Tekijä: graduparaati

Kuten varmasti jokaisessa työssä, myös opettajana kohtaa huonoja päiviä, jolloin toivoisi olevansa eri alalla. On kuitenkin hälyttävää, että jopa 20 prosenttia uusista opettajista vaihtaa alaa ensimmäisen viiden vuoden aikana. Yksi syy alanvaihtoon on uupumus, jonka aiheuttajana on opettajan kohtaama arvostelu tai jopa kiusaaminen. Opettajat voivat joutua työssään kohtaamaan perinteisen työpaikkakiusaamisen lisäksi muihin ammatteihin verrattuna ainutlaatuista kiusaamista, jossa kiusaajana ovat oppilaat tai huoltajat. Tällainen vertaisrajat ylittävä kiusaaminen on verrattain vähän tutkittu aihe työpaikkakiusaamiseen ja koulukiusaamiseen verrattuna. Ajattelinkin aluksi gradussani selvittää, millaista arvostelua ja kiusaamista opettajat oppilaiden tai huoltajien taholta kohtaavat. Halusimme kuitenkin ohjaajani Markus Talvion kanssa lähestyä asiaa positiivisemmin ja ratkaisukeskeisemmin. Päätin siis selvittää, millaisia keinoja opettajilla on selviytyä kiusaamisesta ja jopa ennaltaehkäistä sitä. Selviytymiskeinoja on mahdollista kehittää, ja siten ne voivat muuttua ajan myötä. Siksi toivon, että tutkimukseni avulla opettajat löytäisivät nopeammin toimivat keinot, joiden avulla selviytyä kiusaamistilanteista ja jopa ennaltaehkäistä niitä. Aineistoni keräsin pyytämällä aiheesta kirjoitelmia alakoulussa työskenteleviltä luokanopettajilta.

Tutkimukseni tulokset

Tutkimukseni perusteella opettajien kokemukset kiusaamisen syistä olivat yhteydessä opettajan työuran pituuteen tai koulutustaustaan. Myös opettajan käyttämät selviytymiskeinot vaihtelivat sen mukaan, kokivatko opettajat kiusaamisen syyn olevan itsessään, kiusaajassa vai näiden ulkopuolella. Työuran alkuvaiheessa, jolloin opettajan ammatillinen itsetunto voi olla matalalla, opettajat kokivat kiusaamisen tai arvostelun syyn olevan heissä itsessään. Kohdatessaan kiusaamista tällaisessa tilanteessa, opettajat helposti vaikenivat kokemuksistaan ja pyrkivät jopa muuttamaan persoonaansa tai toimintaansa. Kun opettajat kokivat kiusaamisen olevan heidän syytään, he ottivat tilanteen raskaasti, häpeilivät asiaa, eivätkä kertoneet kokemuksistaan kollegoille tai esimiehelle.

Kokeneempi opettaja koki vasta-alkajaa useammin, että kiusaamisen syy ei ole hänen itsensä vaan kiusaajan. Kiusaajan ollessa oppilas, opettaja keskusteli asiasta kollegoidensa tai rehtorin kanssa. Tällöin opettajat olivat vähätelleet tai naureskelleet asialle. Huoltajan ollessa kiusaajana opettajat ottivat asian vakavammin ja turvautuivat helpommin rehtorin apuun. Tällöin opettajat myös käyttivät suoraviivaisempia keinoja esimerkiksi avointa keskustelua huoltajien kanssa. Keskustelutilaisuuksiin huoltajan kanssa pyydettiin usein rehtori tai kollega mukaan. Joissain tapauksissa yhteydenpito jopa siirrettiin kokonaan rehtorin vastuulle.

Pisimmän työkokemuksen omaavien opettajien kirjoitelmissa näkyi selvimmin ajatus siitä, että kiusaamisen taustalla oli joku opettajasta tai kiusaajasta riippumaton syy esimerkiksi oppilaan kotiolot. Tällaisissa tapauksissa opettaja pyrki ratkaisemaan tilanteen joko heti kiusaamisen tapahduttua tai jopa ennaltaehkäisevästi. Kokeneet opettajat, jotka ajattelivat, ettei kiusaamisen syy ole heissä itsessään, eivät häpeilleet kiusatuksi tulemistaan ja hakivat tukea kollegoilta tai esimiehiltä ja painottivat ennaltaehkäisevää toimintaa. He eivät jääneet murehtimaan kiusaamistilanteita vaan selviytyivät niistä nopeasti. Tällöin kiusaaminen ei myöskään vaikuttanut opettajan itsetuntoon.

Opettajat hoitavat työssään paljon tapauksia, joissa he selvittävät oppilaiden välisiä kiusaamistilanteita ja kouluilla on nollatoleranssi koulukiusaamisen suhteen. En usko, että kukaan opettaja haluaisi kiusatuksi joutuneen oppilaan häpeän takia jättävän kertomatta asiasta. Kuitenkin yllättävän moni tutkimukseen osallistuneista opettajista oli omalla kohdallaan näin tehnyt. Yksi kirjoitelman lähettäneistä opettajista aloitti kirjoitelmansa näin: ”Ajattelin aluksi, että eihän mua ole kiusattu. Mutta tosiaan…jos ajattelee oppilaita ja koulukiusaamista, niin aika pienellä kynnyksellä toivoisi niiden tulevan kertomaan. Ehkä just siksi ajattelin jakaa myös omia kokemuksia”. Niinpä. Vaikka rajasin opettajien kokeman kiusaamisen ulos koulukiusaamisen määritteestä, tässä asiassa opettajien kokeman kiusaamisen voisi ajatella olevan sitä. Jatkossakin tulisi olla nollatoleranssi koulukiusaamiselle – siis kiusaamiselle koulussa kaikkine ilmenemismuotoineen.

 

Maria Isotupa

Pro gradu: ” Kun tietää, että tekee työnsä ihan ok niin ei haittaa, jos joku huuteloo”. Luokanopettajien keinoja selviytyä vertaisrajat ylittävästä kiusaamisesta.

 

Kohti yhtä unelmaani…

Päätin tavoitella monen vuoden takaista kasvatustieteen maisterin unelmaani jääden opintovapaalle 35-vuotiaana. Kahden vuoden tiivis opiskelutahti kulminoitui kesän lopussa aloittamaani graduun. Kokeneet tutkijat, graduohjaajani, tarjosivat minulle mahdollisuuden tutkia tilastollisesti työhyvinvointikyselyä vuodelta 2011, joka vastasi kiinnostuksenkohteitani – johtamista ja työhyvinvointia. Aihe kiehtoo opintojeni lisäksi myös siksi, että minulla on monen vuoden kokemus lähiesimiehen tehtävistä pankkialalla. Vastaajia tutkimuksessa oli yli 1400, eli kyseessä oli melko iso tutkimus. Otin haasteen ilolla ja jännityksellä vastaan.

Tutkimusaiheeni

Gradussani tutkin palvelevaa johtamista, etätyötä ja siihen liittyvää työajan leviämistä, työyhteisön monikulttuurisuushaasteita sekä työntekijöiden työriippuvuutta ja pystyvyyden tunnetta. Palveleva johtaminen on autoritäärisen johtamisen vastainen johtamistyyli, jossa johtaja mahdollistaa työntekijöiden kasvun ja kehityksen keskittymällä yksilöllisiin tarpeisiin. Palveleva johtaja on nöyrä, voimaannuttava, suuntaanäyttävä ja vastuuta antava.  Etätyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään säännöllisesti muuallakin kuin päätyöpisteessä – etätyö mahdollistaa työajan leviämisen, eli työskentelyn esimerkiksi iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomalla. Monikulttuurisuus tuo työyhteisöön sekä hyötyjä että haasteita, mutta tässä tutkimuksessa tutkittiin monikulttuurisuudesta aiheutuvia häiriöitä mm. kielimuurista johtuen.

Työriippuvuus on työpahoinvoinnin ilmiö, jossa työskentely on pakonomaista ja jatkuvaa johtaen jopa uupumukseen. Pystyvyyden tunne on tietynlainen itsevarmuuden olotila työssä, eli työntekijän usko siihen, miten hän selviää haastavista ja yllättävistä työtilanteista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka palveleva johtaminen, etätyö, työajan leviäminen ja monikulttuurisuushaasteet vaikuttavat työriippuvuuteen ja pystyvyyden tunteeseen. Voidaanko siis johtamisella estää työriippuvuutta tai vahvistaa työntekijöiden pystyvyyden tunnetta? Onko etätyö työhyvinvoinnin uhka vai mahdollisuus?

Tutkimustulokset pähkinänkuoressa

Tutkimukseni tarjosi sekä odotettuja että yllättäviä tuloksia. Palveleva johtaminen vahvisti työntekijöiden pystyvyyden tunnetta, mitä odotinkin työkokemukseni perusteella. Palveleva johtaminen ei kuitenkaan estänyt työriippuvuutta – päinvastoin, tutkimukseni mukaan se voi jopa lisätä työriippuvuuden oireita! Pohdin, mistä tämä voisi johtua, ja spekulaationi liittyy palvelevalle johtajalle ominaiseen työntekijöiden vastuuttamiseen. Vastuun antaminen on pääsääntöisesti järkevää, mutta mistä tiedetään, millainen vastuu on työntekijälle liikaa? Voiko liika vastuu aiheuttaa kohtuutonta ponnistelua odotusten täyttämiseksi? Tätä tulisi tutkia tulevaisuudessa tarkemmin.

Etätyöllä ei sinänsä ollut vaikutusta työriippuvuuteen eikä pystyvyyden tunteeseen. Sen sijaan mitä enemmän työaika hallitsemattomasti levisi, sitä enemmän työriippuvuuden oireita esiintyi, mikä onkin ihan järkeenkäypää. Monikulttuurisuushaasteet heikensivät pystyvyyden tunnetta ja lisäsivät työriippuvuuden oireita. Siihen, mistä tämä johtuu, ei tutkimukseni anna vastausta.

Tulokset antavat uutta tieteellistä tietoa palvelevasta johtamisesta, jolla positiivisen vaikutuksen lisäksi saattaa olla myös varjopuolensa. Tällaista ei ole aiemmin tutkittu, joten tulos on kiinnostava. Lisäksi tutkimukseni vahvistaa käsitystä siitä, että etätyö ei ainoastaan tuo joustavuutta arkeen, vaan saattaa myös kuormittaa – se mikä luo hyvinvointia yhdelle, luo pahoinvointia toiselle. Ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä etätyön ja johtamisen työhyvinvointivaikutuksia kannattaisi aktiivisesti selvittää, esimerkiksi työajan leviämiseen tulisi puuttua. Työhyvinvointi auttaa organisaatioita menestymään ja ihmisiä voimaan hyvin myös vapaa-ajalla.

Vain tekemällä tulee valmiiksi

Gradun tekeminen oli hyvin haastavaa mutta opettavaista. Tein tutkimukseni 3,5 kuukauden aikana, ja tuntuikin että gradu oli enemmän kumppanini kuin oma mieheni – ajattelin työtäni viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Olen hyvin tyytyväinen lopputuotokseen huolimatta lukuisista epätoivon hetkistä. Ja mottoni toimi tässäkin: kaikki on vain väliaikaista, ja vain tekemällä saa valmista. Nyt luen lauleskellen vihoviimeiseen tenttiin ja jään joululomalle käytännössä valmistuneena kasvatustieteen maisterina. Jes!

Suurkiitos graduohjaajilleni, Katja Upadyayalle ja Katariina Salmela-Arolle, sekä koko graduryhmälleni kannustuksesta! Hyvää loppuvuotta kaikille ja tutkimuksen iloa!

 

Eeva-Maria Ryhänen

Pro gradu: Palvelevan johtajuuden ja työelämän uusien haasteiden yhteys työntekijöiden työriippuvuuteen ja pystyvyyden tunteeseen