Opettajien työhyvinvointi nousee aika ajoin julkiseksi keskustelunaiheeksi ja mediassa onkin mahdotonta olla törmäämättä opettajien kokemasta stressistä ja työn kuormittavuudesta esitettyihin kauhukuviin. Opettajien työhyvinvointi onkin ollut laskeva, sillä OAJ:n työolobarometrin tulosten mukaan opettajien työnilo ja työtyytyväisyys on vähentynyt vuosi vuodelta, samalla kun työn määrä, väsymys ja työstä johtuva stressi ovat puolestaan lisääntyneet entisestään. Opettajien työhyvinvointia koskevissa tutkimuksissa ja kartoituksissa on tyypillistä, ettei tuloksia erotella opettajaryhmittäin. Tämän vuoksi myös erityisopettajien kokemaa työhyvinvointia on selvitetty aikaisemmissa tutkimuksissa suhteellisen vähän ja nämä tutkimukset käsittelevät pääasiassa perusasteella työskenteleviä erityisopettajia. Lukiossa työskentelevien erityisopettajien työhyvinvointia ei ole tutkittu Suomen kontekstissa juuri lainkaan, sillä lukioissa on velvoitettu erityisopetuksen järjestämistä uuden lukiolain myötä vasta vuodesta 2021 alkaen. Lukioiden erityisopettajien määrä on viime vuosina ollut kasvussa ja koska lukion erityisopettajan työnkuva poikkeaa perusasteella työskentelevän erityisopettajan työnkuvasta merkittävästi, on lukion erityisopettajien työhyvinvoinnin kartoittaminen perusteltua sekä ajankohtaista.
Tutkimustehtävä ja toteutus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukion erityisopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista sekä heidän näkemyksiään työhyvinvoinnin kehittämisestä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella eri tekijöiden vaikutusta lukion erityisopettajien työhyvinvointiin heidän omien kokemustensa pohjalta. Lisäksi haluttiin saada kehitysehdotuksia lukion erityisopettajien työhyvinvoinnin edistämiseksi.
Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla ja ne analysoitiin hyödyntämällä sisällönanalyysia. Tutkimuksen kohderyhmänä toimi viisi lukion erityisopettajaa, jotka työskentelivät kahdessa eri kunnassa Etelä-Suomen alueella.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksen tulosten mukaan yksilöllä, työnkuvalla ja työtehtävillä, työyhteisöllä sekä johtamisella on merkittävä vaikutus lukion erityisopettajien työhyvinvointiin. Näiden eri tekijöiden vaikutukset ovat kuitenkin moninaisia ja samat tekijät voivat olla toisaalta työhyvinvointia lisääviä, mutta myös sitä kuormittavia. Tämä tulos on linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan opettajien työhyvinvointia edistävät ja kuormittavat usein samat tekijät. Työyhteisö ja sen sisällä erityisesti erityisopettajien välinen yhteistyö nähtiin työhyvinvointia eniten edistävänä tekijänä. Työnkuvaan ja työtehtäviin puolestaan sisältyi eniten työhyvinvointia kuormittavia tekijöitä ja erityisesti käytettävissä olevien resurssien vähäisyys nähtiin työhyvinvointia heikentävänä tekijänä. Lukion erityisopettajien työhyvinvointia voitaisiin tämän tutkimuksen tulosten perusteella kehittää lisäämällä resursseja, yhdenmukaistamalla lukion erityisopettajien työnkuvaa valtakunnallisesti sekä kehittämällä yhteistyön muotoja ja koko lukiojärjestelmää.
Tutkimukseni toi esiin lukion erityisopettajien kokemuksia heidän työhyvinvoinnistaan ja sen kehittämisestä. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan yhteenvetona todeta, että lukion erityisopettajien työhyvinvointi on pääsääntöisesti hyvä. Vaikka lukion erityisopettajan työssä on useita työhyvinvointia kuormittavia tekijöitä, niiden nähtiin olevan sopivassa tasapainossa työhyvinvointia edistävien tekijöiden kanssa. Jatkossa olisi tarpeen pohtia tarkemmin, millä tavoin lukioiden erityisopettajien työn kuormitustekijöihin voitaisiin puuttua, jotta erityisopettajien työhyvinvointi säilyisi hyvänä myös tulevaisuudessa. Tämän lisäksi olisi mielenkiintoista tehdä vertailua lukion erityisopettajien ja perusasteella työskentelevien erityisopettajien kokemasta työhyvinvoinnista.
Eveliina Juvonen
Pro gradu: Lukion erityisopettajien kokemuksia työhyvinvoinnista