Koulukiusaaminen on ajankohtainen, yhteiskunnallinen ongelma. Kouluilla ja niiden opetushenkilöstöllä on tärkeä tehtävä pyrkiä ehkäisemään kiusaamista sekä puuttua siihen aina, kun kiusaamista tapahtuu. Jotta opetushenkilöstö pystyy ehkäisemään kiusaamista ja puuttumaan siihen, tarvitaan kunnolliset toimintamallit. Kiusaaminen on ilmiönä hyvin laaja ja monimuotoinen, joka tuo haasteita sen havaitsemiseen ja puuttumiseen. Kiusaamista voi tapahtua tänä päivänä hyvinkin monenlaisilla eri tavoilla, joista meidän jokaisen tulisi olla tietoisia, jotta osaisimme kiinnittää siihen paremmin huomiota.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia toimintamalleja koulut käyttävät kiusaamisen vastaisessa työssä ja kuinka nämä toimintamallit ovat toimineet. Tämän lisäksi tavoitteena oli selvittää minkälaista oppilaiden välinen kiusaaminen on tänä päivänä ja millä tavoin se ilmenee. Toteutin tutkimuksen laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Keräsin aineiston puoli strukturoiduilla haastatteluilla, joihin osallistui yhteensä kuusi (6) opetushenkilöstönjäsentä kolmesta eri koulusta pääkaupunkiseudulta. Analysoin aineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulokset ja johtopäätökset
Tähän tutkimukseen osallistuneilla kouluilla ja niiden opetushenkilöstöllä oli hyvin samankaltaisia toimintamalleja ja keinoja ehkäistä kiusaamista ja puuttua siihen. Toimintamalleihin oltiin myös suurimmaksi osaksi tyytyväisiä ja niiden koettiin toimivan kiusaamisen vastaisessa työssä. Kiusaamista ennaltaehkäistiin muun muassa jatkuvalla ryhmäyttämisellä, tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelulla ja positiivisella pedagogiikalla. Kiusaamiseen puututaan heti ja ensimmäisenä keskustellaan osapuolten kanssa ja pyritään selvittämään tilanne. Jos tilanne ei kuitenkaan ratkea keskustelulla, jokaisessa koulussa tapaus siirretään erilaisiin kiusaamisen vastaisten tiimien käsittelyyn. Jokaisessa koulussa myös jälkiseurattiin kiusaamisen todellista loppumista esimerkiksi kuulumisten kyselyillä sekä virallisilla jälkiseurantatapaamisilla tapauksesta riippuen. Tutkimuksen tulokset myös osoittivat kokemukset KiVa Koulu-ohjelmasta olevan suurimmaksi osaksi myönteisiä kiusaamisen vastaisessa työssä. Positiivista palautetta sai muun muassa KiVa-oppituntien sisällöt ja tuntirakenteet, materiaalien helppokäyttöisyys ja KiVa-tiimit. Pientä kritiikkiä ohjelma sai muun muassa sen lisäämästä paperityöstä ja materiaalien epäsopivuudesta isommille, yläkouluikäisille oppilaille. Tämän tutkimuksen tulokset myös vahvistivat aikaisempia tuloksia siitä, että oppilaiden välinen kiusaaminen on tänä päivänä hyvin monimuotoista. Erityisesti tuloksissa nousi epäsuoran kiusaamisen havaitsemisen ja siihen puuttumisen haastavuus, sillä epäsuora kiusaaminen voi tapahtua hyvinkin hienovaraisesti ja piilossa, jota on sivullisena vaikea tunnistaa. Epäsuoraa kiusaamista tapahtuu tämän tutkimuksen tulosten mukaan enemmän verrattuna suoraan kiusaamiseen, joten on tärkeää lisätä tietoisuutta epäsuorasta kiusaamisesta ja sen ilmenemismuodoista, jotta siihen osattaisiin kiinnittää paremmin huomiota ja sitä myöten puuttua. Myös somekiusaamisen lisääntyminen nousi tuloksissa huolenaiheeksi ja osa haastateltavista koki ettei somekiusaamisen havaitsemiseen ja puuttumiseen ole välttämättä kovinkaan paljon keinoja sen monimuotoisuuden vuoksi.
Tähän tutkimukseen osallistuneilla kouluilla ja niiden opetushenkilöstöllä oli toimintamallit kiusaamisen vastaiseen työhön ja jokaisessa koulussa opetushenkilöstö oli suhteellisen tyytyväinen koulunsa kiusaamisen ehkäisy- ja puuttumiskeinoihin. Jokainen kuitenkin pystyi myöntämään sen, että kiusaamista tapahtuu toimintamalleista huolimatta. Jatkotutkimuksien kannalta olisikin mielenkiintoista seuraavaksi tutkia kyseisten koulujen oppilaita ja heidän kokemuksiaan siitä, miten koulu ja sen opetushenkilöstö ehkäisee ja puuttuu koulukiusaamiseen ja miten heidän mielestä siinä on onnistuttu. Mediassa on ollut paljon keskustelua siitä, että lapset ja nuoret kokevat etteivät opettajat tai koulu puutu kiusaamiseen eikä kiusaamisesta kerrota, koska sen ei koeta auttavan mitään. Kiusaamisen ollessa erityisesti epäsuoraa, siitä voi olla hyvinkin vaikea kertoa, jonka vuoksi tarvitaan aikuisille lisää tietoisuutta kiusaamisen eri muodoista, jotta niihin osataan kiinnittää paremmin huomiota. Toivon, että tämä tutkielma lisäisi tietoisuutta kiusaamisesta ja esimerkiksi koulut ja niiden opetushenkilöstö voisivat hyödyntää tutkimuksessa esiin tulleita kiusaamisen ennaltaehkäisyn ja puuttumisen keinoja omassa työssään.
Sara Sonninen
“Enkä mä tiedä kuinka paljon kiusattais, jos meillä ei olisi mitään näitä malleja” – Koulujen tarjoamat toimintamallit kiusaamista vastaan