Fröbeliläinen rakenteluleikki Suomessa

Friedrich Fröbel (1782–1852) on kehittänyt aikanaan lastentarha-aatteen ja vaikuttanut voimakkaasti varhaislapsuuden arvostukseen ja leikin merkitykseen oppimiselle. Fröbelin voidaan ajatella olevan myös suomalaisen varhaiskasvatuksen kantaisä. Fröbel oli oman aikansa erikoisuus, joka korosti leikin merkitystä lapsen oppimiselle ja ymmärsi leikin olevan lapsen luontainen tapa tutkia ja olla vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Fröbel kehitti osaksi leikkipedagogiikkaansa niin sanotut Fröbelin palikat eli kuusi erilaista leikkilahjaa, jotka muodostavat loogisesti etenevän rakennuspalikoiden sarjan. Fröbel oli hyvin kiinnostunut matematiikasta ja luonnontieteistä ja näki rakenteluleikissä yhtymäkohdan matemaattisen ja luonnontieteellisen ajattelun sekä lasten kokemusmaailman välillä.

Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata rakentelua osana lastentarhan alkuaikoja ja pohtia sen merkitystä osana tämän päivän varhaiskasvatusta. Tutkimukseen osallistui eräs pääkaupunkiseudulla toimiva varhaiskasvatuksen ryhmä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Lastentarhamuseon kanssa, josta saimme tutkimuskäyttöön Fröbel-boxin Fröbel-boxi (lastentarhamuseo.fi), josta tämän tutkimuksen ensisijaisena välineenä toimivat aidot Fröbelin palikat. Fröbel-boxiin kuuluu myös Alexander Reichsteinin yhteistyössä Lastentarhamuseon kanssa suunnittelemat jättipalikat.

Vapaata rakentelua Fröbel-palikoilla Helsinkiläisessä harjoituslastentarhassa, 1950-luku. Kuva: Lastentarhamuseon kuvakokoelma.

Rakentelulla on vahva jalansija lasten leikeissä ja palikoilla on rakennettu jo yli sata vuotta sitten. Rakenteluleikki on tavoittanut lapsen maailman jo silloin ja sillä on edelleen annettavaa myös yli sata vuotta myöhemmin. Fröbel tavoitti pedagogiikassaan suuresti ihannoimansa matematiikan ja luonnontieteiden yhtymäkohdan lasten maailmaan. Luonto on läsnä palikoissa niin materiaalin, muotojen kuin symboliikan kautta. Opettajan tehtävä on tuoda tämä kokonaisvaltaisuus ja asioiden yhteys myös lasten nähtäville.

 

                          Lapsi: ”Opettajan nimi” tee näin! (Alkaa laskea palikoita)

                          Lapsi: Yksi, kaksi, kolme neljä, viisi, kuusi…

                          Koko muu pienryhmä: (Laskevat yhteen ääneen palikoita aina 23                                asti)

 

Tilanne päättyy yhteiseen nauruun. Kaikki ovat selkeästi tyytyväisiä niin palikoiden määrästä kuin niiden laskemisesta syntyneestä onnistumisen tunteesta.

Rakentelu kehittää lapsen taitoja monipuolisesti. Hienomotoriikka, hahmottaminen, kauneudenarvostus, matemaattinen ajattelu, geometrinen ajattelu ja monet muut taidot kehittyvät lapsen rakentaessa. Rakentelu mainitaan myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) yhtenä opettamisen menetelmänä matemaattisen ajattelun ja teknologiakasvatuksen yhteydessä.

Rakenteluleikissä näkyvät leikin eri kehityksen vaiheet aina esineleikeistä roolileikkeihin. Rakentelua voidaan tehdä yksin ja yhdessä. Isot rakentelupalikat ohjaavat vahvemmin yhteisleikkiin, kun taas pöydän ääressä pienillä palikoilla rakenneltaessa leikit vaihtelevat voimakkaammin yksin- ja yhteisleikkien välillä.

Opettajan rooli rakentelussa on merkittävä. Opettaja on vastuussa rakenteluleikin saatavuudesta, havainnoinnista, kehittämisestä ja leikkiin osallistumisesta tarpeen mukaan. Rakentelu on toimiva opetuksen menetelmä. Rakentelu antaa opetukselle sisältöjä ja tavoitteita, joka vuosien saatossa on unohdettu. Fröbeliläinen vapaan rakentelun ja ohjatun rakentelun vuorottelu on, jos ei unholassa, niin ainakin marginaalissa.

Muutama vuosikymmen takaperin rakentelu oli erittäin keskeinen opetuksen menetelmä, jonka tavoitteena olivat matemaattiset taidot ja geometrinen hahmottaminen. Rakentelu oli Fröbelin ajatuksia mukaillen myös yksi lapsen luontaisen toimintavietin, leikin, ilmentymä. Nyt rakentelu on siirtynyt toiminnan keskiöstä lähinnä vapaan leikin aikana valittavaksi vaihtoehdoksi. Tutkimukseni kuitenkin muistuttaa meitä kaikkia, että rakentelulla on paikka varhaiskasvatuksen keskiössä.

Tämä tutkimus avasi omia silmiäni lastentarhan historian merkityksestä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen opettajilla on hieno ammatillinen historia ja jalat vahvasti Fröbeliläisessä lastentarhaperinteessä. Lastentarhan alkuaikojen ja nykypäivän yhtymäkohtien löytäminen ja tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta historian hämäriin ei unohdeta toimivia pedagogisia ratkaisuja.

Roosa Tilles

”Rosvokissojen asuntoauto” – Fröbeliläinen rakenteluleikki Suomessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *