Lukiolaiset viettävät suuren osan päivistään lukiossa, joka onkin yksi nuorten merkittävimmistä elinympäristöistä. Opinahjon lisäksi sillä on tärkeä tehtävä nuorten kasvuympäristönä vaikuttaen oleellisesti opiskelijoiden hyvinvointiin. Huoli nuorten hyvinvoinnista ja jaksamisesta on korostunut viime vuosien aikana esimerkiksi mediassa. Huoleen on aihettakin, sillä kouluterveyskyselyiden sekä lukiolaisbarometrin mukaan lukiolaiset voivat entistä huonommin kokien esimerkiksi vakava-asteista uupumusta. Myös uudistuneen valtakunnallisen lukion opetussuunnitelman keskeisimpinä tavoitteina mainitaan opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ja opintojen tukeminen.
Erityisopetusta saavien opiskelijoiden tiedetään olevan erityisen haavoittuvaisia hyvinvoinnin järkkymiselle. Lisäksi erityisopetuksen ja mielenterveyden pulmien yhtäaikaisuus on tutkimusten mukaan yhteydessä matalampaan opintomenestykseen, heikoimpiin sosiaalisiin taitoihin sekä vähäisiin ystävyyssuhteisiin. Edellä mainittujen tutkimustulosten sekä lukion uusimman opetussuunnitelman hyvinvointiteeman valossa on perusteltua tarkastella erilaisia keinoja, joilla opiskelijoiden hyvinvointia voidaan tukea.
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen tuki edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelenkin, minkälaista sosiaalista tukea lukiolaiset Suomessa saavat, ja miten he kokevat sen vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa. Tarkastelun kohteena on siis erityisesti nuorten omat kokemukset ja ajatukset aiheesta.
Toteuttamani tutkimuksen perusteella lukiolaisten saama sosiaalinen tuki koostuu emotionaalisesta tuesta, hyvinvoinnin tuesta, informatiivisesta tuesta sekä oppimisen ja opiskelun tuesta. Emotionaalisen tuen suhteen korostuivat muiden ihmisten armollisuus ja ymmärtäminen, myötätunto sekä vertaistuki. Hyvinvoinnin tuki puolestaan jakautui vastausten perusteella sosiaalisen kanssakäymisen tukeen, taloudelliseen tukeen sekä jaksamisen tukeen. Opiskelijoiden tiedottaminen, rakentava palaute ja vanhempien tietotaito muodostivat informatiivisen tuen luokan. Oppimisen ja opiskelun tuki sisälsivät niin opiskeluvalmiuksien kuin koulutehtävissä tukemisen. Nuorten mukaan sosiaalinen tuki edistää mielen hyvinvointia, fyysistä jaksamista sekä kouluhyvinvointia. Mielen hyvinvointiin liittyivät kohonneen mielialan, itsetunnon vahvistumisen sekä stressinhallinnan teemat. Fyysinen jaksaminen koostui puolestaan sosiaalisen tuen tuomasta lisäenergiasta sekä arjen parantuneesta hallinnasta. Kouluhyvinvointia sosiaalinen tuki edistää vahvistamalla motivaatiota, yhteisöllisyyttä sekä kouluviihtyvyyttä.
Nuorten kokema hyvinvointi on yhdistetty positiivisessa valossa esimerkiksi kouluun kiinnittymiseen, vähäisempiin poissaoloihin, myönteiseen käyttäytymiseen, koulumenestykseen sekä yhteisöllisyyteen. Täten on perusteltua todeta, että hyvinvointityö on tärkeä osa oppilaitosten arkea. Toivonkin, että tutkielmani tarjoaa lukijoille uuden näkökulman siihen, miten lähestyä nuorten hyvinvoinnin edistämistä. Lisäksi uskon, että tästä tutkimustiedosta on hyötyä monella eri osa-alueella koulutuksen parissa. Tietoa voi hyödyntää esimerkiksi pedagogisten ratkaisujen suunnittelussa, erityisopetuksessa sekä opiskelijoiden ohjauksessa. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi vertailla eri lukioiden tarjoamia sosiaalisen tuen muotoja ja tutkia, tarjoaako esimerkiksi erityistehtävän lukio erilaisia tukitoimia kuin ”tavallinen” lukio? Myös erilaisia sosiaalisen tuen interventioita, joita voisi toteuttaa opetuksen osana, olisi syytä tutkia ja kehittää laajemmin Suomen kontekstissa.
Annuliina Pulli – Sosiaalisen tuen merkitys lukiolaisten kokemana