Pro gradu -tutkielman sanomaa on tullut tiivisteltyä paljon matkan varrella, mutta oman osaamisen sanoittamista ei niinkään. Siksi ajattelinkin lähestyä tätä blogipostausta tutkielman tekemisestä saatujen oppien kautta – mitä tämä prosessi lopulta antoi itselleni. Tutkin Suomen rehtorien kokeman työn intensiivistymisen sekä sosiaalisen tuen yhteyttä heidän palvelevaan johtajuuteensa. Tutkielmani aineisto oli osa vuoden 2022 rehtoribarometria, ja ohjaajinani toimivat Katja Upadyaya sekä Katariina Salmela-Aro. Tulokset osoittivat, että niin sosiaalinen tuki kuin työn intensiivistyminen molemmat lisäsivät rehtorien itseraportoimaa palvelevaa johtajuutta. Tulos oli osaltaan yllättävä: sosiaalisen tuen positiivinen yhteys johtajuuteen tuki (aiemman tutkimuskirjallisuuden sekä resurssien säilyttämisen teorian pohjalta luotua) hypoteesia, mutta työn intensiivistymisen positiivinen yhteys ei tukenut. Toisin sanoen, mitä enemmän rehtorit raportoivat työnsä vaatimusten kasvua, sitä enemmän myös palvelevaa johtajuutta, jossa esihenkilö pyrkii vaikuttamaan organisaation tuloksiin keskittymällä työntekijöiden yksilöllisiin tarpeisiin sekä korostamalla vuorovaikutuksen roolia.
Kiinnostukseni johtajuutta ja sen kehittämistä kohtaan on kasvanut tasaisesti opintojeni aikana. Tämän takia valtakunnallisen rehtoribarometrin, eli työhyvinvointikyselyn aineisto oli oiva mahdollisuus päästä tutkimaan, millaisia yhteyksiä esimerkiksi nykyisen työelämän muutoksilla voisi johtajuuteen olla. Tutkielman aloitus oli tosin haasteellista, sillä näin isoon työhön orientoituminen vaatii paljon enemmän kuin viiden opintopisteen kurssilla. Viimeistään siis tässä kohtaa tajusin, että konkreettinen gradutiedosto on kliseisesti se pelkkä jäävuoren huippu – kirjoitusprosessissa mukana ovat laajan pohjatyön lisäksi epävarmuuden sieto ja epäonnistumisen pelko, eli jatkuva epämukavuusalueella työskentely. Gradun kirjoittaminen on ennen kaikkea opettanut paljon itsestäni, mitä en osannut odottaa etukäteen.
Prosessiin lähdin lukemalla tutkimuksia monipuolisesti työhyvinvointiin liittyvistä aiheista, joista kirjailin ehkä liikaakin muistiinpanoja. Voinen sanoa, että tässä kehittyi taito ymmärtää tutkimusartikkelin sanoma pikaisen silmäilyn jälkeen. Graduryhmässämme teimme tutkielman artikkelimuotoon, mikä tarkoitti entistä tiiviimpää kirjoittamista. On siis osattava rajata vain tarpeellinen tieto, jonka jälkeen kirjoittaa se lyhyesti mutta selkeästi. Tähän sopeutuminen otti pienen aikansa, sillä muut kasvatustieteiden opinnot ennemminkin painottavat laajaa pohdiskelevaa kirjoittamista. Omaa tekstiä kuitenkin lopulta tarkasteli kriittisellä silmällä ja tiivis tekstin tuottaminen alkoi luonnistua itsestään. Tässä kohtaa auttoi myös omatoimisesti järjestämämme gradun vertaistukiryhmä, jonka kanssa tapasimme viikoittain. Pitkän teoreettisen viitekehyksen hahmottelun jälkeen olikin aika hypätä kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien pariin.
Aineiston analysoinnissa käytin hierarkkista regressioanalyysia SPSS-ohjelmiston avulla, sillä tarkoituksenani oli tutkia valittujen muuttujien välisiä yhteyksiä. Tässäkin orientoituminen lukujen maailmaan otti aikansa, mutta lopulta puhalsimme hyvin yhteen hiileen. Tällöin myös ymmärsi ensimmäistä kertaa, että nyt luodaan ihan todellisista asioista tiedettä. Samanaikaisesti kuitenkin tutkielman sivumäärät kasvoivat ja piti hallita kovin keskeneräistä tiedostoa. Ilman oman toiminnan ohjausta tämä olisi voinut olla pelkkä kaaos, mutta jäsenneltyäni asioita jo paljon etukäteen, oli kaaos hallittu. Tässä kohtaa myös flow saavutti itseni – ilman gradun ulkopuolisten ihmisten kommentteja en olisi ymmärtänyt, kuinka syvälle tieteen maailmaan sitä gradua työstäessä lopulta päätyisikään.
Vaikka tutkielma oli kokonaisuutena työläs prosessi, sisälsi se onneksi laajasti myös onnistumisen kokemuksia ja itsensä ylittämistä. Uskon hyötyväni jatkossa paljon myös löydetystä konkreettisesta tiedosta työhyvinvointiin liittyen. Tutkielmani aihe on ajankohtainen, sillä jatkuvasti intensiivistyvä maailma ja täten myös työelämä ovat iso osa yhteiskuntaamme. Työhyvinvointiin on kiinnitettävä aina tiukasti huomiota ja resurssien tarpeellinen saanti organisaatioissa on turvattava. Olisi suorastaan mahtavaa, jos graduni herättäisi mielenkiintoa ja jakaisi tietoa esimerkiksi intensiivistyvästä työelämästä ja resurssien tärkeydestä niin yksilöissä kuin organisaatioissa. Henkilökunnan hyvinvointi on nimittäin oikeasti pystyttävä takaamaan keskellä hektistäkin elämää, jossa huomio usein kiinnittyy muihin asioihin.
Ida Sahala
Työn intensiivistymisen ja työyhteisön sosiaalisen tuen yhteys rehtorien palvelevaan johtajuuteen