Viimeisen hieman yli 10 vuoden aikana sosiaaliset mediat ovat kehittyneet verkostoiksi, joilla kaiken ikäiset pitävät toisiinsa jatkuvasti yhteyttä. Niistä on samalla tullut merkittävä osa nuorten aikuisten arkipäiväistä toimintaa sekä ystävyyssuhteiden ylläpitoa. Aihe on tärkeä, koska vahva läheisyyden kokemus vaikuttaa mm. ystävyyssuhteiden kestävyyteen, kompetenssin kokemukseen ja uuteen opiskelupaikkaan sopeutumisessa.
Opinnäytetyöni käsittelee 18-29-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden kokemaa läheisyyttä heidän kolmella eniten käyttämällä somealustalla. Opinnäytetyöni rakentuu teoreettisen tutkimustehtävän rajaaman viitekehyksen ympärille, jossa tutkitaan ja pohditaan somealgoritmien rakenteita sekä kysymystä, miten palkitsemisoppiminen näkyy somealustojen käytössä, somealgoritmien suunnittelussa ja somealustojen sosiaalisessa palkitsevuudessa. Työssäni olen halunnut käyttää ns. kasvatusneurotieteellistä lähestymistapaa, koska ajattelen, että luonnontieteellinen tieto voi parhaimmillaan täydentää laadullista kasvatustieteellistä tietoa.
Teoreettista viitekehystä pohditaan ja peilataan kriittisen pedagogiikan kysymyksiin, joissa korostuvat demokraattiseksi kansalaiseksi kasvattaminen, nykyisten valta- ja/tai talousrakenteiden haastaminen sekä yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kehityskulun kyseenalaistaminen. Ajatukseni on, että neurobiologinen tieto voi parhaimmillaan antaa vahvempia koulutuspoliittisia perusteita mielipiteiden muodostamiseen sekä lisätietoa sosiaalisten medioiden vaikutuksista nuoren aikuisen toiminnan syihin. Tutkimuskirjallisuuden mukaan palkitsemisoppiminen näkyy sosiaalisessa mediassa mm. virittäytymisessä palkintoihin (esim. viestiääni) ja somealgoritmien suosittelusysteemien rakenteissa.
Tutkimuksen toteutus
Empiiriseen tutkimusosuuteen osallistui yhteensä 38 vastaajaa. Kyselyllä tutkittiin sitä, kuinka voimakkaana läheisyys koettiin 18-29-vuotiailla korkeakouluopiskelijoilla eri somealustoilla riippuen alustan ajallisesta käytöstä. Toisena tutkimuksen tavoitteena oli etsiä 11:ta eri väitekysymyksestä parhaiten läheisyyttä mittaavat kysymykset.
Tulokset
Väitekysymysten sisältä löydettiin 4 kysymystä, joista rakennettiin läheisyydenmittari. Mittari saattaisi tällaisenaan sopia läheisyyden kokemuksen mittaamiseen somessa, sillä mittarin yhtenäisyyden arvot (Cronbachin Alfa) olivat vähintään kohtalaiset (0,7) tai jopa hyvät (0,8). Mittarin toimivuutta testattiin katsomalla väitekysymysten keskinäiskorrelaatiota ja vertaamalla mittarin yhtenäisyyttä WhatsApin, Instagramin ja somealustan ajallisen käytön muuttujissa. Toisena tuloksena löydettiin, että enemmän käytetyllä somealustalla koettu läheisyys oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampaa kuin tätä vähemmän käytetyillä alustoilla. Kaikkiin löydöksiin täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, koska kyselyn satunnaisotoksen koko ei ole johtopäätösten antamiseen riittävä.
Läheisyyttä ja ystävyyssuhteiden laatua on tutkittu Suomessa vielä varsin vähän ja aihe vaatii ehdottomasti lisää tutkimusta. Myös läheisyyden kokemusta eri somealustoilla on tutkittu kansainvälisestikin todella vähän. Uudella tiedolla aiheesta saataisiin lisäymmärrystä eri somealustojen välisistä eroista ja mahdollisesti siitä, millaiset asiat motivoivat käyttämään somea. Uskon, että tämäntyyppinen tutkimus voisi myös antaa selitystapoja tai uusia näkökulmia ongelmallisen somen käytön tutkimukselle.
Ilmari Reima
Koettu läheisyys 18–29-vuotiailla korkeakouluopiskelijoilla kolmella sosiaalisen median alustalla