Tutkielman taustaa
Yhteisöllisyys ja sen merkitys on noussut viime aikoina julkisissa keskusteluissa esiin. Sama ilmiö korostuu myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Suomalainen varhaiskasvatus perustuukin oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lasten aktiivinen ja sosiaalinen toimijuus ryhmämuotoisessa kasvatuksessa ja opetuksessa tunnustetaan merkittävänä tekijänä lapsen oppimisen, kasvamisen sekä kehityksen kannalta. Lämpimillä vuorovaikutussuhteilla sekä vertaisryhmään kuulumisella on todettu aiemmissa tutkimuksissa yhteyksiä pienten lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja kehitykseen. Yhteisöllisyyden vahvistamisen merkitystä on korostettu myös pienten lasten kiusaamisen sekä yksinäisyyden ehkäisyn näkökulmasta. Vaikka yhteisöllisyyttä pidetään tärkeänä ja tavoiteltavana tilana, on sen juurille pääseminen ollut haastavaa. Yhteisöllisyys on moniulotteinen ilmiö ja erityisesti varhaiskasvatusikäisten lasten tutkimuksessa yhteisöllisyyteen käsiksi pääseminen on vaatinut syvempää ymmärrystä yhteisöllisyyden liitännäisilmiöistä, jotka kytkeytyvät lasten yhteistoimintaan, yhteenkuuluvuuden politiikkaan, vertaissuhteiden muodostumiseen sekä laadukkaiden vuorovaikutussuhteiden vaikutuksiin varhaiskasvatusryhmän yhteisöllisyyden rakentumisessa.
Tutkielman tavoitteet ja toteutus
Tämän tutkielman tarkoituksena oli syventää käsitystä varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Tavoitteena oli kuvata ja analysoida yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatusryhmän arjessa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Lopullinen tutkimusaineisto koostui kahdeksasta väitöskirjasta sekä kahdesta tutkimusartikkelista, jotka käsittelivät pienten lasten yhteisöllisyyden rakentumista varhaiskasvatuksen arjessa.
Tulokset ja johtopäätökset
Loin aineiston pohjalta kolmitasoisen jäsennyksen varhaiskasvatusryhmässä rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Jäsennyksen mukaan yhteisöllisyyttä rakennetaan varhaiskasvatuksen puitteiden, toimintakulttuurin sekä lapsen toiminnan tasolla. Varhaiskasvatuksen puitteiden tasolla yhteisöllisyyteen vaikuttivat varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat, rakenteiden pakottamat säännöt sekä fyysinen oppimisympäristö. Toimintakulttuurin tasolla yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttivat opettajan rooli, arjen rutiinit ja ilmapiiri. Lapsen toiminnan tasolla puolestaan yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä olivat vertaissuhteet sekä lasten yhteistoiminta. Aineistonkeruun haasteet osoittivat sen, että varhaiskasvatusryhmien yhteisöllisyyttä tulisi tutkia jatkossa enemmän. Erityisesti opettajan roolin merkitys lapsiryhmän yhteisöllisyyden sekä yhteistoiminnan avaintekijänä nousi tutkimustuloksissa vahvasti esiin ja sitä tulisikin jatkossa tutkia tarkemmin. Tutkielma herätti pohdintoja laadukkaan opettajankoulutuksen sekä talouden aikaansaaman paineen merkityksestä varhaiskasvatusryhmän yhteistoiminnan ja yhteisöllisyyden rakentumisen näkökulmasta. Samalla tutkielman avulla on mahdollista luoda esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstölle selkeä kuva yhteisöllisyyden rakentumiseen vaikuttavista tekijöistä, joka helpottaa yhteisöllisyyttä vahvistavan pedagogiikan kehittämistä.
Sara Toivanen
Yhteisöllisyys varhaiskasvatuksen lapsiryhmässä – Narratiivinen kirjallisuuskatsaus