Taustaa
Lasten ja nuorten liikkumattomuus ja heikentynyt fyysinen kunto ovat säännöllisesti esillä julkisessa keskustelussa. Suuri osa lapsista ja nuorista kuitenkin harrastaa liikuntaa urheiluseurassa ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten urheilu- ja liikuntaharrastuksissa harrastajien henkilökohtaiset tavoiteorientaatiot, sisäinen motivaatio sekä ryhmän motivaatioilmasto ovat keskenään yhteydessä. Lisäksi ne ovat yhteydessä moniin muihin tekijöihin, esimerkiksi harrastuksessa viihtymiseen ja aikomukseen jatkaa harrastusta.
Motivaatioilmastolla tarkoitetaan sitä ilmapiiriä, joka ryhmässä vallitsee. Tavoiteorientaatiot puolestaan kertovat yksilön henkilökohtaisesta suhtautumisesta toimintaan. Sekä motivaatioilmasto että tavoiteorientaatiot voidaan jaotella minä- ja tehtäväsuuntautuneisiin ulottuvuuksiin. Minäsuuntautuneessa ulottuvuudessa korostuu vertailu muihin, tehtäväsuuntautuneessa ulottuvuudessa taas pyrkimys parantaa omaa suoritusta. Erityisesti motivaatioilmastoon on havaittu vaikuttavan useita eri tekijöitä. Sisäistä motivaatiota tukevia tekijöitä ovat aiemman tutkimuksen perusteella koettu autonomia, pätevyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia yhteyksiä pelaajien tavoiteorientaation ja joukkueessa vallitsevan motivaatioilmaston välillä voidaan havaita lasten ja nuorten jalkapallojoukkueissa. Toisena tavoitteena on tarkastella, millaisia ryhmäkohtaisia eroja tavoiteorientaatiossa ja motivaatioilmastossa voidaan havaita ryhmittelemällä vastaajia sukupuolen, iän ja joukkueen tason mukaan. Tavoitteena on myös tutkia, millaisia tavoiteorientaatioprofiiliryhmiä vastaajat muodostavat sekä analysoida joukkueen pelaajien sijoittumista näihin ryhmiin ja tavoiteorientaatioprofiiliryhmien yhteyttä joukkueen motivaatioilmastoon.
Toteutus
Tutkimukseen osallistui 94 vastaajaa (72 poikaa ja 22 tyttöä), jotka olivat 9–17-vuotiaita (keski-ikä 12,67 vuotta). Vastaukset kerättiin verkkolomakkeella huhti-toukokuussa 2021. Kaikki vastaajat kuuluivat samaan eteläsuomalaiseen jalkapalloseuraan. Tavoiteorientaatioiden ja motivaatioilmaston ulottuvuuksien välisiä yhteyksiä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen avulla. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin epäparametrisilla Kruskall-Wallisin sekä Mann-Whitneyn U -testeillä. Tavoiteorientaatioprofiiliryhmien muodostamiseen käytettiin K-keskiarvoklusterianalyysiä.
Tulokset
Aineistossa havaittiin tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä yksilön tavoiteorientaation ja ryhmän motivaatioilmaston eri ulottuvuuksien välillä. Tilastollisesti merkitseviä eroja havaittiin sekä sukupuolten, ikäryhmien että eri tasoisten joukkueiden välisessä vertailussa. Eroja havaittiin erityisesti motivaatioilmaston ja tavoiteorientaation minäsuuntautuneessa ulottuvuudessa.
Aineistosta tunnistettiin myös kolme tavoiteorientaatioprofiiliryhmää: tehtäväsuuntautuneet, tehtävä- ja suoritussuuntautuneet sekä sitoutumattomat. Tavoiteorientaation ja motivaatioilmaston yhteydet heijastuivat myös joukkuetason analyysissä pelaajien tavoiteorientaatioprofiileihin sekä joukkueessa vallitsevaan motivaatioilmastoon. Tehtäväorientaatio ja tehtäväilmasto olivat koko aineistossa voimakkaita, mutta koettu autonomia melko heikkoa.
Johtopäätökset
Tulokset kertovat, että ryhmien välillä on havaittavissa tilastollisesti merkitseviä eroja tavoiteorientaatiossa ja motivaatioilmastossa. Tulosten perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista eritellä varmasti niitä syitä, joista erot johtuvat. Erityisesti motivaatioilmastoon voi vaikuttaa useita eri tekijöitä, joten laadullisen tutkimuksen avulla voisi olla mielenkiintoista tutkia, millä tavoilla eri joukkueiden toiminta eroaa toisistaan ja mitä vaikutuksia sillä voisi olla joukkueiden motivaatioilmastoon. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että tutkimuksen kohteena olleen seuran joukkueissa tehtäväilmasto on voimakas, jolloin pätevyyden kokemuksia voi olla helpompi saada. Myös sosiaalinen yhteenkuuluvuus oli melko korkeaa. Sisäiseen motivaatioon vaikuttavista tekijöistä koettu autonomia oli kuitenkin melko matalaa, joten tutkimuksen tulosten perusteella voisi olla syytä selvittää, miten harrastuksissa voidaan tukea koettua autonomiaa.
Olli Hirvonen