Vaikka naisten osuus Suomessa yritysten ylimmässä johdossa ja pörssiyhtiöiden hallituksissa onkin noussut viime vuosien aikana, ovat naiset edelleen aliedustettuina miehiin verrattuna näissä rooleissa. Suomessa tilanne on kansainvälisesti vertailtuna hyvä, mutta kuitenkin Suomessa vuonna 2020 naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä oli 30 prosenttia, toimitusjohtajista 8 prosenttia ja johtoryhmissä 24 prosenttia. Mikäli nainen pääsee pörssiyhtiön johtoryhmään, on hän todennäköisemmin vastuussa tukitoimintojen (esim. henkilöstöhallinto, markkinointi, viestintä) kuin liiketoimintojen johtamisesta. Aihetta on tärkeää tutkia vielä lisää, koska naisilla ei pitäisi olla mitään estettä edistyä urillaan kuten miehet ja koulutilastojen valossa naisjohtajia tulisi olla nykyistä enemmän, mutta tilastot osoittavat muuta.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuulla naisjohtajien omia ajatuksia ja selvittää, minkä tekijöiden he näkevät vaikuttaneen omaan menestykseen ja urapolkuun. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia naisjohtajien omia ajatuksia naisjohtajien määrän vähyydestä ja selvittää heidän ideoitaan ongelman selättämiseksi.
Kvalitatiivinen tutkimukseni koostui seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastateltavat olivat johtavassa asemassa olevia tai olleita naisia, iältään yli 40- ja alle 70-vuotiaita. Kaikki haastateltavat työskentelivät tai olivat työskennelleet keskisuurissa tai suurissa pörssiyrityksissä.
Tulokset ja pohdinta
Omaa menestystä perusteltiin ensisijaisesti henkilökohtaisilla tekijöillä, eritoten omalla asenteella ja persoonalla. Myös sosiaalisilla tekijöillä, kuten hyvillä kollegoilla ja esimiehillä sekä verkostoilla ja kontakteilla nähtiin olevan vaikutusta omaan urapolkuun. Menestystä tai uraan vaikuttaneita tekijöitä ei suoranaisesti perusteltu yhteiskunnallisilla tai organisatorisilla seikoilla, mutta tekijät nähtiin kuitenkin taustavaikuttajina. Kielteisinä tekijöinä urapolulla nähtiin vahvimpina nuori ikä sekä omat epävarmuudet, mutta esimerkiksi sukupuolella tai lasten saamisella ei nähty olevan varsinaisesti vaikutusta urakehitykseen. Kiinnostava havainto oli, että haastateltavien urapoluilla ei ollut tullut vastaan naisia tukevia käytäntöjä eikä organisaatioissa varsinaisesti puhuttu sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, vaikka haastateltavat kertoivat esimerkiksi johtoryhmiensä naisille epäedullisesta sukupuolijakaumasta.
Haastateltavat kokivat olevansa johtajia, ei naisjohtajia, ja he eivät kokeneet olevansa todella erityisiä, koska ovat päässeet johtoasemaan. He eivät myöskään kokeneet rikkoneensa lasikattoja, vaan kokivat että mahdollisia lasikattoja voisi olla muilla kuin heidän omilla aloillansa tai, että ne voivat olla osittain itselleen luotuja.
Naisjohtajien suhteellisen vähyyden nähtiin johtuvan erityisesti perhevapaiden tuottamasta epätasa-arvosta, korkeakoulutusten sukupuolittuneisuudesta, käsityksestä johtajuudesta jotenkin erityisenä työnä, verkostoitumisen vaikeudesta, poikien ja tyttöjen eri kasvatustyylistä sekä ennen kaikkea naisten omista asenteista. Ratkaisuna määrän kasvattamiseen esitettiin muun muassa tasapuolista kasvatusta, verkostojen tekemistä sukupuolineutraaleiksi, perhevapaapolitiikan parantamista, lasten kannustamista tasapuolisesti eri koulutuksiin, johtajuuden normalisointia sekä omien asenteiden tarkastelua ja aktiivisesti epäkohtiin puuttumista.
Kaiken kaikkiaan tuloksista selvisi, että omaan menestykseen ja urapolkuun sekä yleisesti ottaen naisjohtajien vähyyteen annettiin paljon eri selityksiä eikä haastateltavat nimenneet vain muutamaa ratkaisevaa tekijää, joka määrittää henkilön menestyksen tai johtajaksi etenemisen, vaan se on monen eri tekijän summa.
Mahdolliset jatkotutkimusaiheet
Tämä tutkimus perustui jo johtajiksi päässeiden näkökulmaan, joten olisi kiinnostavaa nähdä miten ajatukset eroavat johtajapositioihin pyrkivistä naisista, joille mahdollisen “lasikaton” rikkominen olisi ajankohtainen aihe. Lisäksi, tutkimuksen perusteella nuoren iän nähtiin vaikuttavan erityisesti urapolun alkuvaiheessa kielteisesti, joten kiinnostavaa olisi tutkia nuoria työntekijöitä ja heidän kokemuksiaan iän vaikutuksista uramenestykseen. Lisäksi mahdollinen jatkotutkimusaihe olisi “insinöörivetoiset” ja perinteikkäämmät alat ja miten siellä naisten kokemukset eroavat. Myös miesten kokemuksia johtajuudesta olisi mielekästä tutkia, sillä heitä koskettaa myös monet stereotypiat.
Vilma Pöyry
Myytti lasikatoista murrettu? – Naisjohtajien ajatuksia uraa tukevista ja hidastavista tekijöistä