Taustaa
Kyky myötätuntoon on ratkaisevassa asemassa ihmislajin säilymisen ja yhteisöjen ja yksilön hyvinvoinnin kannalta. Sotakriisit, ekokriisit ja muut henkeä ja terveyttä uhkaavat ilmiöt ajavat ihmisiä pois kodeistaan. He tarvitsevat osakseen myötätuntoa, jota voi olla vaikea tuntea vieraita ihmisiä kohtaan. Myötätunnon heräämisen edellytys on mielipahan huomaaminen ja empaattisen huolen herääminen. Empaattista huolta tunnemme helpoiten omia läheisiä ja itsemme kaltaisia ihmisiä kohtaan. Yhä globalisoituvassa maailmassa tarvitsemme keinoja ymmärtää myötätuntoa ilmiönä yhä enemmän.
Myötätuntotekoja tehdään tavallisimmin silloin, kun toinen ihminen ilmaisee mielipahaa. Mielipahan syyt ja ilmaisun tavat riippuvat usein ajasta ja paikasta. Myötätuntotekoja on tutkittu varhaiskasvatuksessa viime vuosina runsaasti, mutta vuorohoidossa tapahtuvat myötätuntoteot ovat jääneet tutkimatta. Vuorohoito tarjoaa lapsille erilaisen toimintaympäristön ja tämän vuoksi tulisikin tutkia siinä kontekstissa tapahtuvia myötätuntotekoja. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, mitä 1–5-vuotiaiden lasten mielipahan hetkiä varhaiskasvatuksen vuorohoidossa esiintyy ja mitä myötätuntotekoja lapset ja aikuiset samassa kontekstissa tekevät. Tutkimus tuo tärkeän lisän myötätuntotutkimuksen kenttään, jossa ei ole vielä tutkittu varhaiskasvatuksen vuorohoidossa esiintyvää mielipahaa ja myötätuntoa.
Menetelmä
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa. Hankkeen tavoitteena on ollut tutkia, millaisin keinoin ja missä tilanteissa lapset ilmaisevat surua, sekä millaiset asiat ja kohtaamiset kannattelevat ja lohduttavat lapsia surun hetkinä. Lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, millaisia kulttuurisia käsityksiä lasten surun ilmaisu ja siihen kytkeytyvä vuorovaikutus ilmentävät ja tuottavat.
Tutkielmani aineistona on 25 tuntia varhaiskasvatuksen vuorohoidossa kuvattua videokuvaa. Aineistosta olen tunnistanut 42 episodia, joissa lapset ilmaisevat mielipahaa ja/tai lapset tai aikuiset tekevät myötätuntotekoa. Episodien kesto vaihtelee muutamasta sekunnista yli kymmeneen minuuttiin. Olen käsitellyt aineiston laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tämän lisäksi olen analysoinut myötätuntotekojen yhteydessä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Menetelmä on saanut vaikutteita etnografisesta lähestymistavasta.
Keskeisimmät tulokset
Varhaiskasvatuksen vuorohoidossa on kokoonpanoltaan ja iältään vaihtelevan lapsiryhmän vuoksi runsaasti mahdollisuuksia myötätuntoon kasvamiselle, kun lapset harjoittelevat erilaisten ja eri-ikäisten lasten kanssa rinnakkain toimimista. Laajennetun aukiolon päiväkodeissa saattaa etenkin iltaa kohden toimia samassa ympäristössä hyvinkin eri-ikäiset lapset. Lasten vanhempien vaihtelevien työvuorojen ja vapaapäivien vuoksi taas lapsiryhmän kokoonpano voi vaihdella päivittäin.
Eri-ikäisten vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja tavat leikkiä saattoivat aiheuttaa lapsille mielipahaa ja ristiriitatilanteita. Mielipahan hetkissä erityisesti aikuiset tekevät myötätuntotekoja. Aikuiset myös huomasivat myötätuntoteon tarpeita laajemmin osaamalla myös ennakoida myötätuntoa vaativia tilanteita. Myös lapset tekivät myötätuntotekoja ja myötätuntotekoaloitteita, mutta nämä poikkesivat aikuisten tekemistä ja niitä oli vähemmän. Lasten toimijuutta myötätuntotekojen tekemisessä tulisi vahvistaa. Onnistunut myötätuntokulttuuri rakentuu kaikkien toimijoiden yhteistyönä.
Liisa Koponen
Mielipaha ja myötätuntoteot varhaiskasvatuksen vuorohoidossa