Moninaisuuden tukeminen on mielestäni koulun ja koko yhteiskunnan suurimpia haasteista. Kehollisella oppimisella on tutkimuksissa saatu paljon myönteisiä vaikutuksia aikuisten kielen oppimiseen. Lasten ja erityisesti nuorten kielen oppimista kehollisin menetelmin on kuitenkin tutkittu liian vähän. Tämän lisäksi kehollisen oppimisen käsitettä käytetään tutkimuksissa vaihtelevasti. Toiset näkevät sen työkaluna sanaston tai kieliopin omaksumiseen ja toiset kokonaisvaltaisena oppimismenetelmänä.
Tutkimukseni pohjautui ELLA-hankkeessa valmistavalla luokalla 2022–2023 toteutettuun projektiin, jossa kehollinen oppiminen ja taide olivat keskiössä. Tutkimustehtävänäni oli tutkia kyseisen projektin luokanopettajan, kielentutkijan ja kahden taiteilija-tutkijan käsityksiä kehollisesta oppimisesta sekä analysoida heidän kuvailemiaan tehtäviä ja tilanteita. Keräsin aineistoni haastatteluiden kautta ja käytin analyysissäni sekä aineistolähtöistä että teorialähtöistä analyysiä. Yritin tutkimuksessani rakentaa siltaa luokanopettajan opintojeni ja tanssitaiteilijan ammattiini välille. Jälkeenpäin ajateltuna tutkimus antoi minulle mahdollisuuden tarkastella kumpaakin kokemustani hiukan uudesta näkökulmasta.
Tulosten perusteella luovat keholliset tehtävät rohkaisivat vuorovaikutusta ja kielenkäyttöä.
Tutkimuksessa keskeiseksi muodostui ulkona toteutettu kehollinen työskentely. Se konkretisoi oppimista yhdistämällä kielen kokemuksiin ja tarjosi apuvälineitä, jotka tekivät oppimisesta luontevaa. Tutkimuksessa luovat keholliset tehtävät synnyttivät tunteita, jotka olivat yhteydessä empatian lisääntymiseen ympäristöä ja muita ihmisiä kohtaan.
Tulokset viittaavat siihen, että kehollisella oppimisella voisi koulussa kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä syventää oppilaiden luontosuhdetta.
Koulun aikapaineet ja lukuisat tavoitteet kuitenkin haastoivat luovaa työskentelyä. Tutkimuksen mukaan taidetta ei tulisi koulussa nähdä vain välineenä vaan myös itseisarvona. Tämä tarkoittaa sitä, että taiteen hyötyjen sijaan tulisi korostaa luovia prosesseja. Tutkimuksen mukaan vuoden 2014 opetussuunnitelma antaa hyvät edellytykset keholliselle oppimiselle. Tästä huolimatta opettajankoulutuksessa ei siitä oman kokemukseni perusteella puhuta juuri lainkaan. Opetuskäytänteet, kuten etäopiskelun lisääntyminen, eivät myöskään auta opettajien kehollisen tiedon kasvattamista tai kehollisen opettamisen taitojen kehittämistä.
Osallistuminen yhteiseen toimintaan on tutkimuksen mukaan olennaista äskettäin Suomeen muuttaneelle oppilaalle. Tämä edellyttää kuitenkin turvallista ja myönteistä ilmapiiriä. Leikit, yhdessä ulkoilu ja vuorovaikutusta korostava opetus rakensivat tässä tutkimuksessa hyvän yhteishengen. Tutkimuksen perusteella kehollinen oppiminen, erityisesti luovassa yhteydessä, voi tarjota hyvät mahdollisuudet erilaisista taustoista tulevien oppilaiden kohtaamiseen.
Elias Girod
Kehollinen oppiminen toisen kielen opetuksessa ELLA-hankkeessa