Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Ulkosuomalaisten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja Suomi-koulujen ansioista tuhannet lapset kymmenissä maissa saavat täydentävää opetusta suomen kielessä ja suomalaisessa kulttuurissa. Suomi-kouluja on kuitenkin tutkittu vähän, erityisesti suomikoululaisten näkökulmasta, vaikka ne ovatkin varsin merkittävä ulkosuomalaisten yhteisöjen verkosto ja vakiintunut ulkosuomalaisten palvelu. Olisi siis korkea aika saada myös lasten ääni kuuluviin – ovathan Suomi-koulut olemassa juuri lapsia varten. Suomi-koulujen olisi myös tarkoitus tukea oppilaiden monikielistä identiteettiä, mutta ulkosuomalaisten lasten kieli-identiteettiä ei ole pahemmin tutkittu. Niinpä tartuin näihin aiheisiin ja lähdin kartoittamaan, mitä kokemuksia ulkosuomalaisilla lapsilla on Suomi-kouluista ja millaiseksi he kokevat kieli-identiteettinsä.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää 6—11-vuotiasta ulkosuomalaista lasta. Haastattelut pyrittiin pitämään mahdollisimman avoimina ja keskustelunomaisina, mutta käytännössä haastattelut lähentelivät enemmän puolistrukturoituja haastatteluja. Litteroitua haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä asioita haastatteluissa nousee esille, ei luoda kattavaa kuvausta Suomi-kouluista tai ulkosuomalaisista lapsista.
Tulokset ja johtopäätökset
Vaikka suomen kieli koettiin usein vaikeaksi tai heikoksi, lapsilla yleensä ilmeni olevan selkeä kuva itsestään suomen kielen puhujina muiden puhumiensa kielten ohella. Eri kielillä oli usein hyvin selkeät roolit lasten elämässä, ja kieliin suhtauduttiinkin usein hyvin konkreettisella ja käytännön läheisellä tavalla. Lapset ilmaisivat käyttävänsä aktiivisesti niin suomea kuin mahdollista toista kotikieltään sekä asuinmaansa kieltä, ja osoittivat vahvaa monikielistä kieli-identiteettiä, jossa myös suomella oli vankka asema.
Suomi-kouluista nostettiin esiin enimmäkseen positiivisia asioita. Yleisesti ottaen lapset kokivat, että Suomi-koulua on kiva käydä, ja että siellä oppii tai että siitä on heille hyötyä. Erityisen paljon lapset ilmaisivat pitävänsä toiminnallisesta ja monipuolisesta tekemisestä, sekä Suomi-koulukavereista. Tuloksista voidaan tulkita, että Suomi-koulu tarjoaa usein myönteisen suomenkielisen tilan ja yhteisön, mikä voi vahvistaa ulkosuomalaisten lasten kokemusta itsestään suomen kielen puhujina ja näin ollen tukea suomen kielen osuutta heidän kieli-identiteetissään. Tämä on ilman muuta positiivista, mutta jatkotutkimukselle olisi edelleen tarvetta. Tämänkin tutkimuksen aineistosta nousee esiin joitakin jatkotutkimusaiheita, kuten esimerkiksi toiminnallisen ja monipuolisen opetuksen toteutuminen Suomi-kouluissa sekä Suomi-koulujen etätoiminta verrattuna paikan päällä tapahtuvaan toimintaan. Ulkosuomalaisiin lapsiin on syytä suhtautua mahdollisena voimavarana Suomelle, ja heidän tukemisensa vaatii edelleen parempaa ymmärrystä heidän kokemuksistaan ja tarpeistaan.
Emmi Hagelberg
Ulkosuomalaisten lasten kokemuksia Suomi-koulusta ja kieli-identiteetistään