Tutkimuksen tausta
Suomalaiset ovat metsästäjäkansaa, sillä Suomen alueella on metsästetty jo esihistoriallisena aikana. Kivikauden väistyessä metsästäjäkeräilijät saapuivat Suomen alueelle riistan perässä ja samalla he aloittivat Suomenniemen pysyvän asuttamisen. Edelleen tänä päivänä metsästys on suosittu harrastus, metsästyskortin lunastaa vuosittain noin 300 000 henkilöä ja uusia metsästäjätutkinnonsuorittajia on vuosittain noin 8000.
Ryhdyin pohtimaan omia eväskäytänteitäni metsästyksen yhteydessä, tavattuani metsällä ollessa metsästävän, evästaukoa pitävän pariskunnan, jonka juuret olivat Etelä-Euroopassa. Heillä oli retkipöydälle, pöytäliinan päälle katettu mitä moninaisemmat herkut juustoista hedelmiin ja hunajaan. Lisäksi heillä oli avotulella vokkipannulla valmistettu ruoka, jota vieraanvaraisina tarjosivat. Sen verran olen metsästänyt ja evästellyt kantasuomalaisten kanssa, että tämän pariskunnan kattaus sai minut havahtumaan siihen tosiasiaan, että metsästyseväät voisivat olla jotain muutakin kuin kahvia, leipää ja makkaraa, joita olin tottunut metsällä ollessani syömään ja nähnyt muidenkin syövän. Tästä kohtaamisesta heräsi mielenkiintoni tutkia metsästäjien eväskäyttäytymistä. Ruoan valinta ja ruoalle annetut merkitykset ovat kiinnostaneet tutkimuksessa vuosikymmenien ajan, mutta nyt niihin perehdyttiin metsästyksen yhteydessä.
Tavoitteet ja toteutus
Ruoan valinta ja ruoalle annetut merkitykset ovat tilannesidonnaisia, melko monimutkaisiakin asioita, joten tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitä metsästysretkille otetaan evääksi, mitkä tekijät ohjaavat eväiden valintaa ja millaisia merkityksiä evästelyyn liitetään metsästyksen yhteydessä. Tutkimuksen taustan muodosti ruoan valinnan ja merkitysten teoretisoinnit, joilla ihmisten ruokakäyttäytymistä on pyritty selittämään viimeisten vuosikymmenien aikana.
Tutkimuksen aineisto kerättiin elektronisella kyselylomakkeella, jota jaettiin marraskuussa 2022 metsästäjille suunnatuilla internetin alustoilla sekä minun itseni että Suomen riistakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton toimesta. Aineisto analysoitiin pääasiassa laadullisin menetelmin hyödyntäen teemoittelevaa sisällönanalyysia. Koska aineistoni koostui 361 vastauksesta, hyödynsin kvantifiointia työskentelyn tukena, jotta saatoin käsitellä eväiden sisältöä myös numeerisessa muodossa.
Tulokset ja johtopäätökset
Aineistossa suosituimpina eväinä näyttäytyivät lihatuotteet, leivät, kuumat ja virvoittavat juomat sekä makeiset. Suosituimmat yksittäiset eväät olivat makkara ja kahvi. Makkaraan ja kahviin yhdistyi vahvasti perinteet ja muistot, sillä vastaajat kokivat kyseisten eväiden periytyneen heille aiemmilta sukupolvilta ja he muistelivat niitä olleen eväänä jo lapsuuden metsäretkillä. Makkaran ja kahvin mukana oloa metsällä perusteltiin usein sillä, että ne ”kuuluu” metsälle. Makkara ja kahvi saivatkin tutkimuksessa ”tahmean objektin” määritelmän, sillä ne näyttäytyivät kiinteänä osana evästelyä ja eränkäyntiä. Kahviin ja makkaraan liittyi myös metsästyksen sosiaalinen kanssakäyminen useimmiten tulistelun yhteydessä. Erityisesti seuruejahdeissa, kuten hirvimetsällä, evästelyn merkitys sosiaalisena hetkenä ja yhteisöä yhdistävänä tekijänä nousi aineistosta esille.
Eväiden perustelut tiivistyivät kymmeneen (10) ruoanvalintaa ohjaavaan tekijään, jotka ovat: vaivattomuus, aistillinen houkuttelevuus, mielialan nostatus, hyvinvointi, eväiden tuttuus, hinta, omavaraisuus, sosiaalisuus/muiden odotuksiin vastaaminen, toimintakyvyn ylläpito ja olosuhteet. Myös eväille ja evästauoille annettuja merkitysalueita löytyi kymmenen (10): vireystason ylläpito, sosiaalisuus, perinne, nautinto, turvallisuus, käytännöllisyys, ajankulu, ekologisuus, menoerä ja taikausko. Valintaa ohjaavien tekijöiden ja merkitysalueiden moninaisuuteen liittynee metsästysharrastuksen monipuolisuus, jossa yksilön toimintaan vaikuttavat muun muassa se mitä, missä, milloin ja miten pitkään metsästetään ja ollaanko metsällä yksin vai yhdessä. Eväiden valintaa ohjaavat tekijät ja eväiden saamat merkitykset voivat näin ollen vaihdella yksilötasolla metsästyskertojen välillä.
Tulosten valossa voisi olla kiinnostavaa tutkia tarkemmin makkaran merkitystä osana suomalaisten luontosuhdetta. Mikäli makkaran syvin olemus löytyisi, sille voitaisiin kehitellä haastaja, jonka tulevat sukupolvet ilmaisisivat metsästyksen yhteyteen ´kuuluvana´ eväänä.
Elisa Vihtiälä
”Kaikki syö mitä syö. Mutta makkaraa syö kaikki”
Laadullinen tutkimus eväiden valinnasta ja evästelyn merkityksistä metsästyksen yhteydessä