Mistä oikein kyse?
S2 eli suomi toisena kielenä -oppilaat olivat vilkkaan keskustelun aiheena mediassa vuoden 2023 alussa, kun Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisi tekemänsä selvityksen opetusikäisten matematiikan ja äidinkielen taidoista. Selvitykseen liittyvissä uutisoinneissa ja mielipidekirjoituksissa puitiin S2-oppilaiden taitoja ja asemaa suomalaisessa koulujärjestelmässä. Pelkän S2-oppilaan käsitteen käyttäminen voi johtaa harhaan, sillä todellisuudessa käsitteen alle lukeutuu hyvin moninainen joukko lapsia. Yhteistä on toki se, että näiden oppilaiden kotona puhutaan jotakin muuta kieltä kuin suomea. Osa S2-oppilaista on asunut Suomessa syntymästään asti ja ehkä käyttänytkin suomea äidinkielensä rinnalla pienestä pitäen, osa puolestaan juuri Suomeen muuttaneita ja opettelevat suomea toisena kielenään. He kaikki ovat siis monikielisiä.
Suomenkieliseen esi- tai alkuopetukseen osallistuessa alkaa monikielisten S2-oppilaiden lukemaan opetteleminen suomen kielellä. Lukemisvalmiudet lukemista edeltävinä taitoina voivat olla huomion kohteena jo reilusti ennen kouluikää, ja viimeistään alkuopetuksessa niihin tulisi kiinnittää systemaattisesti huomiota osana lukutaidon kehittymisen seurantaa. Suomen kunnissa on kuitenkin hyvin vaihtelevat ohjeistukset ja toimintatavat siihen, kuinka tuota seurantaa toteutetaan. Suomessa ei myöskään ole varsinaisia monikielisten lukemisvalmiuksien arvioimiseen tarkoitettuja materiaaleja. Omassa tutkimuksessani halusinkin selvittää, mitä olemassa olevia arviointimateriaaleja esi- ja alkuopetuksen opettajat ovat käyttäneet monikielisten S2-oppilaiden lukemisvalmiuksien kartoittamisessa, ja millaisia kokemuksia heillä on niiden käyttämisestä. Samalla halusin saada tietoa siitä, millä muilla tavoilla opettajat olivat monikielisten oppilaidensa lukemisvalmiuksia kartoittaneet, sekä millaisia kehitystarpeita he näkevät monikielisten S2-oppilaiden lukemisvalmiuksien kartoittamisessa ja arvioimisessa.
Tutkimusaiheellani on siis käytännönläheistäkin merkitystä: mikä käytetyissä arviointimateriaaleissa tai tavoissa koetaan toimivaksi, ja millaisiin asioihin lukemisvalmiuksia kartoittavat henkilöt itse kaipaisivat muutosta? Koska tarkastelin monikielisten oppilaiden lukemisvalmiuksien arviointia ja sen kehittämistarpeita yhdessä sitä työssänsä tekevien henkilöiden kanssa, on tutkimuksessani piirteitä myös kehittämistutkimuksesta. Aineistoni keräsin kahdella eri aineistonkeruumenetelmällä, somen kautta jaossa olleella kyselylomakkeella, ja puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Kyselylomakkeen avulla sain vastaajia (N=25) yhteensä kymmenestä eri kunnasta, ja haastattelut (N=5) toteutin kahdelle esiopetuksen opettajalle, yhdelle päiväkodin johtajalle ja kahdelle koulun puolen erityisopettajalle. Analysoin keräämääni aineistoa sisällönanalyysillä ja temaattisella analyysillä.
Tulokset
Tutkimukseen osallistuneilla oli kokemusta useiden erilaisten valmiiden lukemisvalmiuksien arviointiin tarkoitettujen materiaalien käytöstä. Näiden lisäksi tai sijasta he olivat hyödyntäneet myös paljon erilaisia vaihtoehtoisia keinoja monikielisten S2-oppilaiden lukemisvalmiuksien kartoittamisessa. Sisällönanalyysin myötä jaottelin nämä vaihtoehtoiset keinot vaihtoehtoisiin materiaaleihin ja tapoihin. Vaihtoehtoiset keinot korostivat opettajan mahdollisuuksia kartoittaa oppilaan taitoja ei-testinomaisissa tilanteissa koulun tai päiväkodin arjessa. Positiivisten ja toimivien tekijöiden ohella tutkimukseen osallistuneet toivat esille paljon erilaisia kehityskohteita monikielisten S2-oppilaiden lukemisvalmiuksien kartoittamiseen liittyen. Kehitystarpeina pidettiin erityisesti arviointimateriaalien sisältöjä, niiden käyttö- ja toteutustapoja, sekä itse kartoittamista tekevien tietoja ja taitoja monikielisyydestä, lukemisen taitojen kehittymisestä sekä näiden tukemisesta. Tulosten perusteella opettajat kaipaisivat työnsä tueksi uutta lukemisvalmiuksien eri osa-alueiden arviointiin tarkoitettua materiaalia, jota voisi hyödyntää arvioinnin lisäksi myös oppilaiden taitojen harjoittelussa.
Jessica Maaninka Ek
’’Se on vähä ehkä semmone villi länsi täällä ainakin’’ – Näkemyksiä ja kehitystarpeita monikielisten, suomi toisena kielenä -oppilaiden lukemisvalmiuksien kartoittamisesta