Sanotaan, että paras tapa oppia jokin asia, on opettaa sitä. Tämä ilmiö liittyy kaikkeen opetukseen ja sisältää myös jotain oleellista tiedon luonteesta. Jo Aristoteles sanoi aikoinaan: ”Opettaminen on ymmärtämisen korkein muoto”. Yliopistossa annetaan korkeinta tieteellistä opetusta. Jos Aristoteleen mietelause pitää paikkansa, voidaan ajatella, että yliopisto-opettaminen on ymmärtämistä sen ylimmällä mahdollisella tasolla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten tuo opetuksen tuottama ymmärrys palautuu takaisin tutkimukseen – ja osallistuu uuden tieteellisen tiedon rakentamiseen.
Tutkimuksen tausta
Vaikka käsitys yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen välisestä toisiaan tukevasta yhteydestä on laajalti akateemisten työntekijöiden kannattamaa, pidetään sitä usein itsestäänselvyytenä. Aiemmassa tutkimuksessa on keskitytty enimmäkseen tutkimuksen vaikutukseen opetukseen, ja opetuksen vaikutus tutkimukseen on jäänyt vähälle huomiolle. Todellinen tutkimuksen ja opetuksen yhteys on kaksisuuntainen. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan toteutuu vain tietyin ehdoin. Nämä ehdot eivät täyty vain sillä, että jokainen opettaja tutkii ja jokainen tutkija opettaa. Eivätkä ne täyty sillä, että opetuksessa vain välitetään ajankohtaista tutkimustietoa. Olosuhteet yhteyden toteutumiselle täytyy tietoisesti rakentaa. Tämä tutkimus antaa välineitä tähän työhön.
Tutkimuksen toteutus
Tämän tutkimuksen tutkimuskysymys, millaisin tavoin opetus vaikuttaa positiivisesti tutkimukseen, nousi esiin esitutkimuksena järjestetyssä yhteiskehittämisen työpajassa, jossa kysyimme, mihin tutkimusta tulisi suunnata, jotta se vastaisi tiedeyhteisön tarpeita. Tutkimuskysymykseen haettiin vastausta haastattelemalla 17 kokenutta tutkija-opettajaa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä sekä bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta. Haastateltavien tehtävänimikkeitä olivat yliopistonlehtori (6 hlöä), apulaisprofessori (1 hlö) ja professori (6 hlöä). Puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden tuottama aineisto analysoitiin yhdistämällä aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa havaittiin 25 erilaista tapaa, joilla tutkimus hyötyy opetuksesta. Opetuksen kerrottiin vaikuttavan positiivisesti tutkimusprosessin kaikkiin vaiheisiin, tutkija-opettajien työhyvinvointiin, moniin tutkimusta tukevan asiantuntijuuden osa-alueisiin, tiedeyhteisöön sekä tutkimuksen ja yhteiskunnan kaksisuuntaiseen yhteyteen.
Tulokset kyseenalaistavat yleisen käsityksen opetuksen tutkimusperustaisuudesta yksinomaan tutkitun tiedon siirtämisenä opiskelijoille ja luovat yhteistä perustaa vaikutustapojen kuvauksille ja jäsennyksille akateemisessa keskustelussa. Tuloksia voi soveltaa opetuksen ja tutkimuksen suunnittelussa ja kehitystyössä ja ne voivat vaikuttaa yliopiston kannustusjärjestelmiin, akateemisen henkilöstön työhyvinvointiin ja asiantuntijuuteen, opiskelijoiden osallisuuteen ja oppimiseen, tiedeyhteisön toimintakulttuuriin sekä tutkimuksen yhteiskunnan vuorovaikutukseen.
On myös tärkeää ymmärtää, ettei opetusta voi valjastaa palvelemaan tutkimusta huomioimatta tämän vaikutuksia yliopisto-opetuksen laatuun. Siksi olisi syytä myös selvittää opiskelijoiden näkemyksiä tutkimukseni kuvaamista vaikutustavoista.
Lauri Kontula
”Opetuksen positiivisia vaikutuksia tutkimukseen : Kokeneiden tutkija-opettajien näkemyksiä opetuksen ja tutkimuksen yhteydestä”