Tutkimuksen taustaa
Suomalainen kouluvalintapolitiikka on ennen kaikkea urbaani ilmiö. Käytännössä se on mahdollista vain niissä muutamissa kunnissa, joissa on riittävän suuret rakenteet koulumarkkinoille. Erityisesti pääkaupunkiseudun kunnat kohtaavat kasvavan segregaation haasteita, jotka ilmenevät sosioekonomisissa eroissa, asuinalueissa ja kouluissa. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat päätyneet hyvin erilaisiin ratkaisuihin arvioidessaan kunnilleen sopivinta kouluvalintatilaa. Yksi merkittävä lähihistoriallinen tekijä suomalaisen kouluvalintapoliitikan muotoutumisessa nykytilaansa on vuoden 1999 perusopetuslaki, joka on osaltaan mahdollistanut erilaisten kouluvalintatilojen kehittymistä kuntien välillä. Tutkielma keskittyy pääkaupunkiseudun kuntien ratkaisuihin kouluvalintatilaan liittyen, kuntien tavoittelemaan kouluvalintatilaan tulevaisuudessa sekä tavoitteiden perusteluihin pääkaupunkiseudun koulutuspoliittisten toimijoiden toimesta.
Koulutuksen ohjausjärjestelmät ja peruskoulu ovat muuttuneet merkittävästi Suomessa viimeisten reilun 30 vuoden aikana osana yleistä yhteiskuntapoliittista kehitystä. Tiukan ja normatiivisen sääntelykulttuurin ajasta on siirrytty pitkälti hajautettuun, yksilöllisten valintojen avulla ohjautuvaan ja arvioinnin kautta todennettavaan koulutuksen ohjausjärjestelmään. 1990-luvun koululainsäädännön periaatteiden mukaisesti koulutuksen järjestäjät, eli kunnat, ovat saaneet aikaisempaa itsenäisemmän päätäntävallan koulutuspolitiikan toteuttamiseen, ja vaikka kansalliset tavoitteet säädetään valtakunnallisesti opetussuunnitelman perusteissa, keinojen valinta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on jätetty paikallisten viranomaisten vastuulle.
Tulokset ja johtopäätökset
Kaikkiaan tarkasteltujen kuntien kouluvalintatilat erosivat kaikki toisistaan, ja nykyisellä kouluvalintatilalla vaikutti olevan yhteys siihen, minkälaisia kouluvalintatiloja kuntiin toivottiin tulevaisuudessa. Haastatteluaineistossa haastateltavien muotoilemat uudet puitteet kuntiensa kouluvalintatilasta olivat jossain määrin sidoksissa kuntien kouluvalintatilan nykytilaan, ja ne erosivat kaikki toisistaan. Uusien kouluvalintatilojen tavoitteissa oli runsaasti eroja, mutta perusteluissa tulevaisuuden kouluvalintatilan suuntavoille löytyi yllättäviä yhtäläisyyksiä, vaikka valitut teot kouluvalintatilan muokkaamisen suhteen erosivatkin toisistaan.
Kaikkia kuntia kouluvalintatilan nykypuitteista riippumatta yhdisti kuitenkin myös muutama asia uusienkin kouluvalintatilan puitteiden osalta. Yhdessäkään kunnassa ei toivottu koulukohtaisten oppimistulosten julkisiksi muuttamista tai täysin vapaata ja säätelemätöntä uutta kouluvalintatilaa.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Pro gradu -tutkielman aineistona käytettiin Koulumarkkinat ja segregaatio- Kouluvalinnan yhteiskunnallinen hinta –tutkimushankkeessa kerättyä haastatteluaineistoa. Aineisto on tuorein saatavilla oleva haastatteluaineisto, jossa on haastateltu pääkaupunkiseudun koulutuspoliittisia toimijoita. Haastatteluaineisto on analysoitu kahden Kenneth Burken kehittämän tutkimusmetodin avulla, Negatiivin ja Viisikon. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda näkyviin erilaisia vallitsevia kouluvalintatiloja pääkaupunkiseudun kunnissa ja selvittää, millaisiksi haastateltavat toivoivat kuntien kouluvalintatilan tulevaisuudessa kehittyvän. Tutkimus pyrki myös selvittämään, miten haastateltavat perustelivat kuntiensa tulevaisuuden ja nykyhetken kouluvalintatiloja, ja miten perustelut erosivat toisistaan.
Perttu Venäläinen
Optimaalista kouluvalintatilaa etsimässä
Suomalaisten kuntien eriytyneet kouluvalintatilat 2010-luvun Suomessa