Taustaa
Varhaiskasvatuksen kentästä nostetaan mediassa usein esiin epäkohtia, mikä voi aiheuttaa sen, että koko ala nähdään kaoottisena ja uuvuttavana. Ja vaikka varhaiskasvatuksessa työskentelyä usein sanotaan kutsumustyöksi, on alalla työskentelevien työhyvinvoinnin havaittu laskeneen viimeisten vuosien aikana. Leikillisyyden käyttäminen työssä tukee kuitenkin myös työhyvinvointia.
Leikki ja leikillisyys yhdistetään usein lapsiin, joten aikuisten tutkiminen on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin leikki ja leikillisyys ovat tärkeässä osassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten työpäivää, rakentuuhan varhaiskasvatuksessa käytettävä pedagogiikka pitkälti näiden pohjalta. Aikuisten leikillisyyden on havaittu olevan yhteydessä erilaisiin elämän osa-alueisiin, kuten sosiaalisuuteen ja stressinsietokykyyn. Aikuisten leikillisyyttä tutkittiin tässä tutkimuksessa Proyerin (2015) leikillisyyden osa-alueiden (vuorovaikutuksen leikillisyys, kevytmielinen leikillisyys, älyllinen leikillisyys ja avoimuuden leikillisyys) kautta. Varhaiskasvatuksen kentällä on aikaisemmin tutkittu työhyvinvointia lähinnä varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmasta, joten tässä tutkimuksessa haluttiin tarkastella muitakin ammattiryhmiä. Työhyvinvointia tarkasteltiin Ahon (2011) selviytymispolun (itsensä kehittäminen, työyhteisön yhteisöllisyys, holistinen elämänkatsomus ja ulkopuolinen tuki) sekä Kankaan ja kollegoiden (2022) tutkimuksen (työn mielekkyys) kautta. Vaikka varhaiskasvatuksessa työskentelevien leikillisyyttä ja työhyvinvointia onkin tutkittu vain vähän, on näiden kahden ilmiön välillä löytynyt yhteys.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, käyttävätkö varhaiskasvatuksen ammattilaiset (varhaiskasvatuksen lastenhoitajat, opettajat, erityisopettajat ja sosionomit) työssään leikillisyyttä, millaiseksi he arvioivat oman työhyvinvointinsa ja miten leikillisyys on yhteydessä heidän työhyvinvointiinsa sekä onko ammattiryhmien välillä eroja vastauksissa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten leikillisyys ja työhyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa.
Kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida SPSS 28 Statistics-ohjelman avulla sähköisellä kyselylomakkeella kerättyä tietoa. Jotta leikillisyyden ja työhyvinvoinnin osa-alueita voitiin mitata, laadittiin teoriapohjan avulla mahdollisimman selkeitä väitteitä jokaisesta osa-alueesta.
Sekä leikillisyyden että työhyvinvoinnin osa-alueiden muuttujat yhdistettiin ennen analyysien tekoa summamuuttujiksi, joita voitiin vertailla keskenään. Alkuperäisessä tutkimuskunnassa aloitettua tutkimusta jatkettiin vähäisen vastausprosentin vuoksi sosiaalisen median neljässä varhaiskasvatusaiheisessa ryhmässä. Tutkimukseen saatiin 166 vastausta kolmesta ammattiryhmästä: varhaiskasvatuksen lastenhoitajilta, opettajilta ja erityisopettajilta. Ammattiryhmien välisiä eroja tarkasteltiin Kruskal-Wallisin testillä, leikillisyyden ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä Spearmanin järjestyskorrelaation avulla.
Tulokset
Tutkimuksen mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset käyttävät leikillisyyttä työssään melko hyvin (ka 3,94). Tulosten mukaan kaikkia leikillisyyden osa-alueita hyödynnetään, eniten kuitenkin hassuttelun, huumorin sekä lasten kanssa leikkimisen sisältävää vuorovaikutuksen leikillisyyttä. Vähiten tähän tutkimukseen vastanneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset hyödyntävät avoimuuden leikillisyyttä. Tämä osa-alue saattoi kuitenkin jäädä hieman etäiseksi leikillisyydestä yleisesti sen sisäisen luonteen vuoksi. Ammattiryhmien välillä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja erityisesti avoimuuden leikillisyydessä. Erityisen mielenkiintoinen tulos oli se, että varhaiskasvatuksen opettajat tykkäävät leikkiä lasten kanssa varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen erityisopettajia vähemmän.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokema työhyvinvointi toteutuu tämän tutkimuksen mukaan kohtalaisesti (ka 3,61), työyhteisön yhteisöllisyyden tukiessa työhyvinvointia eniten. Heikoimmin työhyvinvointia tukee tämän tutkimuksen mukaan holistinen elämänkatsomus ja ulkopuolinen tuki eli muun muassa se, miten työn ja vapaa-ajan välinen rajanveto onnistuu. Ammattiryhmien välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa koetussa työhyvinvoinnissa. Kuten aikaisemmista tutkimuksista voitiin olettaa, leikillisyyden ja työhyvinvoinnin välillä löytyi tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Tätä yhteyttä tarkasteltiin tarkemmin avoimen ja toimivan työyhteisön ja leikillisyyden, esihenkilön tarjoaman tuen ja leikillisyyden sekä oman jaksamisen ja leikillisyyden välillä.
Tässä tutkimuksessa löydettyjä ammattiryhmien välisiä eroja leikillisyydessä sekä leikillisyyden ja työhyvinvoinnin yhteyksiä olisi hyvä hyödyntää pedagogisessa keskustelussa varhaiskasvatuksen kentällä. On myös tärkeä kehittää jatkuvasti keinoja, joiden avulla voidaan tukea varhaiskasvatuksen ammattilaisten työhyvinvointia. Sillä kuten tässä tutkimuksessa havaittiin: kun töitten jälkeen jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita, leikkii lasten kanssa enemmän töissä.
Anna Nyman
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten leikillisyys ja työhyvinvointi. ”Kun töitten jälkeen jaksaa tehdä itselleen mieluisia asioita, leikkii lasten kanssa enemmän töissä”