Tutkimuksen lähtökohdat
Väitöskirjatutkijat kohtaavat opintojensa aikana monenlaisia hyvinvointia edistäviä- tai sitä heikentäviä kokemuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa lähes puolet väitöskirjatutkijoista harkitsee opintojensa keskeyttämistä ja kokee opintojensa varrella hyvinvointia heikentäviä tekijöitä kuten stressiä ja uupumusta. Hyvinvointia lisääviin tekijöihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta vaativan väitöskirjaprojektin parissa työskentelevät voisivat paremmin ja opinnot etenisivät suunnitellusti. On monia eri keinoja lisätä hyvinvointia. Esimerkiksi yhteisöllisyyteen panostaminen ja myönteisten tunteiden lisääminen voivat edistää hyvinvointia väitöskirjatutkijoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset kokemukset rakentavat ja lisäävät lääketieteen väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia. Toiseksi tarkoituksena oli tarkastella hyvinvointia lisäävän sosiaalisen tuen muotojen yhteyttä hyvinvoinnin lisäämisessä. Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia on tutkittu melko runsaasti, mutta aiempi tutkimus on painottunut pahoinvoinnin tutkimukseen. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on hyvinvointia lisäävät tekijät.
Tutkimuksen toteutus
Hyödynsin tutkimuksessa väitöskirjatutkijoita koskevaa aineistoa, josta tähän tutkimukseen rajautuivat lääketieteen väitöskirjatutkijoiden vastaukset. Avointen vastausten kautta tarkastelin merkittäviä myönteisiä kokemuksia heidän tohtoripolullaan. Aineiston analyysissä hyödynsin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin tukena toimi PERMA- hyvinvointimalli, jonka pohjalta muodostin hyvinvointia lisäävät kategoriat. Tarkastelin lisäksi, millaiset sosiaalisen tuen muodot ovat yhteydessä lisääntyneeseen hyvinvointiin.
Tulokset ja johtopäätökset
Lääketieteen väitöskirjatutkijoiden avoimista vastauksista selvisi, että hyvinvointia rakentavat aikaansaaminen, positiiviset tunteet, merkityksellisyys ja sitoutuminen. Tulokset osoittivat, että merkittävin hyvinvointia lisäävä avainkokemus liittyi aikaansaamiseen. Vajaa puolet merkittävistä kokemuksista liittyi aikaansaamiseen ja erityisen tärkeänä koettiin jonkin etapin saavuttaminen ponnistelujen jälkeen. Myönteiset tunteet edistivät väitöskirjatutkijan hyvinvointia lisäämällä positiivisen kierteen muodostumista, jolloin sekä omien saavutusten että vertaisten kautta saatiin vahvistusta pätevyyden tunteelle. Merkityksellisyys korostui erityisesti siinä, että väitöskirjatutkija koki henkilökohtaista kiinnostusta tutkittavaa aihetta kohtaan ja koki tutkimuksen tulosten edistävän lääketieteen alan kehitystä. Aiempien tutkimusten valossa, on henkilökohtainen kiinnostus tärkeää opintoihin kiinnittymisen kannalta. Kiinnittyminen tutkimustyöhön ja työskentelyyn uppoutuminen edistää väitöskirjaprosessin etenemistä ja lisää myönteisiä tunnekokemuksia. Väitöskirjatutkijoiden vastauksissa näyttäytyivät sosiaalisen tuen muodoista emotionaalinen, instrumentaalinen sekä tiedollinen tuki, jotka kaikki toimivat tärkeinä tuen muotoina hyvinvoinnin lisäämisessä. Yhteisö ja ohjaaja voivat tukea väitöskirjatutkijaa luottamuksen ja kannustavan palautteen avulla (emotionaalinen). Tärkeää on myös käytännön neuvojen antaminen sekä erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen liittyvä tuki (tiedollinen). Instrumentaalinen tuki liittyy opiskelun resursseihin ja esimerkiksi ajan käytöllisiin asioihin, jotka edistävät väitöskirjatutkijan tutkimusprosessia.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää tukea erilaisia yhteisöllisiä opiskelun muotoja, koska kuten tuloksista selvisi, on yhteisöön aktiivisesti kuuluminen, vertaistuki, arvostuksen saaminen ja osallisuus tärkeitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä.
Roosa Laurila
Lääketieteen väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia rakentavat kokemukset ja sosiaalinen tuki