Tutkielman tavoitteet
Tutkielmani tavoitteena oli tutkia luokanopettajien kokemuksia opettaja-oppilas -vuorovaikutussuhteesta ja oppilaantuntemuksesta sekä yhteisopettajuudessa että yksin opettaessa, ja vertailla näissä kahdessa eroavasasa opetusmenetelmässä opetukseen liittyvien ilmiöiden muodostumista ja rakentumista. Tavoitteenani oli selvittää, miten luokanopettajat kokivat yhteisopettajuuden ja yksin opettamisen eroavan toisistaan heidän pyrkimyksissään rakentaa toimivaa opettaja-oppilas -vuorovaikutussuhdetta sekä heidän rakentaessaan omaa oppilaantuntemustaan luokkansa oppilaista. Yhteisopettajuuden ja yksin opettamisen välistä vertailevaa tutkimusta on tehty vähäisesti, minkä vuoksi tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on myös selvittää, miten opettajat ovat huomioineet yhteisopettajuuden ja yksin opettamisen eroavaisuudet rakentaessaan luokkaansa toimivaa vuorovaikutussuhdetta. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tutkia, miten oppiladiden yksilölliset persoonallisuudet voidaan huomioida yhteisopettajuudessa, ja miten tämä mahdollisesti eroaa yksin opettamisessa tehdystä huomioinnista.
Tutkielman toteutus
Tutkielman aineisto koostui neljän Helsingissä työskentelevän luokanopettajan haastatteluista. Jokainen haaastateltava on toiminut työuransa aikana sekä yhteisopettajuusluokassa, että opettanut yksin omaa luokkaansa. Tutkimuksen aineisto kerättiin ja analysoitiin ladullisella menetelmällä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä, ja aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella. Tutkielman tulososio pohjautuu fenomenografisessa analyysissä muodostuneisiin kuvauskategorioihin.
Tutkimustulokset ja pohdintaa
Tutkielman mukaan luokanopettajat huomasivat eroavaisuuksia tavoissaan rakentaa opettaja-oppilas -vuorovaikutussuhteitaan sekä oppilaantuntemustaan riippuen, oliko luokan työskentelytapa yhden tai useamman opettajan johtama. Luokanopettajat ymmärsivät opettaja-oppilas -vuorovaikutussuhteen ja oppilaantuntemuksen merkitykset työnkuvassaan, ja onnistuivat kertomaan tapoja, miten he pyrkivät huomioimaan vuorovaikutussuhteiden rakentamista & oppilaantuntemustaan jokaisen yksilön kanssa. Yhteisopettajuus mahdollisti opettajille toisen opettajan näkökulman, mikä nähtiin positiivisena lisänä heidän rakentaessaan omia käsityksiään oppilaista ja osatakseen lähestyä oppilaita parhaalla mahdollisella tavalla. Suurimpana haasteena nousi esiin pelko oppilaiden muodostavan läheisemmän vuorovaikutussuhteen vain toiseen opettajaan, mikä haastaisi toisen opettajan vuorovaikutussuhteiden rakentamista. Oppilasmäärää myös kritisoitiin, ja suurten luokkien koettiin tuovan omat haasteensa. Suuret oppilasmäärät toivat lisätyötä opettajille, sillä jokaisen oppilaan huomioiminen vaatii enemmän kommunikointia toisten opettajien kanssa, ja entistä aktiivisempaa lähestymistä opettajilta huomioidakseen jokainen luokan oppilas arkipäiväisissä tilanteissa koulupäivien aikana.
Akseli Ranta