Arviointi ja päättöarvioinnin kriteerit ovat tärkeitä tutkimuksen kohteita, sillä arviointi kuuluu opettajan perustyöhön, joiden arkeen integroituvat jatkuva ja monipuolinen oppilaiden arviointi. Arviointia on tärkeä tutkia ja edistää, jotta arviointi palvelisi entistä paremmin oppilaita sekä sopeutuisi muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Yhdenvertaisuus, arvioinnin oikeudenmukaisuus sekä eriarvioisuuden vähentäminen ovat tärkeitä tekijöitä, joita arviointitutkimuksen avulla voidaan edistää. Lisäksi arviointitutkimuksen avulla voidaan kehittää opetusmenetelmiä sekä huomioida oppilaiden yksilöllisiä tarpeita. Arviointitutkimus antaa tietoa koulutusjärjestelmien tasosta sekä yhteiskunnallisella tasolla että kansainvälisesti. (Puukko ym., 2020, s. 41; Pulkkinen ym., 2024, s. 191.)
Opetushallitus on kehittänyt opetussuunnitelmaan päättöarvioinnin kriteerit kaikkiin yhteisiin oppiaineisiin tukemaan päättöarvosanan muodostamista. Uudistetut kriteerit otettiin käyttöön 1.8.2021 ja niitä sovellettiin ensimmäisen kerran päättöarvioinnissa keväällä 2022. Uudistetut päättöarvioinnin kriteerit määrittelevät vaadittavan tieto- ja taitotason numeroarvosanoille 5, 7, 8 ja 9 kussakin oppiaineessa. Kriteerien tarkoituksena on taata kaikille yhteiset tavoitteet, jonka puitteissa opetus ja oppiminen toteutetaan perusopetuksessa. (Opetushallitus, 2021a.) Kriteeristö ei kuitenkaan yksinään takaa arvioinnin yhdenvertaisuutta valtakunnallisesti (Venäläinen, 2023).
Tässä tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin kotitalouden opettajat näkevät uudistetut päättöarvioinnin kriteerit. Lisäksi käsitellään päättöarvioinnin yhdenvertaisuutta, eli vaikuttaako esimerkiksi sukupuoli kotitalouden oppiaineen arviointiin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kotitalouden opettajia (N=7). Empiirisellä tutkimusmenetelmällä pureudutaan kotitalousopettajin subjektiivisiin näkemyksiin kriteereiden toimivuudesta. Pulkkisen ym. (2024) tutkimuksessa tarkasteltiin perusopetuksen päättöarvioinnin uudistuksen käyttöönottoa viiden oppiaineen osalta ja vaikka kotitalouden oppiaine ei kuulunut tutkimukseen, nähtiin siinä hyvin samankaltaisia tuloksia, mitä tätä tutkimus tuotti. Kotitalouden oppiaineen osalta päättöarvioinnin kriteereistä viimeisin tutkimus on tehty vuodelta 2019 (Puukko ym., 2020), jonka vuoksi voidaan todeta, että tämä tutkimus tuo kotitaloustieteen ja kotitalouspedagogiikan kentälle nykyhetken uutta tietoa.
Arviointikriteereiden tutkiminen on tarjonnut minulle mahdollisuuden lisätä teoreettista tietämystä sekä uusia näkökulmia arviointiin liittyen. Opettajan rooli nähtiin tärkeänä tukimuotona kriteerien asianmukaisessa soveltamisessa, jotta oppilaat pystyvät ymmärtämään ja hyödyntämään arvioinnin kriteerejä kotitalouden oppiaineessa. Arviointikriteerit mahdollistavat luotettavamman arvioinnin sekä antavat opettajille selkeän kehyksen oppilaiden suoriutumisen arvioimiseen, joka lisää arvioinnin yhdenvertaisuutta. Haastatteluissa korostettiin erilaisten diagnoosien määrän olevan kasvussa, joka lisää erilaisten oppijoiden opetuksen sekä arvioinnin tarvetta valtakunnallisesti. Opettajien katsottiin tarvitsevan lisää resursseja, koulutusta ja materiaalia arvioinnin tukemiseksi.
Päättöarvioinnin kriteerien vahvuudet ja heikkoudet sekä niiden toimivuus ja yhdenvertaisuus olivat tutkimuksen keskeisiä aiheita. Haastateltavat korostivat kriteerien käytännönläheisyyttä, selkeyttä ja konkreettisuutta. Haasteina esitettiin kriteerien liika yksityiskohtaisuus sekä arviointikriteerien puute erilaisten oppijoiden huomioimiseen. Arviointikriteerien koettiin tarjoavan turvaa epävarmoissa tilanteissa sekä auttavan perustelemaan annettuja arvosanoja. Kriteerien korkea taso herätti huolen siitä, että opettajat voivat tasapainottaa arviointia antamalla korkeampia arvosanoja, kuin mitä oppilaiden osaaminen kriteerien mukaan olisi. Sukupuolen ei koettu enää merkittävästi vaikuttavan arviointiin. Haastatteluissa nousi esiin, kuinka arvosanojen antaminen oli subjektiivista, mikä johti opettajien omien näkemyksien ja arviointikriteerien tulkinnan vaihteluun. Esimerkiksi arvosanan kymmenen antamisen kriteerit vaihtelivat, heikentäen arviointikriteerien yhdenvertaisuutta. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia opettajien omien mielikuvien ja arviointikriteerien tulkinnan käytännön vaihtelua sekä tunnistaa siihen vaikuttavia tekijöitä.
Yhteistyö kollegoiden kesken nähtiin tärkeänä arviointiosaamisen kehittämisessä ja resurssien epätasainen jakautuminen herätti huolta arviointikriteerien käytön osaamisen yhdenvertaisuudesta. Yleisesti ottaen päättöarvioinnin kriteerit nähtiin merkittävänä työkaluna, mutta niiden käytännön toimivuutta ja yhdenvertaisuutta tulee arvioida ja kehittää jatkossa. Samankaltaisia tuloksia tuotiin myös teoreettisessa viitekehyksessä esille (mm. Puukko ym., 2020; Pulkkinen ym., 2024, Venäläinen, 2023). Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää samankaltaisissa konteksteissa ja tutkimus tuo kotitaloustieteen ja kotitalouspedagogiikan kentälle tämän hetken tietoa arviointikriteerien toimivuudesta.
Varpu Sirén