Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Työstressistä ja työuupumuksesta on tullut huolestuttavan normaali työelämän ilmiö. Muun muassa opettajien työssä jaksamisesta ja työuupumuksesta uutisoidaan mediassa yhä enemmän, ja myös kasvatustieteellisen tutkimuksen mielenkiinto on herännyt kyseistä ilmiötä kohtaan. Mistä opettajien kasvava työstressi juontaa juurensa, ja miten tilannetta voitaisiin helpottaa?
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät luokanopettajat kokevat merkittäviksi työstressiä aiheuttaviksi tekijöiksi. Lisäksi selvitettiin mitkä taustamuuttujat (esim. opettajaan, opetustyöhön ja työympäristöön liittyvät tekijät) ovat yhteydessä työstressiin. Tarkoituksena oli selvittää myös, mitä keinoja luokanopettajilla on työssä jaksamisensa tukemiseen ja stressinhallintaan. Tätä aihetta on tärkeä tutkia, sillä opettajien työssä jaksamisella on tutkimusten mukaan suuri merkitys opettajien alalla pysymisen, opetuksen laadun, oppilaiden motivaation ja koulumenestyksen kannalta. Aihetta tutkimalla voidaan selvittää, mitä haasteita ja tarpeita opettajilla on työssä jaksamisessa, ja miten niihin voitaisiin tulevaisuuudessa vastata.
Tutkimuksen toteutus ja tulokset
Tutkielma toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena. Kvantitatiivinen aineisto hankittiin kyselylomakkeella, johon vastasi 59 luokanopettajaa. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS -ohjelmalla. Kvantitatiiviset tulokset ohjasivat haastattelurungon kehittämistä, ja niiden perusteella valittiin kyselyyn vastanneista 4 henkilöä haastateltaviksi. Kvalitatiivinen aineisto hankittiin teemahaastatteluilla, joita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Analyysin mukaan merkittävimmät työstressiä aiheuttavat tekijät ovat luokkavuorovaikutusta häiritsevät oppilaat, tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden tukeminen, vastuu oppilaan oppimisesta, runsas työmäärä, ulkopuolelta määrätyt opetuksen kehittämiseen liittyvät tekijät sekä työympäristöön ja joitakin työn yleiseen luonteeseen liittyviä tekijöitä. Taustamuuttujista puolestaan alhainen tyytyväisyys koulutukseen, alhainen opettajakollegojen tuki, pääkaupunkiseudulla työskenteleminen sekä opetuksen suunnittelu opinnoista saatuna valmiutena olivat yhteydessä työstressiin. Kvalitatiivisessa analyysissä luokanopettajien stressinhallintakeinoja löydettiin kolmesta eri kategoriasta: ongelmasuuntautuneet (esim. työajan hallitseminen, tarkat toimintatavat ja hyvien suhteiden luominen huoltajiin), tunnesuuntautuneet (esim. vapaa-aika ja terveelliset elämäntavat, työilmapiirin vahvistaminen) ja samanaikaisesti sekä ongelmaan että tunteisiin suuntautuvat keinot (esim. kollegojen tuki, koulun johdon tuki ja työnohjaus).
Tutkielma lisää ymmärrystä luokanopettajien työstressistä sekä työssä jaksamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Tulokset voivat auttaa opettajia tukemaan omaa työssä jaksamistaan, mutta suuremmassa mittakaavassa on myös puututtava ongelmiin ja tekijöihin, jotka ensikädessä stressaavat ja uuvuttavat opettajia. Olisikin kiinnostavaa tutkia juuri näitä tekijöitä tarkemmin, ja selvittää, kuinka niiden aiheuttamaa stressiä voitaisiin pienentää luokanopettajan työssä. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia syvällisemmin myös niitä keinoja ja tukimuotoja, joita luokanopettajat kokevat vielä tarvitsevansa, sekä sitä, miten tähän tuen tarpeeseen voitaisiin vastata.
Katri Savolainen
Luokanopettajan työstressi – Merkittävimmät stressiä aiheuttavat ja siihen yhteydessä olevat tekijät sekä stressinhallintakeinot