Itsetunto kasvun ja kehityksen kivijalkana

Alkuun

Oppilaan itsetunnon tukeminen ja vahvistaminen on tärkeää koulussa. Tähän liittyen luokanopettajilla on suuri rooli ja vastuu. Toki myös itse kouluilla sekä päättäjillä on oma vastuunsa kannettavana, jotta tämä tehtävä olisi luokanopettajien osalta suoritettavissa. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda esille sekä ajankohtaistettua, että mahdollisesti myös uutta tietoa oppilaan itsetunnon tukemisesta sekä vahvistamisesta.

Nykypäivänä oppilaan yleisen kasvun ja kehityksen tukemiselle, johon itsetunnon tukeminenkin sisältyy, ei monesti jää riittävästi aikaa. Eri oppiaineiden oppisisällöt korostuvat ja vievät suuren osan opettajien ja oppilaiden yhteisestä ajasta, joka koulussa vietetään. Tutkimukseni pyrkii nostamaan keskiöön itsetunnon merkityksen oppimiseen liittyvissä asioissa. Lähestyn ilmiötä haastattelemieni luokanopettajien käsitysten näkökulmasta.

Itsetunto vaikuttaa lapsen olemukseen, ajatuksiin ja tekoihin ja sillä on suuri merkitys myös lapsen oppimisen, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää luokanopettajien käsityksiä alakouluikäisten oppilaiden itsetunnosta sekä keinoista, joita luokanopettajat käyttävät oppilaiden itsetunnon tukemiseksi ja vahvistamiseksi.

Tutkimus ja tulokset

Tutkimukseni oli luonteeltaan laadullinen ja tulosten muodostamiseksi käytettiin fenomenografista analyysia. Teemahaastatteluin saadun aineiston perusteella luokanopettajat tunnistivat oppilaiden itsetunnon tasoon vaikuttavia ominaisuuksia hyvin ja monipuolisesti. Edellä mainitun osalta tuloksiksi muodostui kuusi kategoriaa, joiden kautta luokanopettajat toivat käsityksiään esille. Nämä kategoriat olivat itsensä arvostaminen, omien vahvuuksien ja kehityskohteiden tunnistaminen, sosiaaliset taidot, luottamus itseensä ja omiin kykyihin, rohkeus osallistua ja kokeilla uutta sekä epäjärjestyksen sietokyky. Itsetunnon tukemiseen ja vahvistamiseen liittyvien keinojen osalta luokanopettajien käsityksistä rakentui viisi kategoriaa. Kategoriat olivat oppilaan turvallisuuden tunteen lisääminen, ryhmädynamiikan ja ryhmän koheesion kehittäminen, oppilaan itsensä tiedostamisen tukeminen, oppilaan realististen tavoitteiden asettamisen tukeminen sekä oppilaan pätevyyden tunteen lisääminen. 

Tutkimukseni perusteella luokanopettajat pitävät oppilaan itsetunnon tukemista tärkeänä heille kuuluvana tehtävänä, jopa velvollisuutena ja näkevät sillä olevan kiistattoman yhteyden oppimiseen. He näkevät oppilaan itsetunnon tasolla olevan kauaskantoisia vaikutuksia, niin sosiaalisen elämänlaadun kuin henkilökohtaisen hyvinvoinninkin osalta. Luokanopettajat korostivat myös pitkäjänteisen työn merkitystä ja toivoivat saavansa työskennellä samojen oppilaiden kanssa mahdollisimman pitkään, sillä oppilaan itsetunnon tukeminen vaatii myös oppilaantuntemusta. Oppilaan itsetuntoa tuetaan tutkimukseni mukaan parhaiten, kun sitä tehdään yhteistyössä moniammatillisesti sekä myös kodin kanssa. Itsetunnon tukemisessa tulee huomioida erilaiset yksilöt ja tukea jokaista heidän tarvitsemallaan tavalla. Luokanopettajien suurin esille nostama huoli oli se, että monesti aikaa itsetunnon laadukkaalle tukemiselle ei ole riittävästi.

Koen, että tutkimukseni tuottama tieto on erityisen hyödyllistä kaikille kasvatustyössä toimiville tai niille, joilla on omia lapsia. Tutkimukseni tuloksia on helppoa ja luontevaa tarkastella myös alakoulun ulkopuolelle sijoittuvassa kasvatustyössä.

Mitä seuraavaksi?

Luokanopettajat toivat esille joitakin käsityksiä siitä, että tietyissä itsetunnon tukemiseen liittyvissä seikoissa oppilaan sukupuolella on merkitystä, kuinka sen tukemista toteuttaa. Tämä voisikin olla yksi jatkotutkimusaiheista. Myös luokanopettajan työkokemuksen vaikutusta ilmiöön liittyen olisi mielenkiintoista tarkastella tarkemmin. Ehkä kaikkein mielenkiintoisin jatkotutkimusaihe olisi kuitenkin toteuttaa samantyylinen tutkimus yläkoulun aineenopettajilla. Tämä sen vuoksi, että yläkoulussa samanlaista aikuisten pysyvyyttä oppilaan arjessa ei ole mahdollista järjestää, sillä opettajat vaihtuvat oppiaineiden mukaan. Tällöin myös oppilaan itsetunnon tukeminen muuttaa muotoaan.

Mikko Laaksonen

Luokanopettajien käsityksiä alakouluikäisen oppilaan itsetunnosta ja sen vahvistamisesta-

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *