Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat Suomessa nuorten kouluakäymättömyyteen ja miten kouluakäymättömyys vaikuttaa nuorten tulevaisuuskäsityksiin. Tulevaisuuskäsityksiä tarkasteltiin tutkimalla nuorten koulutuksellisia tavoitteita peruskoulun suorittamisen jälkeen ja tulevaisuuteen liittyviä mielikuvia. Toisena tavoitteeni oli myös selvittää, eroavatko kouluakäyvien ja kouluakäymättömien nuorten tulevaisuuskäsitykset.
Aikaisempi tutkimus kouluakäymättömyydestä painottuu Pohjois-Amerikkaan, ja kotimaista tutkimusta on vielä verrattain vähän. Kouluakäymättömyyden riskitekijät luokitellaan tekijöihin, jotka liittyvät yksilöön, kouluun ja luokkaan, perheeseen ja asuinympäristöön. Yksilötason riskitekijöitä voivat olla yksilöön itseensä liittyvät syyt (ikä, sukupuoli, oppimisen ja keskittymisen vaikeudet, seksuaalinen suuntautuminen), fyysiseen ja mielenterveyteen liittyvät syyt, kouluun liittyvät tunteet, päihteiden käyttö ja antisosiaalinen käyttäytyminen. Yhteisötasolla riskitekijöitä ovat sosioekonominen tausta (vanhempien koulutustausta ja perheen taloudellinen tilanne), koulun ja luokan ilmapiiri, nuoren ja opettajan välinen suhde ja kiusatuksi joutuminen.
Aiemmat tutkimukset tulevaisuuskäsityksistä ovat osoittaneet, että kouluakäymättömillä nuorilla on matalammat koulutukselliset tavoitteet ja negatiivisempi käsitys tulevaisuudesta kuin kouluakäyvillä nuorilla.
Tutkielman aineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämää Kouluterveyskyselyn 2019 aineistoa 8. ja 9. vuosiluokkien oppilaista (N = 87 020). Näihin tutkimiskysymyksiin vastattiin kvantitatiivisin menetelmin käyttäen logistista regressioanalyysia, ristiintaulukointia ja t-testiä.
Tutkielman avulla saatiin selville, että lähes päivittäin tai viikoittain luvattomasti poissaolevia nuoria oli melkein 5 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista nuorista. Tutkielman tulosten perusteella suurimpia yksilötason riskitekijöitä kouluakäymättömyydelle olivat koulusta pitämättömyys, keskittymisen vaikeudet, nukkumiseen liittyvät vaikeudet, päihteiden käyttö (alkoholi, tupakointi, nuuskan ja huumeiden käyttäminen) ja muiden nuorten kiusaaminen. Yhteisötasolla vanhempien korkeakoulutustausta, erityisesti äidin korkeakoulutustausta oli suojaava tekijä nuorten kouluakäymättömyydelle. Lisäksi tässä tutkielmassa selvisi, että kouluakäymättömillä nuorilla oli matalammat koulutukselliset toiveet ja kielteisemmät mielikuvat tulevaisuudesta kuin kouluakäyvillä nuorilla. Kouluakäymättömät osasivat harvemmin nimetä, mihin he haluavat hakeutua tai eivät halunneet jatkaa opintojaan kuin koulussa käyvät nuoret.
Tutkielmani tulosten perusteella voidaan jatkossa huomioida paremmin kouluakäymättömyyden monisyinen riskitausta, panostaa nuorten koulussa viihtymiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tutkielman tulosten perusteella voidaan myös kehittää ja tukea kouluakäymättömiä peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa jo yläkoulun aikana. Nuoria voidaan auttaa oman koulutuspolkunsa ja tulevaisuustoivon löytämisessä.
Siru Haapamäki
Kouluakäymättömyyteen vaikuttavat yksilö- ja yhteisötason riskitekijät Suomessa ja kouluakäymättömien nuorten tulevaisuuskäsitykset