Tutkimuksen taustaa ja merkitys
Luokanopettajien työssä jaksaminen kuin myös inkluusio ovat puhuttaneet viime aikoina. Aiemmat tutkimukset ovat esittäneet, että opettajien työssä jaksamiseen vaikuttaa se, ovatko työn vaatimukset ja käytettävissä olevat resurssit tasapainossa vai eivät. Tämä näkökulma nousee erityisesti tärkeäksi, kun inkluusiosta on kyse, koska inkluusion on koettu lisäävän työmäärää ja varsinkin käyttäytymisongelmat, joita inklusiivisilla luokilla esiintyy, on todettu kuormittaviksi. Inkluusiosta on myös nostettu resurssien puute, mistä syystä haasteisiin ja inkluusion tuomiin vaatimuksiin ei pystytä niin hyvin vastaamaan. Tästä syystä tätä aihetta onkin tärkeä tutkia vielä lisää.
Tavoitteet
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten inklusiivisen luokan opettaminen vaikuttaa luokanopettajien työssä jaksamiseen. Tutkielmassa selvitetään millaisia vaatimuksia inklusiivisuus tuo tullessaan sekä millaisia resursseja luokanopettajilla on käytössään. Lisäksi selvitetään, mitkä tekijät erityisesti haittaavat jaksamista ja miten ne vaikuttavat jaksamiseen sekä mitkä tekijät tukevat sitä.
Tutkielman toteutus
Tämä tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Laadullinen aineisto hankittiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, eli haastatteluissa oli valmis haastattelurunko pää- ja tarkentavine kysymyksineen. Haastateltavia oli yhteensä neljä ja he toimivat inklusiivisten luokkien luokanopettajina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tulokset ja johtopäätökset
Inkluusion tuomat työn vaatimukset ja käytössä olevat resurssit jaoteltiin henkilökohtaisiin, luokkahuonekohtaisiin ja institutionaalisiin kategorioihin. Inkluusion tuomia vaatimuksia, jotka koettiin erityisesti jaksamista haittaavaksi, olivat riittämättömyyden tunne yhdistettynä liian haastavaan työhön, mikä käsitti liikaa tukea tarvitsevia oppilaita luokassa liian vähäisillä resursseilla, ja erityisesti liian vähällä aikuisresurssilla. Aikuisresurssilla tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että on aikuisia käytettävissä, olivat he erityisopettajia, luokanopettajia, koulunkäynnin ohjaajia yms. Lisäksi erityisesti oppilaiden käytösongelmat ja työtehtävien suuri määrä mm. asiakirjatyön myötä koettiin jaksamista heikentäväksi. Resursseja ja jaksamista tukevia tekijöitä olivat hyvä ilmapiiri, työkavereiden, johdon ja vanhempien tuki ja yhteisopettajuus sekä yksinkertaisesti se, että resursseja olisi tarpeeksi ja oikeanlaisia. Tärkeimpiin resursseihin koettiin myös pienempi määrä oppilaita, esimerkiksi jakotuntien myötä.
Luokanopettajien jaksamisen heikentyminen näkyi mm. nukkumisvaikeuksina, itkuisuutena, hermojen kiristymisenä ja vetäytyvyytenä sekä epätoivon ja ahdistuksen tunteina. Luokanopettajat kokivat innostuneisuutensa ja työmotivaationsa laskevan sekä opetuksen kärsivän, kun jaksaminen oli heikompaa. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että inklusiivisen luokan opettaminen voi heikentää luokanopettajien jaksamista, jos resurssit eivät kohtaa vaatimuksia.
Tämän tutkimuksen aineisto oli pieni, mutta silti mielenkiintoisia asioita haastatteluista nousi esille ja kuvaavat ilmiötä. Aiheesta olisi mielestäni tärkeä tutkia vielä isommalla skaalalla ja vertailla myös erilaisia inklusiivisia luokkia ja niitä opettavien luokanopettajien työssä jaksamista keskenään.
Katja Söderqvist
Luokanopettajien työssä jaksaminen inklusiivisessa luokassa – Jaksamista kuormittavat ja edistävät tekijät