Kotoutumiskoulutus on yksi tärkeimmistä aikuisten maahanmuuttajien kotoutumista edistävistä toimenpiteistä Suomessa. Se on useille aikuisille maahanmuuttajille ensimmäinen koulutus Suomessa ja mahdollisesti myös ensimmäinen pidempiaikainen kontakti suomalaisiin ihmisiin. Kotoutumiskoulutus kestää noin vuoden, ja siihen sisältyy suomen tai ruotsin kielen opintoja, yhteiskunta- ja työelämätaitoja, ohjausta sekä työharjoittelua. Koulutuksen jälkeen opiskelijat pyritään ohjaamaan jatkokoulutuksiin tai työelämään.
Kotoutumiskoulutukseen osallistuu vuosittain tuhansia opiskelijoita ympäri Suomen ja heidän erilaiset oppimisvalmiutensa sekä elämäntilanteidensa moninaisuus asettavat koulutuksille haasteen opetusjärjestelyiden joustavuudesta. Koulutuksia on jaettu hitaasti etenevään polkuun, peruspolkuun ja nopeaan polkuun, jotta opiskelijoiden tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin. Kotoutumiskoulutuksen haasteeksi on silti usein mainittu ryhmien heterogeenisyys. Kyse ei ole vain opiskelijoiden tietojen, taitojen ja kykyjen heterogeenisyydestä, vaan myös stressistä ja traumaattisten kokemusten vaikutuksesta. Tämän lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on nostettu esille opiskelijoiden vaihteleva motivaatio omana haasteenaan. Tästä heräsi kiinnostukseni selvittää, miten kotoutumiskoulutus vastaa opiskelijoiden psykologisiin perustarpeisiin ja tukee heidän motivaatiotaan.
Tutkimustehtävä
Tutkielmani viitekehykseksi valikoitui Decin & Ryanin (2000) itsemääräämisteoria. Tähän teoriaan liittyy ajatus, että ihminen on luonnostaan motivoituva. Kolmen psykologisen perustarpeen, eli autonomian, pätevyydentunteen ja yhteenkuuluvuuden, täyttyminen on edellytys motivaation ylläpitämiselle. Sisäisen motivaation tukeminen on tärkeää, sillä se on liitetty parempaan sitoutumiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin. Etsin kuuden työvoimapoliittisen kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opettajan haastattelupuheesta kuvauksia opiskelijoiden autonomiaa, pätevyydentunnetta ja yhteenkuuluvuutta edistävistä ja rajoittavista tekijöistä.
Tulokset
Tuloksissani ilmeni, että kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden autonomia ei välttämättä toteudu koulutukseen ohjaamisen vaiheessa. Tämä näkyy opettajille esimerkiksi opiskelijan tietämättömyytenä omista mahdollisuuksistaan sekä ryhmään ohjaamisen syistä. Opettajien mukaan osa opiskelijoista priorisoisi ammatillisemmin painottuneita koulutuksia tai nopeaa pääsyä työelämään. Kotoutumiskoulutukseen sisältyvän työssäoppimisen kerrottiin antavan mahdollisuuden vaikuttaa oman koulutuksen sisältöön.
Opettajat kertoivat pyrkivänsä huomioimaan opiskelijoiden kiinnostuksia ja mielipiteitä koulutuksen työtapojen ja oppimisympäristöjen suunnittelussa, tukien näin opiskelijoiden autonomiaa ja pätevyydentunnetta. Tämä on kuitenkin haastavaa ilman yhteistä kieltä, eikä tulkkeja ole opettajien mukaan mahdollista käyttää. Lisäksi opettajat kertoivat, etteivät kaikki opiskelijat ole tottuneet mielipiteidensä ilmaisuun koulukontekstissa, sillä useat heistä tulevat kulttuureista, joissa opettaja on suuri auktoriteetti. OPAL-palautekyselyt tuotiin esiin opiskelijan konkreettisena mahdollisuutena antaa palautetta ja vaikuttaa koulutukseen.
Kotoutumiskoulutuksen ryhmien kuvattiin olevan heterogeenisiä – opiskelijat vaihtelevat tiedoiltaan, taidoiltaan ja toimintakyvyltään. Tärkeäksi nähtiin, että opiskelija on ohjattu oikean tasoiseen ryhmään. Opiskelijoiden pätevyydentunteen tukeminen on haastavaa, kun taitotasoerot ovat liian suuria. Kotoutumiskoulutuksen opettajat kertoivat haasteista eriyttämisessä ja erityisopettajan resurssin hyödyntämisessä. Joskus ryhmän vaihto on ollut välttämätön tuen keino.
Opettajat pyrkivät luomaan henkilökohtaisen suhteen opiskelijoihin. Kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden edistämistä kuvattiin suppeasti, vain pari opettajaa kuvasi ryhmäyttämisen keinoja. Opettajien mukaan opiskelijoiden yhteenkuuluvuutta on rajoittanut oman äidinkielen laaja käyttö, kulttuurien väliset ristiriidat ja opiskelijoiden poissaolot.
Deci & Ryan (2000) ovat esittäneet, että autonomiaa, pätevyydentunnetta ja yhteenkuuluvuutta tukemalla voidaan edistää opiskelijoiden sisäistä motivaatiota. Tutkielmaani varten haastattelin kotoutumiskoulutuksen opettajia ja sain tietoa heidän näkemyksistään opiskelijoiden psykologisten perustarpeiden täyttymisestä. Olisi kiinnostavaa selvittää minkälaisia merkityksiä kotoutumiskoulutuksen opiskelijat itse antaisivat kyseisille tarpeille ja miten kuvaisivat niiden täyttymistä kotoutumiskoulutuksessa? Miten kotoutumista edistäviä palveluita voitaisiin kehittää kotoutujien sisäistä motivaatiota tukien?
Saara Silvennoinen: Opiskelijoiden psykologisten perustarpeiden tukeminen kotoutumiskoulutuksessa – opettajien kuvauksia
Lähteet
Deci, E. L. & Ryan, R. M. (2000). The” What” and” Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry: 11, 227–268. https://doi.org/10.1207/S15327965PLI1104_01