Sosiaalinen turvallisuus on osa turvallista opiskeluympäristöä, johon oppilailla on lainmukainen oikeus. Tutkimuksen mukaan opettajat eivät välttämättä ole tietoisia kaikista ilmiöistä, jotka vaikuttavat oppilaiden koettuun turvallisuuteen. Vaikka heillä saattaa olla hyvä käsitys yksittäisten ystävyyssuhteiden tilasta, eivät he välttämättä ole perillä kaikista luokan sosiaalisista suhteista. Luokanopettajien olisi tärkeää pyrkiä lisäämään tietoaan näissä asioissa. Oppilaan kokema sosiaalinen turvallisuus vaikuttaa nimittäin siihen, millä tavoin hän on valmis ilmaisemaan itseään ja osallistumaan toimintaan, sekä siihen kuinka vahvasti hän kokee olevansa osa kyseistä ryhmää. Kokiessaan luokan sosiaalisesti turvalliseksi oppilas voi keskittyä oppimiseen itsensä suojelemisen sijaan.
Sosiaalisen turvallisuuden merkitys ja tutkimukseni tavoitteet
Kiinnostuin luokanopettajan opintojeni aikana vuorovaikutuksen ja oppimisen suhteesta ja päädyin tutkimaan sosiaalista turvallisuutta. Aiheeseen perehtyessäni opin, että ihmiselle on kehittynyt herkkyys havaita sosiaalista turvallisuutta uhkaavia tekijöitä. Sen vaarantuminen voi olla hyvinvoinnille kohtalokasta. Tutkimusten mukaan sosiaalisen turvallisuuden vaarantuminen on haitallista ihmisen terveydelle, hyvinvoinnille, mielenterveydelle ja käyttäytymiselle. Koulussa oppilaan sosiaalisen turvallisuuden vaarantuminen voi lisäksi johtaa oppimistulosten heikentymiseen.
Alankomaissa on tutkittu alakouluikäisten oppilaiden sosiaalista turvallisuutta onnistuneesti kyselylomakkeen avulla. Lomakkeen nähtiin myös soveltuvan luokanopettajille työkaluksi. Sen avulla heidän olisi mahdollista tunnistaa oppilaat, joiden sosiaalinen turvallisuus on vaarantunut. Suomessa sosiaalista turvallisuutta on tutkittu melko vähän. Tavoitteenani oli laatia aikaisempia tutkimuksia hyödyntäen kyselylomake alakoulun 4.–6. luokan oppilaiden sosiaalisen turvallisuuden mittaamiseen. Kyselylomakkeen avulla luokanopettajat voivat seurata oppilaidensa sosiaalista turvallisuutta sekä havaita oppilaat, joiden sosiaalinen turvallisuus on mahdollisesti vaarantunut. Luokanopettaja ja oppilaat muodostavat ryhmän, joka voi toimia yhdessä jopa kuusi vuotta. Tämän takia oli myös mielenkiintoista tarkastella, millainen käsitys luokanopettajilla oli oppilaidensa sosiaalisesta turvallisuudesta verrattuna siihen, miten oppilaat sen itse kokivat. Tutkimukseni oli tapaustutkimus, jossa aineistoa kerättiin ja analysoitiin sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui kaksi alakoulun viidettä luokkaa luokanopettajineen.
Sosiaalisen turvallisuuden tutkimukselle on tarvetta
Laatimani kyselylomake soveltui melko hyvin kohderyhmän sosiaalisen turvallisuuden mittaamiseen, mutta laajempaa tutkimuskäyttöä varten sitä tulisi vielä kehittää ja se tulisi validoida suuremmalla tutkimusjoukolla. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat olivat hyvin selvillä tekijöistä, jotka vaikuttivat heidän oppilaidensa sosiaaliseen turvallisuuteen. Oppilaiden vastaukset antoivat heille kuitenkin myös jonkin verran uutta tietoa oppilaiden sosiaalisista suhteista sekä heidän omasta roolistaan oppilaiden sosiaalisen turvallisuuden tekijänä. Tulokset osoittivat myös, että oppilaiden ja opettajien tulkinnat sosiaaliseen turvallisuuteen liittyvien käsitteiden kuten kiusaamisen tai tappelun merkityksistä eivät täysin vastanneet toisiaan. Lomakkeella kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia luokkatovereiden keskinäisestä kiusaamisesta sosiaalisen median kanavilla ja koulun ulkopuolella. Näistä luokan sosiaaliseen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä opettajat eivät välttämättä ole tietoisia, jos niistä ei ole heille kerrottu tai ne eivät muuten näyttäydy luokan arjessa.
Opetussuunnitelma ohjaa käyttämään työskentelytapoja, jotka osallistavat oppilaita ja joissa oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Tämänkaltaisten pedagogisten menetelmien hyödyntäminen kuitenkin edellyttää, että oppilaat tuntevat ryhmässä toimimisen itselleen turvalliseksi. Sosiaalista turvallisuutta voidaan tutkimusten mukaan kouluissa parantaa erilaisin interventiomenetelmin. Tutkimustulokset tukevat esimerkiksi draaman käyttämistä. Draamatunneilla esiintyy positiivisia tuntemuksia oppilaiden ja opettajan välillä, mikä voi parantaa oppilaiden vuorovaikutustaitoja ja luokan ilmapiiriä. Olisi mielenkiintoista tutkia mahdollisuuksia parantaa oppilaiden sosiaalista turvallisuutta lisäämällä draamakasvatuksen menetelmien käyttöä alakoulussa.
Oppilaiden turvallisuudesta huolehtiminen on kouluissa pysyvästi ajankohtainen aihe. Olisiko panostaminen oppilaiden sosiaaliseen turvallisuuteen yksi tapa ehkäistä kiusaamista ja jopa järkyttävien kouluampumisten kaltaisten tapahtumien toistuminen?
Anna Hassi
“Tapaustutkimus alakoululaisten sosiaalisesta turvallisuudesta”