Perusopetuksen opetussuunnitelmaa uudistetaan noin kymmenen vuoden välein. Tällä hetkellä voimassa oleva opetussuunnitelma, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, otettiin käyttöön vuonna 2016. Muutoksena edelliseen opetussuunnitelmaan käsityön osalta oli yksi kaikille yhteinen oppiaine painotuksen valinnan sijaan. Aiemmassa opetussuunnitelmassa käsityö-oppiaine oli jaettu tekstiilityöhön ja tekniseen työhön, ja oppilaat valitsivat painotuksensa niistä jompaankumpaan. Nykyisen opetussuunnitelman mukaan kaikki oppilaat tutustuvat tasavertaisesti tekstiilityön- ja teknisen työn sisältöihin toteuttaen monimateriaalista käsityötä. Monimateriaalinen käsityö voidaan tulkita monella eri tavalla, mutta opetussuunnitelmassa sillä tarkoitetaan useiden erilaisten materiaalien yhdistelyä kokeilevasti.
TUTKIMUSTEHTÄVÄ
Käsitteen ”monimateriaalinen käsityö” monitulkintaisuuden takia halusin selvittää, millä eri tavoilla käsityönopettajat, luokanopettajat sekä muut käsityötä peruskoulussa opettavat henkilöt tulkitsevat käsitteen. Sen lisäksi selvitin tutkimuksessani, onko kaikille yhteinen monimateriaalinen käsityö toimiva ratkaisu peruskoulun käsityönopetukseen opettajien mielestä, riittääkö käsityönopetuksen tuntimäärä monimateriaalisen käsityön opettamiseen sekä onko käsityön suosio muuttunut esimerkiksi valinnaisaineena oppilaiden keskuudessa nyt, kun oppilas ei enää saa itse valita painotustaan.
AINEISTO
Keräsin tutkimuksen aineiston sähköisen kyselylomakkeen avulla kolmesta opetusalan Facebook-ryhmästä. Vastauksia kertyi 75 kappaletta. Vastaajia oli 43:lta eri paikkakunnalta ympäri Suomen. Heistä 45 oli käsityönopettajia, 25 luokanopettajia, 3 luokanopettajaa käsityön aineenopettajan pätevyydellä sekä 2 käsityönopettajaopiskelijaa.
Analysoin aineiston hyödyntäen ATLAS.ti 23-ohjelmaa. Ohjelma itsessään ei analysoinut aineistoa, vaan käytin sitä apuvälineenä. Etsin aineistosta merkityssisältöisiä ajatuksellisia kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi mielipiteitä, jotka luokittelin ryhmiin. Seuraavaksi tarkastelin, kuinka usein samankaltaisia kokonaisuuksia esiintyi aineistossa, eli tarkastelin esiintymisfrekvenssiä. Esiintymisfrekvenssin perusteella sain selville, mitkä mielipiteet esiintyivät useimmin aineistossa.
TULOKSET
Sekä käsityönopettajien, että luokanopettajien tulkinnan mukaan käsityö on monimateriaalista silloin, kun valmistettavassa tuotteessa käytetään vähintään kahta erilaista työhön soveltuvaa materiaalia tai käsityötekniikkaa. Opiskelijoiden näkemyksen mukaan käsityö on oppiaineena monimateriaalinen, ja siinä oppilaat tutustuvat teknisen työn- ja tekstiilityön sisältöihin lukuvuoden aikana.
23 % vastaajista koki monimateriaalisen käsityön toimivaksi ratkaisuksi peruskoulun käsityön opetuksessa esimerkiksi siksi, että oppilaat pääsevät tutustumaan laajasti erilaisiin käsityötekniikoihin. 41 % vastaajista koki monimateriaalisen käsityön opetuksen huonoksi ratkaisuksi. Opetukseen käytettävää aikaa ei ole riittävästi, opettajat eivät ole riittävän päteviä ja yleensä teknisen työn tilat ovat erillään tekstiilityön tiloista.
24 % opettajista kokee nykyisen vuosiviikkotuntimäärän riittäväksi käsityön opetuksen osalta. 56 % opettajista näkee nykyisen vuosiviikkotuntimäärän riittämättömänä. Käsityöoppiaineen sisältömäärän koetaan kasvaneen kaksinkertaiseksi edelliseen opetussuunnitelmaan verrattuna.
43 % vastaajista oli sitä mieltä, että käsityön suosio on romahtanut, koska oppilas ei saa itse valita painotustaan jompaankumpaan sisältöalueeseen. Oppilaat käyttäisivät opettajien näkemyksen mukaan mieluummin teknisen työn työtapoja kuin tekstiilityön työtapoja.
Graduni tutkimus toi esiin opettajien näkökulmaa opetussuunnitelman toteuttamiseen käytännössä. Opetussuunnitelmaa laatiessa olisi tärkeää kuunnella kentällä toimivia opettajia, ja siksi tämän kaltaisia tutkimuksia tulisi toteuttaa enemmän.
Emma Vesa
Käsityönopettajien suhtautuminen opetussuunnitelmauudistukseen peruskoulun käsityönopetuksessa. Monimateriaalinen käsityö – uhka vai mahdollisuus