut siitä, miten nuoret puhuvat tulevaisuudesta ja millaisia merkityksiä he puheellaan tulevaisuudelle antavat. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa menetelmällisesti nuorten tulevaisuuspuheen tapoja sekä analysoida toimijuuden rakentumista tunnistetuissa tavoissa puhua.

tulokset

Tulevaisuuspuheen tavoiksi tunnistettiin lineaarinen, skenaarioperusteinen sekä toivotuista tulevaisuuksista puhuminen. Lineaarisessa korostui menneisyys, tieto sekä nykyiset kehityslinjat. Skenaariopuheessa sen sijaan perustettiin tulevaisuus uudenlaisille ratkaisuille sekä epäjatkuvuuksiinkin perustuneisiin vaihtoehtoihin. Toivotut tulevaisuudet puolestaan olivat subjektiivisin tapa katsoa tulevaan, ja ne perustuivatkin arvoihin, toiveisiin sekä unelmiin.

Toimijuutta ei olisi voitu tutkia vain yksittäisestä puhetavasta, koska tämä antaisi liian yksinkertaistavan kuvan niin puheen kuin toimijuuden luonteesta, jotka ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Määritin kolme tyypillisintä puhetapayhdistelmätyyppiä ”realisteiksi”, ”toimeenpanijoiksi” ja ”utopisteiksi”. Sillä, kuinka tulevaisuudesta puhutaan, on siis merkitystä. Tutkimalla tulevaisuuspuhetta sekä yhdistämällä toimijuuden kompleksiset elementit osaksi sitä voidaan hahmottaa yksilön suhtautumista tulevaan ja näin ollen myös kasvatuksen näkökulmasta saada tietoa siitä, kuinka tukea yksilöä hänen tarvitsemallaan tavalla.

Täydellistä toimijuuden kokonaisuutta on ehkä tarpeetonta määrittää, sillä yhteiskunnallisesti on tärkeää, että on yksilöitä, joilla on erilaisia valmiuksia toimia ja kyky toimia keskenään. Tarvitsemme siis sekä realisteja, jotka juurruttavat meidät ymmärtämään menneisyyden sekä nykyisyyden reunaehtoja ja lainalaisuuksia, sekä toimeenpanijoita, jotka uskovat parempaan tulevaisuuteen ja ovat eturintamassa valmiita tekemään töitä sen eteen. Jotta muutos olisi riittävä, etenkin näinä aikoina, jolloin sekä ilmastonmuutos että korona-virus vaativat meitä etsimään ratkaisuja ”boksin ulkopuolelta”, tarvitaan myös utopisteja, jotka hakevat ratkaisuja todennäköisen toiselta puolelta.

Nuorten tulevaisuusesseiden sisällöissä korostuivat koulutuksen ja työn rooli. Näillä nähtiinkin olevan selkein yhteys toimijuuteen, joten voidaan todeta, että nuoret kokevat rakenteiden tuottaman toimijuuden todennäköisimpänä keinona vaikuttaa ja menestyä elämässään. Muita keskeisiä sisältöjä olivat luonto ja ympäristö sekä ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyvät toiveet tulevaisuutta kohtaan. Myös teknologia näyttäytyi keskeisenä esseissä muun muassa pohdinnoissa teknologisten ratkaisujen, kuten robottien, vaikutuksesta tulevaisuuden töihin. Näiden lisäksi lähes jokaisessa esseessä näkyi sosiaalisten suhteiden merkittävyys. Perhettä ja ystäviä arvostettiin ja ne koetaan tärkeiksi myös tulevaisuudessa. Harrastukset ja vapaa-ajantoiminta, kuten matkustaminen, oli monessa esseessä keskeisessä roolissa. Suurimpana huolena nuoret esittivät ilmastonmuutokseen liittyviä pelkoja.

lopuksi

Tätä työtä aloittaessani en tiennyt juurikaan tulevaisuuksien tutkimisesta. En edes sitä, kuinka tämä olisi ylipäätään mahdollista. Tulevaisuus tehdään, se on yhtä aikaa mahdollisuuksia, yllätyksiä, kriisejä ja haasteita, aivan kuten tämä päiväkin. Kuitenkin historia on osoittanut, että joskus mahdottomina näyttäytyneet asiat muuttuvat tulevaisuudessa mahdollisiksi. Sen vuoksi haluan päättää joskus mahdottomaltakin tuntuneen pro gradu -prosessini presidentti Sauli Niinistön (huhtikuussa 2020) sanoihin: ”Kannattaa muistaa: sille, joka mahdottoman voittaa, on kaikki mahdollista.”

Tuija Hyvättinen
Pro Gradu: Tulevaisuuspuhetta ja toimijuutta – nuorten tarinoita tulevaisuudesta