Motivaatio tutkimukselle nousi halusta ymmärtää paremmin niitä vuorovaikutustilanteita, jotka ovat jättäneet syvät, lämpimät muistot varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden mieleen. Koin tämän näkökulman erityisen merkittäväksi koska koen, että nämä muistot vaikuttavat vahvasti niin opettajaopiskelijoiden urapolulla kuin elämässä. Ne muovaavat ja vaikuttavat heidän omaan käsitykseensä siitä, mitä on hyvä opettajuus tai mitä pitää sisällään lämmin vuorovaikutus.
Tutkimustehtävänäni oli analysoida, millaisista elementeistä lämmin vuorovaikutus koostuu opiskelijoiden haastattelujen pohjalta ja millaisia arvoja muistojen taustalle kytkeytyy. Aineisto hankittiin kahdenkeskisinä varsin vapaamuotoisina haastatteluina, joissa oli vaikutteita muistelututkimuksesta. Tutkimukseen osallistui viisi varhaiskasvatuksen opiskelijaa, joista neljä oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita ja yksi toisen vuoden opiskelija. He kaikki opiskelivat Helsingin yliopistossa ja haastattelut toteutettiin syyskuussa 2021. Tutkimus oli kvalitatiiivinen ja analyysissä sovellettiin hermeneuttista metodologiaa ja temaattista jaottelua. Rajasin tutkimusjoukon koskemaan erityisesti opintojensa alkuvaiheessa olevia opiskelijoita, koska olin kiinnostunut enemmänkin intuitiivista muistoista ja käsityksistä kuin opintojen kautta muovautuneista käsityksistä.
Tutkimustuloksia
Tulosteni mukaan lämmin vuorovaikutus muodostui kolmen arvon pohjalle, joita olivat yksilön kunnioittaminen ja herkkyys, tarpeiden tyydyttäminen sekä yksilön kunnioittaminen omana itsenään. Dialogisella vuorovaikutuksella, jossa toisen vuorovaikutukseen osallistuvan näkökulma otetaan huomioon ja häntä kohdellaan tasavertaisena vuorovaikutukseen osallistujana, oli erittäin suuri merkitys tarkasteltaessa haastateltavien muistoja lämpimästä vuorovaikutuksesta. Dialoginen vuorovaikutus edesauttoi yksilöiden välistä vuorovaikutusta ja auttoi haastateltavia ymmärtämään lapsen tarpeita. Havaitsin haastattelujen pohjalta, että dialoginen vuorovaikutus mahdollistui silloin kun yksilöä kuunneltiin erityisellä herkkyydellä hänen tarpeensa huomioiden ja ainutlaatuisuuttaan kunnioittaen. Haastateltavat lisäksi kokivat tekojen, joissa korostui fyysinen läsnäolo, olevan tärkeämpiä kuin sanojen.
Jatkotutkimusehdotuksia
Saatujen havaintojen valossa fyysisiä tekoja pidettiin tärkeinä ja ne nousivat keskiöön. Tutkimusaihe olikin erittäin ajankohtainen painotetusti etäopetukseen siirtymisen johdosta. Jäinkin pohtimaan, voisiko seurata ongelmia, jos lapsi ei koe kasvattajan kanssa fyysisen läsnäolon elementtejä? Onko fyysistä kosketusta mahdollista korvata? Tutkimukseni valossa se ei ole ainakaan helppoa, koska muistot ovat niin sidoksissa fyysiseen läheisyyteen. Etäyhteyksissä on myös muita tekijöitä, jotka on syytä ottaa huomioon. Esimerkiksi yhteydet voivat poiketa tai opettaja ei välttämättä katso silmiin ruudun välityksellä. Voidaanko tämänkaltaisessa vuorovaikutuksessa olla todella läsnä, ts. toteutuuko lämmin vuorovaikutus etäyhteyksin?
Lisäksi tässä tutkimuksessa haastateltavat käyttivät paljon adjektiiveja kuvailuissaan ja haastattelut toteutettiin suomeksi. Olisiko erilaista sanoittaa muistoja jollakin toisella kielellä tai siinä tapauksessa, että haastatellut olisivat suomea ei-äidinkielenään puhuvia? Olisiko mahdollista, että jonkin muun kielen edustajilla itseasiassa toimintaan viittaavat verbit korostuisivat tutkimuksessa? Tämä voisi olla yksi kielitieteen mahdollinen jatkotutkimusaihe. Mikä merkitys siis on sillä, että muistoja sanoitetaan tietyillä ilmaisuilla?
Anna Westman
“Se on semmonen ihan niinku lämmin halaus” – Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden muistoja ja käsityksiä lämpimästä vuorovaikutuksesta