Tutkin pro gradu-tutkielmassani erityisluokanopettajien käsityksiä liikuntakasvatuksesta. Aihe on minulle tärkeä, sillä olen paitsi itse liikunta-addikti, myös vannoutunut liikunnan hyödyistä ihmisen hyvinvoinnille. Tutkimuksen mukaan liikunnan kokonaisvaltaiset hyödyt ihmisen terveydelle ja toimintakyvylle ovat kiistattomat. Sen sijaan liikkumattomuus aiheuttaa erinäisiä terveysvaivoja ja täten vähentää myös tasa-arvoa.
Tutkimus on mielestäni tärkeä, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus näyttäisi laskeneen ja passiivinen aika päivässä näyttäisi lisääntyneen. Vaikka tutkimusta liikunnan vaikutuksista ihmisen toimintakyvylle onkin runsaasti, tarvitaan mielestäni vielä enemmän käytännön tietoa siitä, miten liikunta-aktiivisuutta voitaisiin lisätä, kun kyseessä ovat lapset.
Toteutin aineiston laadullisena kyselytutkimuksena (N=19). Tutkimuksen tieteenfilosofisena lähtökohtana käytin fenomenografista tutkimussuuntausta. Aineiston analyysikeinona käytin sisällönanalyysin ja kategorisoinnin yhdistelmää. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin ihmisen perustarpeisiin perustuvaa itsemääräämisteoriaa sekä merkitysulottuvuuksiin perustuvaa liikuntasuhdenäkökulmaa.
Valikoin tutkimushenkilöikseni alakoulussa työskentelevät erityisluokanopettajat, jotka ovat opettaneet työssään myös liikuntaa oppilaille. Tutkimukseni keskeinen anti oli saada empiiristä tietoa koulumaailman kentältä siitä, millaisen roolin liikuntakasvatus saa tutkimushenkilöiksi osallistuneiden erityisluokanopettajien työssä ja millaisia keinoja opettajat pyrkivät käyttämään työssään lasten liikunnallisen elämäntavan tukemiseksi ja koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Lisäksi halusin tietää, onko liikuntakasvatus samanlaista erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille kuin yleisopetukseen osallistuville oppilaille.
Tutkimuskysymykseni tarkentuivat seuraavasti:
- Miten erityisluokanopettajat kuvailevat omaa liikuntakasvattajuuttaan?
- Miten erityisluokanopettajien mielestä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä?
- Millaisia käsityksiä erityisluokanopettajilla on erityisen tuen tarpeista liikuntakasvatuksessa?
Erityisluokanopettajien liikuntakasvatus rakentuu aineistoni perusteella opettajan henkilökohtaisiin lähtökohtiin, tavoitteisiin, kokemuksiin, toimintatapoihin ja didaktiikkaan liikuntakasvattajana, konkreettisina liikunnan lisäämisen keinoina sekä erityisen tuen tarpeen huomioimisena liikuntatilanteissa. Aineiston perusteella liikunnan lisäämisen keinoja on moninaisia, kuten toiminnallinen opetus, välituntitoiminnan kehittäminen, ulkona opettaminen sekä liikuntatuokioiden (kuten taukojumppien tai liikuntapalkkioiden) lisääminen. Erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden kohdalla liikuntatilanteissa korostettiin selkeyden, ajan, ohjauksen, struktuurin, rutiinien, turvallisuuden sekä suunnitelmallisuuden merkitystä. Kaiken kaikkiaan lasten liikunta-aktiivisuuden lisääminen koettiin tärkeänä tavoitteena ja tutkimukseni antoikin erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, millaisilla konkreettisilla keinoilla tätä voitaisiin tukea.
Pro gradu-tutkielma: ”Lapset liikkeeseen! Erityisluokanopettajien käsityksiä liikuntakasvatuksesta”
Amanda Haapaniemi