Tutkimustehtävä
Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää kuinka psykokulttuuria, eli arjen psykologisoitumista rakennetaan aikuisen ADHD:hen liittyvässä uutisoinnissa. Tätä pyrin selvittämään retoriikan tason diskurssianalyysin kautta, eli tutkimuksessa tarkastelen sekä psykokulttuurin, että ADHD:n sosiaalista rakentumista kielen käytön avulla. Analyysin kannalta keskeistä oli tarkastella sitä kuka rakentaa psykokulttuurisia tulkintoja, kuinka niitä rakennetaan sekä millaisista oletuksista käsin argumentointi tapahtuu.
Miksi psykokulttuuri juuri ADHD-uutisoinnissa?
Yhteiskunnan psykologisoitumista kuvastaa suuntaus, jossa maailmaa katsotaan psykologisten linssin läpi, mikä on johtanut siihen, että arjen erilaisia haasteita, sekä ihmisten käyttäytymistä tarkastellaan psykologian kautta. Esimerkiksi erilaisten psykiatristen häiriöiden syntyä ja laajenemistä on pidetty psykokulttuurisena ilmiönä.
Aikuisen ADHD:ta on alettu pitää virallisesti psykiatrisena häiriönä vasta 1990-luvulta alkaen, ja sen diagnosointi on levinnyt laajasti myös aikuisten keskuudessa viimeisten vuosikymmenten aikana. ADHD:n diagnosointi perustuu aikuisilla henkilön omiin subjektiivisiin kokemuksiin, eikä häiriön neurologisia tai geneettisiä taustoja ole vieläkään pystytty todistamaan. ADHD:n kriittinen kirjallisuus on liittänyt ilmiön laajenemiseen esimerkiksi medikalisaation ilmiön, sekä erilaisia muutossuuntauksia liittyen ihmisten käyttäytymiseen. Median kautta aikuiset ovat esimerkiksi yhä tietoisempia ADHD:n olemassaolosta, ja ovat yhä aktiivisempia etsimään omille arjen haasteilleen psykologisia selityksiä. On siis kiinnostavaa tarkastella millainen suhde yhteiskunnallisella ilmiöllä, kuten psykokulttuurilla on aikuisiän ADHD:hen.
Kuinka psykokulttuuria rakennettiin?
Tutkimuksen perusteella psykokulttuuria rakennettiin uutisoinnissa erilaisten retoriikan keinojen kautta argumentoimalla, sekä jättämällä ADHD-ilmiön taustoihin sekä seurauksiin liittyviä keskeisiä näkökulmia, kuten medikalisaatioon tai lääketeollisuuteen liittyvä kritiikki uutisoinnin ulkopuolelle. Retoristen keinojen kautta ongelmallistettiin esimerkiksi yksilön arjessa kohtaamia haasteita, ja tarjottiin näille haasteille neurobiologista selitysmallia, sekä luokiteltiin ne kuuluvaksi ADHD-diagnoosin alle. Uutisissa korostettiin myös terapeuttisia ratkaisuja, kuten terapiaa tai psykiatrista lääkitystä yksilön ongelmien korjaamiseksi. Retoriikan keinojen kautta rakennettiin myös kuvaa yksilöstä, jolla on vastuu, sekä vapaus etsiä itselleen itsestään johtuvia selityksiä ongelmilleen, mitä voidaan pitää keskeisenä psykokulttuurin ilmentymänä.
Tutkimuksen merkitys
ADHD on sekä laajasti levinnyt, että uutisoitu ilmiö, ja tämän tutkimuksen on tarkoitus oli rakentaa lisää ymmärrystä psykologisoituneessa yhteiskunnassa vallitsevasta keskustelusta. Tutkimuksen voidaan nähdä lisäävän ymmärrystä psykiatristen häiriöiden, kuten ADHD:n moniulotteisuudesta. Se osoittaa, kuinka erilaiset neoliberaalit ilmiöt, kuten yhteiskunnan psykologisoituminen on vuorovaikutuksessa ADHD:n kaltaisten ilmiöiden rakentumiseen. Tämä tutkimusprosessi oli itselleni vain pintaraapaisu moniulotteisesta aiheesta, ja kiinnostus psykiatristen häiriöiden suhteesta erilaisiin historiallisiin ajanjaksoihin ja kulttuurisiin konteksteihin heräsi.
Tekijä: Hanna Dromberg 4.5.2021
Tutkimuksen nimi: Psykokulttuurin rakentuminen ADHD-uutisoinnissa