Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Tunteet ovat moniulotteinen ilmiö ja niiden merkitys ihmiselle on tärkeä, esimerkiksi oppimisen tai terveyden näkökulmasta. Lisäksi tunteet ovat vahvasti läsnä oppilaiden koulupäivissä ja he saattavatkin kokea laajan kirjon eri tunteita koulupäivän aikana. Oppimiseen ja opiskeluun liittyviä tunteita on useita, mutta maisterintutkielmani kannalta keskeisiä ovat suoriutumistunteet. Suoriutumistunteilla tarkoitetaan suoriutumistilanteisiin (kuten oppitunnilla opiskeluun) tai suoriutumistilanteiden lopputuloksiin liittyviä (kuten ahdistus kokeessa epäonnistumisesta) tunteita. Tutkielmassani tarkastelin kolmea suoriutumistunnetta, jotka olivat nautinto, tylsyys ja ahdistus. Opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaiden matematiikkatunteisiin opetuksen kautta. Opettajan opetukseen ovat yhteydessä hänen minäpystyvyysuskomuksensa. Opettajan minäpystyvyydellä tarkoitetaan hänen uskomuksiaan omista kyvyistään suunnitella, järjestää ja toteuttaa opetusta, jonka tavoitteena on oppimistavoitteiden saavuttaminen. Opettajan minäpystyvyys on aihekohtaista eli se voi olla erilaista eri tilanteissa tai eri oppiaineissa.

Maisterintutkielmassani tutkin, miten luokanopettajien matematiikan opetukseen liittyvä minäpystyvyys on yhteydessä opettajien oppilaiden kokemiin tunteisiin matematiikan oppitunneilla ja koetilanteissa. Lisäksi tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaista luokanopettajien minäpystyvyys matematiikan opettamisessa on, millaisia tunteita oppilaat kokivat ja erosivatko oppilaiden tunteet sukupuolten tai luokka-asteiden välillä.

Tutkielmani aineisto koostui 3.- ja 4.-luokkalaisista oppilaista ja heidän opettajistaan. Aineiston keruussa käytetyt mittarit muodostuivat oppilaiden tunteita mittaavasta kyselystä sekä opettajien kyselyn osiosta, joka käsitteli minäpystyvyyttä. Opettajan kyselyn minäpystyvyys osio jakaantui neljään osa-alueeseen, jotka olivat kognitiivinen aktivointi, oppilaiden motivointi, tavoitteen asettaminen sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Opettajan matematiikan opetukseen liittyvän kokonaisminäpystyvyyden lisäksi tutkin myös, miten minäpystyvyyden osa-alueet ovat yhteydessä oppilaiden tunteisiin. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia määrällisin tutkimusmenetelmin ja aineiston analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmistolla.

Tutkimukseni tulosten mukaan 3.- ja 4.-luokkalaiset oppilaat kokivat matematiikan oppitunneilla ja koetilanteissa paljon nautintoa ja vain vähän ahdistuksen sekä tylsyyden tunteita. Kolmasluokkalaisten tunteet olivat myönteisempiä kuin neljäsluokkalaisten oppilaiden tunteet. Sukupuolen osalta 3.-luokkalaiset tytöt ja pojat eivät eronneet toisistaan oppitunteihin liittyvissä tunteissa, mutta koetilanteissa 3.-luokkalaiset tytöt kokivat poikia enemmän ahdistusta ja vähemmän nautintoa. Neljännellä luokalla tytöt kokivat oppitunneilla ja koetilanteissa poikia vähemmän nautintoa ja enemmän ahdistusta koetilanteissa. Luokanopettajien matematiikan opetukseen liittyvä minäpystyvyys oli suhteellisen korkeaa. Opettajien minäpystyvyyden osa-alue oppilaiden motivointi oli yhteydessä oppilaiden koetilanteissa koettuun ahdistukseen eli, mitä enemmän opettaja koki pystyvyyttä tällä osa-alueella, niin sitä vähemmän opettajan oppilaat kokivat ahdistusta koetilanteissa. Muut minäpystyvyyden osa-alueet eivät olleet yhteydessä oppilaiden kokemiin tunteisiin.

Mielenkiintoisena jatkotutkimusaiheena olisi tutkia luokanopettajien minäpystyvyyttä laajemmalla aineistolla. Tällä tavoin voisi mahdollisesti saada suuremman minäpystyvyyden hajonnan, jolloin olisi mahdollista vertailla opettajien luokkien tunteita ja tutkia, eroavatko korkean minäpystyvyyden omaavien opettajien luokat matalampaa minäpystyvyyttä kokevien opettajien luokista.

Saara Tattari

Luokanopettajien minäpystyvyyden yhteys 3.- ja 4.-
luokkalaisten oppilaiden matematiikkatunteisiin
Erot oppilaiden tunteissa sukupuolten ja luokka-asteiden välillä

Tutkimuksen taustasta ja ajankohtaisuudesta

Päädyin tutkimusaiheeseen kiinnostuksesta opettajan poliittisuutta ja yhteiskunnallisuutta kohtaan. Kiistanalaiset ja vaikeat aiheet toimivat mielenkiintoisella tavalla opettajan yhteiskunnallisuuden tutkimisessa esimerkiksi herättämällä kysymyksen siitä, miten opettaja voi toimia aiheiden suhteen kouluympäristössä. Erityisesti minua kiehtoi kysymys siitä, miten opettaja voi toimia silloin, kun luokkahuoneessa esiintyy jokin outo tai vaarallinen näkemys. Opetushallituksen (2023) mukaan opettajan tulisi puuttua mielipiteisiin, jotka ilmentävät puutteellista ymmärrystä, epäjohdonmukaisuutta, opetuksen arvoperustan vastaisia asioita tai johtavat muuten ei-toivottuihin seurauksiin.

Tutkimus sijoittuu perusopetuksen alueelle, mutta pohdin erityisesti tutkimuksen alkuvaiheessa sitä, mitenköhän olennaisia tai ajankohtaisia kiistanalaiset ja vaikeat aiheet ovat alakoulun puolella. Sattumoisin tänä keväänä uutisoitiin tapauksesta, jossa alakouluikäistä kiellettiin tekemästä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivää ja loukkaavaa kangaskassia (HS, 8.3.2023). Esimerkki on harvinainen yksittäistapaus, ei vain provosoivuudessaan ja mittasuhteiltaan vaan myös alakoulukontekstiltaan. Mielestäni se kuitenkin toimii tietynlaisena ennakkotapauksena sen suhteen, miten koulu vetää rajoja hyväksyttävän ja ei-hyväksyttävän välille ja millaisiin asioihin koulun tulee ottaa kantaa ehkä vastaisuudessakin.

Käsitteistä

Kiistanalaisia aiheita eivät kovin monet tutkijat ole yrittäneet jaotella erilaisiin tyyppeihin, mikä voi kertoa määrittelyyn liittyvästä vaikeudesta ja yksimielisyyden puutteesta aiheiden suhteen. Kiistanalaiset aiheet eivät ole kiistanalaisia sen vuoksi, että erimielisyyttä syntyisi niihin liittyvistä tosiasioista, vaan kiistanalaisuus liittyy ristiriitoihin arvoissa, uskomuksissa ja periaatteissa (Stradling, 1984, s. 126). Vaikeisiin aiheisiin sen sijaan liittyy vahvemmin subjektiivisuus ja esimerkiksi aiheen loukkaavaksi kokeminen (Winhatz, Sprain, Poutiainen & Ho, 2022). Winchatzin ja kumppaneiden (2022) mukaan vaikean aiheen katsottiin sisältävän sellaista kieltä tai ideologiaa, joka voisi olla loukkaavaa, kiihkoilevaa tai muuten vaan häiritsevää ja vaikeaksi kokeminen vaihtelee myös ajan myötä.

Tämä tutkimus näkee kiistanalaiset ja vaikeat aiheet koulun arjessa luonnollisesti läsnä olevina, osana arjen hektisiä tilanteita ja osin myös tiedostamattomina. Lähestyn aiheita perusopetuksen koulumaailmaan liittyvänä ilmiönä ja suuntaan katseeni niihin hektisiin arjen tilanteisiin, kun oppilaiden suunnalta nousee jokin yllättävä aihe eikä opettaja ole ennalta valmistautunut käsittelemään sitä. En siis puhu opetuksesta tässä tutkimuksessa siinä merkityksessä, jossa opettaja on jo etukäteen valmistautunut jonkin tietyn aiheen suhteen ja tuo aiheita suunnitelmallisesti opetukseen tavoitteenaan käyttää esimerkiksi kokonainen oppitunti aiheesta keskustelemiseen.

Tutkimuksen tavoitteista ja toteutuksesta

Ensimmäinen tavoitteeni tutkimuksessa oli selvittää, mitä opetuksen sisältö voi olla kiistanalaisista ja vaikeista aiheista puhuttaessa luokanopettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Pyrkimykseni oli siis ymmärtää paremmin tätä opetuksen sisältöä ja tuoda sitä näkyville.  Toinen tavoitteeni oli selvittää sitä, miten opettajan tulisi aiheita käsitellä luokkahuoneessa eli ymmärtää paremmin opettajan roolia. Opettajan roolin tarkastelun pohjalla käytin Kellyn (1986) neljää roolia, joista sovelsin akseliston tämän tutkimuksen kiinnostuksen mukaisesti. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla yhdeksää maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa Helsingin yliopistolta.

Tuloksista

Analyysin ensimmäisessä osassa muodostin kiistanalaisista ja vaikeista aiheista viisi teemaa: ajankohtaiset aiheet, seksuaali- ja sukupuolikasvatukseen liittyvät aiheet, monikulttuurisuuteen ja moniarvoisuuteen liittyvät aiheet, oppiaineiden sisältöihin liittyvät aiheet sekä muut opetukseen liittyvät aiheet. Osana analyysiä pohdin kiistanalaisen ja vaikean aiheen eroa ja tuon esille myös sitä, että aina ei ollut selvää oliko aihe haastateltavan mielestä kiistanalainen vai vaikea vai molempia samaan aikaan. Analyysin toisessa osassa muodostui opettajan toiminnasta kuva erilaisten näkemysten kuulemisen edistäjänä ja omien mielipiteiden esittäjänä tietyin reunaehdoin.

Tutkimuksen hyödyllisyydestä ja hankaluudesta

Tutkimuksen suurin hyöty on siinä, että se tuo koulumaailmassa olemassa olevia kiistanalaisia ja vaikeita aiheita näkyville ja pistää pohtimaan, millaisia toimintamahdollisuuksia opettajalla on niiden opetukseen liittyen. Tutkimuksen tekeminen tästä aiheesta ei ollut helppoa, koska nimensä mukaisesti kiistanalaisiin aiheisiin liittyy olemassa olevia kiista-asetelmia yhteiskunnassa ja vaikeisiin aiheisiin liittyy vaikeutta. Jouduin useiden aiheiden kohdalla pohtimaan, onko aihe todella kiistanalainen yhteiskunnassa ja samalla punnitsin omaa suhtautumistani aiheeseen. Joidenkin aiheiden kohdalla saatoin kokea vaikeutta henkilökohtaisella tasolla ja tämä kokemus vaikeudesta sai minut pohtimaan sitä, miten suuri hyöty ja apu opettajalle voisi joidenkin aiheiden käsittelyssä olla ulkopuolisen tahon järjestämä opetus. Kiistanalaisuus ja vaikeus kulkivat usein myös käsi kädessä: joissain aiheissa tuntui terveeltä ottaa jokin oma positio aiheen suhteen ja todeta, että itse en oikeastaan pidä niin suuressa arvossa jotakin toista näkökulmaa aiheeseen. Joskus jouduin toteamaan aiheen olevan aidosti kiistanalainen, vaikka toinen näkökulma olisikin tuntunut itsestä väärältä tai ongelmalliselta.

Tutkimuksen myötä minulle heräsi seuraavia kysymyksiä, joita jokainen opetusalalla työskentelevä voi pohtia:

Mitä kiistanalaisia tai vaikeita aiheita sinä tunnistat koulun arjesta?

Mitkä aiheet sinun näkemyksesi mukaan ovat/eivät ole kiistanalaisia? Entä minkä aiheiden kohdalla koet itse vaikeutta, ja miksi?

Millaisia huolia tai pelkoja sinulla liittyy kiistanalaisten ja vaikeiden aiheiden opetukseen liittyen?

Mitä hyötyjä näet kiistanalaisten ja vaikeiden aiheiden käsittelyllä oppilaille?

Saako sinun mielestäsi opettaja kertoa omia mielipiteitään oppilaille ja millaisin reunaehdoin?
Millä tavoin sinun mielestäsi opettajan tulisi huomioida erilaisten näkemysten kuulemista luokkahuoneessa?

Lähteet

Kelly, T. E. (1986). Discussing Controversial Issues: Four Perspectives on the Teacher’s Role. Theory & Research in Social Education, 14(2), 113–138.

Opetushallitus (2023). Jännitteitä oppitunneilla. https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/jannitteita-oppitunneilla

Stradling, R. (1984). The teaching of Controverisal Issues: an evaluation. Educational Review, 32(2), 121–129.

Tsokkinen, E. (8.3.2023). Alakoululaista kiellettiin tekemästä “provosoivaa” kangaskassia –Oikea päätös, katsoo tasa-arvovaltuutettu. HS. https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009440555.html

Winchatz, M. R., Sprain, L., Poutiainen, S. & Ho, E. Y. (2022): “We don’t say that word out loud”: a grounded practical theory for analyzing difficult data in language and social interaction classrooms. Communication Education. DOI:10.1080/03634523.2022.2148708

 

Kia Lehmunen

Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä kiistanalaisista ja vaikeista aiheista sekä heidän suhtautumisensa niiden opettamiseen

 

Tutkimuksen lähtökohdat

Hyvinvointiin niin työelämässä kuin yleisemminkin on viime vuosina alettu kiinnittää jatkuvasti enemmän huomiota. Työelämä on vuosien saatossa muuttunut yhä epävarmemmaksi ja työelämän muutokset ovat vaikuttaneet myös opettajien työhyvinvointiin. Opettajien työhön kohdistuvien paineiden kasvu on havaittu monissa maissa ja tutkimusten mukaan erityisesti jatkuvat muutokset ja uudistukset, yhteiskunnan ja sosiaalisen toimintaympäristön monimuotoistuminen sekä digitalisaatio ovat vaikuttaneet opettajien työhön ja työhyvinvointiin. Opettajien työ sisältää myös moniin muihin ammattiryhmiin verrattuna keskimääräistä enemmän henkisiä kuormitustekijöitä ja opettajien työhyvinvointia onkin tutkittu runsaasti erityisesti työn kuormitustekijöiden näkökulmasta. Työhyvinvoinnin asiantuntijat ovat viime vuosina kuitenkin korostaneet, että tutkimuksissa tulisi keskittyä enemmän työhyvinvointia edistävien kuin niitä heikentävien tekijöiden tutkimiseen.

Tässä tutkimuksessa lähdettiin tutkimaan käsityönopettajien ja muiden opettajien työhyvinvointia edistäviä tekijöitä itsemääräytymisteoriaan perustuvien psykologisten perustarpeiden näkökulmasta. Vuosien motivaatiotutkimusten perusteella on voitu osoittaa, että psykologisten perustarpeiden (Omaehtoisuus, Kyvykkyys ja Yhteenkuuluvuus) täyttyminen on ihmisille välttämätöntä optimaalisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja elinvoiman kannalta. Tässä tutkimuksessa kehitettiin opettajien psykologisten perustarpeiden mittari, jonka avulla tunnistettiin ja tutkittiin käsityönopettajien ja opettajien työssä ilmeneviä perustarveulottuvuuksia. Lisäksi tutkittiin käsityönopettajien ja muiden opettajien välisiä eroja suhteessa perustarpeiden toteutumiseen sekä taustatekijöiden vaikutusta opettajien perustarvekokemuksiin.

Tutkimuksen toteutus

Käsityönopettajia (N=229) ja muita opettajia (N=138) koskeva tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyllä ja analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin SPSS -ohjelmistolla. Muodostetun mittarin toimivuutta ja luotettavuutta tutkittiin eksploratiivisella faktorianalyysilla. Opettajien kokemuksia ja eroja suhteessa tunnistettuihin perustarveulottuvuuksiin tutkittiin korrelaatiotarkasteluilla, T-testillä ja varianssianalyyseilla.

Tutkimuksen tulokset

Opettajien psykologisten perustarpeiden mittari osoittautui luotettavaksi ja tutkimuksen tuloksena käsityönopettajien ja muiden opettajien työssä tunnistettiin 4 perustarveulottuvuutta – Omaehtoisuus, Kyvykkyys, Yhteenkuuluvuus ja Vapaus. Erityisen mielenkiintoinen tulos oli opettajien kokemuksissa tunnistettu työhön sitoutumiseen liittyvän vapauden sekä työn tekemiseen liittyvän vapauden voimakas erillisyys. Tutkitut perustarveulottuvuudet näyttivät toteutuvan keskimäärin melko hyvin käsityönopettajien ja opettajien työssä. Työn omaehtoisuus toteutui molemmissa opettajaryhmissä varsin hyvin, mutta yhteenkuuluvuus suhteessa työyhteisöön toteutui opettajaryhmissä heikoimmin. Käsityönopettajien muiden opettajien välillä havaittiin merkittävä ero työn tekemisen vapauteen sekä vaikutusmahdollisuuksiin liittyvissä kokemuksissa. Käsityönopettajat kokivat suurempaa työn tekemiseen liittyvää vapautta sekä myös jonkin verran suurempaa kyvykkyyttä verrattuna muihin opettajiin. Tutkituilla taustatekijöillä ei havaittu merkittävää vaikutusta opettajien perustarvekokemusten vaihteluun.

Opettajien työhyvinvointitutkimusten erityisenä haasteena on todettu olevan vaikeus eritellä opettajien hyvinvointiin vaikuttavia eri tekijöitä. Tässä tutkimuksessa kehitetty Opettajien psykologisten perustarpeiden mittari osoittautui hyödylliseksi ja luotettavaksi malliksi opettajien työhyvinvointiin vaikuttavien perustarveulottuvuuksien kartoittamiseen ja tutkimiseen. Mittarin avulla saavutettiin tärkeää tietoa käsityönopettajien ja muiden opettajien työssä ilmenevistä perustarpeista ja voitiin osoittaa, että yhteenkuuluvuus, omaehtoisuus, kyvykkyys sekä työn tekemiseen liittyvä vapaus ovat kaikki opettajien työssä vahvasti ilmeneviä tekijöitä, joilla on kaikilla tärkeä itsenäinen merkitys opettajien työhyvinvoinnin näkökulmasta. Kun opettajien työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä tunnistetaan paremmin, voidaan näitä tekijöitä myös tutkia täsmällisemmin ja silloin opettajien työhyvinvointiinkin voidaan vaikuttaa tehokkaammin. Tämän tutkimuksen valossa erityisesti opettajien yhteenkuuluvuuden tunteen heikentymiseen tulisi kiinnittää nyt huomiota. Seuraavissa tutkimuksissa olisi tarpeellista selvittää, millaisilla eri keinoilla perustarpeiden täyttymistä voidaan opettajien työssä tukea ja edistää.

 

Hanna Virolainen

Psykologiset perustarpeet käsityönopettajien työhyvinvoinnin tekijänä

Tutkimukseni tavoitteena oli syventyä kuudesluokkalaisten oppilaiden motivaatioprofiileihin kolmessa eri oppiaineessa: ympäristöoppi, suomen kieli ja matematiikka. Käytin odotusarvoteoriaa teoreettisena viitekehyksenä, ja keskityin erityisesti kustannuksiin, sisäiseen arvoon ja kykyjen minäkäsitykseen. Lisäksi halusin tutkia, miten nämä motivaatioprofiilit jakautuvat sukupuolen ja STEM-pyrkimysten suhteen.

Neljä tunnistettua motivaatioprofiilia tarjoavat meille syvällisempää tietoa oppilaiden motivaation eri ilmenemismuodoista. ”Kuormittuneet ja heikosti motivoituneet” ryhmässä olevat oppilaat kokevat korkeita kustannuksia ja heikkoa sisäistä motivaatiota. Heidän tukemisensa vaatii erityistä huomiota ja kannustusta, jotta he voivat löytää motivaation lähteitä ja ylittää koetut haasteet. Toisaalta ”vähän kuormittuneet ja matematiikkaan motivoituneet” oppilaat ilmoittavat matalat kustannukset ja korkean sisäisen motivaation kaikissa aineissa. Heitä voidaan rohkaista ja kannustaa hyödyntämään luontaisia kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan oppimisessa.

”Keskimääräisesti kuormittuneet ja matematiikkaan motivoituneet” oppilaat kokevat aineet melko kuormittaviksi, mutta heillä on silti vahva usko omiin kykyihinsä ja sisäiseen motivaatioon matematiikassa. Heidän tukemisensa voi keskittyä itsetunnon ja itsevarmuuden vahvistamiseen sekä opetusmenetelmien tarjoamiseen, jotka auttavat heitä käsittelemään kuormitusta ja ylläpitämään motivaatiotaan. ”Vähän kuormittuneet ja heikosti sisäisesti motivoituneet” oppilaat raportoivat matalaa kuormittuneisuutta, mutta keskimääräistä matalampaa sisäistä motivaatiota ympäristöopissa, äidinkielessä ja matematiikassa. Heidän tukemisensa voi keskittyä löytämään tapoja herättää heidän kiinnostuksensa ja lisätä sisäistä motivaatiotaan näissä oppiaineissa.

Tutkimukseni herätti myös kiinnostavan havainnon: motivaatioprofiilit eivät eroa sukupuolen tai STEM-pyrkimysten perusteella tässä iässä. Tämä antaa meille tärkeää tietoa siitä, että motivaatio ei välttämättä liity sukupuoleen tai tiettyyn koulutuspolkuun tässä vaiheessa tutkimuksessa olleiden oppilaiden elämää.

Tutkimukseni tulokset korostavat motivaation monimutkaista luonnetta ja osoittavat, että erilaisia motivaatioprofiileja voi esiintyä jo kuudesluokkalaisilla. Tämä tieto voi auttaa opettajia ja koulun henkilökuntaa paremmin ymmärtämään oppilaidensa motivaation taustalla olevia tekijöitä ja tarjoamaan tukea, joka vastaa heidän tarpeisiinsa. Jatkossa on tärkeää tutkia, miten nämä motivaatioprofiilit kehittyvät ja vaikuttavat pitkällä aikavälillä oppilaiden oppimiseen ja koulumenestykseen.

Tämä tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa motivaation tutkimukselle ja auttaa meitä luomaan entistä parempia pedagogisia lähestymistapoja, jotka tukevat oppilaiden hyvinvointia ja motivoitumista. Jatkossakin on tärkeää panostaa tähän tutkimusalaan ja kehittää menetelmiä, jotka auttavat luomaan innostavia oppimisympäristöjä kaikille oppilaille.

Johannes Gale

Kotitaloutta pidetään yleisesti käytännöllisenä, kasvokkain tapahtuvana ja vuorovaikutteisena toimintana. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen, koronapandemian vaikutusten ja oppimisympäristöjen muutoksen myötä myös kotitalouden toimintatavat ja ympäristöt ovat kuitenkin murroksessa. Myös kotitalous neuvontaa tehdään nykyään paljon teknologisia keinoja ja viestintäkanavia hyödyntäen. Niinpä gradussa kotitalouden neuvontatyöstä puhutaankin kuvaavammalla termillä kotitalousviestintä.

Tutkimuksen aihe ja menetelmät

Pro gradu -tutkielma käsittelee kotitalousviestinnällistä toimintaa ja sen toteuttamista. Tällaista toimintaa on esimerkiksi ruokakurssien pitäminen verkossa, livelähetyksen pitäminen kotitalouden aiheesta sekä sisällön tuottaminen sosiaaliseen mediaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaiseen toimintaan kotitalousviestintä ohjaa, miten toiminta suunnitellaan ja toteutetaan sekä mitä tieto- ja viestintäteknologisia keinoja toiminnassa käytetään. Lisäksi pohdittiin, miten löydettyjä toimintatapoja olisi mahdollista hyödyntää tulevaisuudessa osana oppimisympäristöjä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kotitalousviestintää tekeviä henkilöitä. He olivat esimerkiksi pitäneet ruokakursseja verkkovälitteisen palvelun kautta ja tehneet sisältöä eri sosiaalisen median kanaviin.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa havaittiin, että kotitalousviestinnässä käytettiin monipuolisesti erilaisia välineitä, sovelluksia ja palveluita toiminnan toteuttamiseen. Useimmilla käytössä olleita palveluita olivat Teams, Zoom, Instagram ja Facebook. Tuotettavan sisällön koettiin olevan opettavaista ja osallistujien kannalta pidettiin erittäin tärkeänä, että kaikille tarjoutuu mahdollisuus oppia jotakin uutta. Vuorovaikutuksen rakentaminen koettiin haastavaksi, mutta keinoja sen edistämiseksi olivat kameroiden päällä pitäminen, keskusteluun kannustaminen ja ajan varaaminen keskustelulle.

Osallistujien käyttämiä laitteita olivat tietokoneet ja webkamerat, erilliset kamerat, jalustat, mikrofonit ja mikserit. Yksinkertaisimmillaan toimintaa oli tehty kannettavan tietokoneen webkameraa käyttäen, monipuolisin järjestelmä oli koostettu useista kameroista, lisänäytöstä, mikrofonista ja mikseristä. Tämä monikamerajärjestelmäksi kutsuttu kokonaisuus voisi olla mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen toimintatapa myös kotitaloustuntien striimaamiseen.

Johtopäätökset

Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa ei siis havaittu sellaisia merkittäviä uusia keinoja, joita kotitalousopetuksessa ei olisi jo jollain tavalla sovellettu. Kuitenkin esimerkiksi monikamerajärjestelmän käyttäminen ja toiminnan tekeminen yhdessä teknologiasta vastaavan kollegan kanssa ovat asioita, jotka voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Lisäksi on hyvä pitää mielessä kotitalousviestinnällisessä toiminnassa vallitseva avoin ja kokeilunhaluinen ilmapiiri. Koronapandemia aiheutti toiminnalle suuria muutoksia, kun kasvokkaiseen vuorovaikutukseen ja käytännön tekemiseen perustuva tekeminen tuli siirtää verkkovälitteiseksi. Omaa toimintaa kehittämällä, uusia toimintatapoja kokeilemalla ja uutta oppimalla tilanteeseen kyettiin kuitenkin sopeutumaan.

Oppimisympäristöjen muutos tulee varmasti olemaan yhä jatkuvaa tulevaisuudessakin. Uteliaalla asenteella, omaa osaamista kehittämällä, yhteistyötä tekemällä, tutkimustyötä jatkamalla ja kasvatusalan ammattilaisten näkemyksiä huomioimalla tulevaisuudessa löydetään varmasti hyviä, teknologiavälitteisiä ja tarkoitustaan palvelevia ratkaisuja.

 

Elli-Sofia Pölhö

Kotitalousviestinnän uudet keinot

Tutkimuksen taustaa. Monen kuulee kertovan, kuinka ei muista saaneensa kunnollista seksuaalikasvatusta ollenkaan, tai muistaa sen liittyneen lähinnä seksiin ja pelotteluun siihen liittyvistä riskeistä. Tämä herätti kiinnostukseni siihen, miten nykypäivänä opettajat, jotka hyvin mahdollisesti ovat saaneet puutteellista seksuaalikasvatusta omina peruskouluaikoinaan, toteuttavat seksuaalikasvatusta nyt omassa opetuksessaan. Seksuaalikasvatus on jatkuvassa muutoksessa niin käsitteenä kuin opetukseen liittyvien tapojen suhteen. Kuvailin tutkielmani teoriaosuudessa seksuaalikasvatuksen muutoksia peruskoulujärjestelmän syntymästä vuoteen 2020. Seksuaalikasvatuksella on eri tasoja ja paljon erilaisia, mutta toisiaan tukevia määritelmiä.

Minäpystyvyys on yksilön omaa arvioita siitä, miten suoriutuu erinäisistä tehtävistä. Se ohjaa paljon sitä, mitä tehtäviä ihminen itselleen valitsee ja miten motivoi itseään niistä suoriutumiseksi. Seksuaalikasvatus on jokaisen opettajan tehtävä, ihan arkipäiväisissäkin tilanteissa. Se, miten opettaja valitsee seksuaalikasvatusta toteuttavan, voi olla opettajan minäpystyvyydestä kiinni.

Tutkimus toteutettiin kysymyslomakkeella, johon vastasi 28 peruskoulun opettajaa.

Tavoitteet. Tutkielma auttaa hahmottamaan seksuaalikasvatuksen kehittymistä ja kuvaa sen nykytilannetta. Tavoitteena oli kuvata, millaiset valmiudet seksuaalikasvatukseen opettajakoulutus on antanut sekä millaisia seksuaalikasvatusmateriaaleja opettajat käyttävät ja miten riittäviä ne heidän mielestään ovat. Tavoitteena oli myös tutkia saatujen valmiuksien, materiaalien käytön sekä opetuskokemuksen yhteyttä minäpystyvyyteen.

Tulokset. Tutkielman ainut merkitsevä yhteys löytyi opetuskokemuksen ja minäpystyvyyden väliltä. Ne opettajat, joilla opetuskokemusta oli 0–3 vuotta tai yli 20 vuotta omasivat vahvan minäpystyvyyden. Opettajat, joilla kokemusta oli 4–20 vuotta, omasivat selvästi heikomman minäpystyvyyden, kuin nämä kaksi muuta ryhmää. 0-3 ja yli 20 opetuskokemusvuotta omaavien vahvalle minäpystyvyydelle voidaan tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä, mutta mitä on tapahtunut 4-20 opetuskokemusvuotta omaaville opettajille?

Opettajat käyttävät sekä oppikirjojen, että oppikirjojen ulkopuolisia seksuaalikasvatusmateriaaleja opetuksessaan. Selvää oli kuitenkin se, että oppikirjojen seksuaalikasvatusmateriaalit tarvitsivat paljon tukea ulkopuolisista materiaaleista. Oppikirjat yksinään eivät olleen opettajien mielestä riittäviä. Suurin osa opettajista oli myös sitä mieltä, ettei ollut saanut tarpeeksi valmiuksia seksuaalikasvatukseen opettajankoulutuksesta. Siitä huolimatta opettajien minäpystyvyys oli keskimäärin vahvaa.

Johtopäätöksiä. Tutkimus antoi tärkeää tietoa siitä, että oppikirjojen seksuaalikasvatusmateriaaleja tulisi täydentää sekä parantaa ja, että opettajat kaipaavat lisäkoulutusta seksuaalikasvatukseen. Vaikka minäpystyvyys on vahva, on tärkeää vahvistaa opettajien tietoja ja taitoja esimerkiksi seksuaalikasvatukseen liittyvien käsitteiden hallinnan suhteen. Opettaja voi tuntea minäpystyvyyttä aiheen suhteen, mutta epävarmuutta niin sanotusti oikean tiedon opettamisen suhteen.

Anna Varonen

Peruskoulun opettajien minäpystyvyys seksuaalikasvatuksen toteuttajina

https://youtu.be/6-1FUJp7qok

Ilkka Nenonen

Taustaa

Ruoanvalinta ja -kulutus on monin tavoin sukupuolittunutta. Esimerkiksi länsimaissa lihankulutus on yhdistetty perinteisen maskuliinisina pidettyihin piirteisiin, kuten voimaan ja valtaan, siinä missä kasvissyönti on puolestaan nähty feminiinisenä. Tämä voi osaltaan jarruttaa kasvisruokavalioiden omaksumista miesten keskuudessa, sillä monien miesten kohdalla feminiinisiä piirteitä ei välttämättä arvosteta maskuliinisten lailla. Suositukset ylittävä lihankulutus onkin huomattavasti yleisempää miehillä. Ruoanvalinnalla ja -kulutuksella voidaan uusintaa käsityksiä sukupuolirooleista ja toisaalta myös horjuttaa niitä. Aiempien tutkimusten mukaan kasvisruokavalion tai vegaanisen elämäntavan noudattaminen voi tuottaa miehille haasteita ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnassa vallitsevien maskuliinisuusnormien vuoksi. Kasvisruokavalion aloittamista ja noudattamista voidaan joutua perustelemaan tai puolustelemaan ja toisaalta normeja vastaan voidaan kapinoida. Erilaisten jännitteiden johdosta maskuliinisuuden malleja voidaan joko tietoisesti muokata, haastaa tai kompensoida. Ruoanvalinnan sukupuolittuneisuuden vuoksi on tärkeää tutkia, kuinka ihmisen toimintaa ohjaavat sukupuolinormit ja -mallit vaikuttavat kestävän ruokavalion omaksumiseen ja noudattamiseen.

Tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena on syventää aihepiiriä koskevaa ymmärrystä tarkastelemalla kasvisruokavaliota noudattavien miesten omia kokemuksia maskuliinisuuksien ja ruokavalion suhteesta. Tutkimus keskittyy erityisesti siihen, miten miehet kokevat yhteiskunnassa vallitsevien maskuliinisuuden normien vaikuttaneen kasvisruokavalion omaksumiseen ja noudattamiseen. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin. Tarkastelun kohteena ovat täysi-ikäiset vegetaarista tai vegaanista ruokavaliota noudattavat miehet, jotka rekrytoitiin tutkimukseen Facebookin Sipsikaljavegaanit- yhteisön välityksellä. Aineisto koottiin vuoden 2023 tammi-helmikuussa verkossa täytettävän kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi viisi avokysymystä, joiden lisäksi taustatietoja kerättiin monivalintakysymysten avulla. Kyselyyn vastasi 251 kasvissyöjäksi itsensä määrittelevää miestä, joista 206 kertoi maskuliinisuuden normien jollakin tavoin vaikuttaneen ruokavalioonsa tai sen toteuttamisen kokemuksiin. Analyysissä keskityttiin viimeksi mainittujen henkilöiden vastauksiin. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin, Atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen.

Tulokset ja johtopäätökset

Maskuliinisuuden normit olivat vaikuttaneet monen vastaajan aiempaan ruokakäyttäytymiseen lihankulutusta korostavasti ja kasvisten kulutusta vähentävästi. Kasvisruokavalioon siirtyminen ja siitä kertominen oli koettu monen kohdalla haastavaksi. Ajatusmaailman muutoksen myötä lihankulutuksen maskuliinista normia pyrittiin kuitenkin haastamaan. Yli puolet vastaajista kertoi kohdanneensa kasvisruokavalioon ja maskuliinisuuteen kohdistuvaa vitsailua, pilkkaa ja/tai kyseenalaistusta. Moni koki kyseenalaistuksen ahdistavana tai rasittavana. Kaikkia se ei kuitenkaan vaivannut, sillä joillekin maskuliinisuus ei ollut ominaisuutena tavoiteltavaa tai muiden mielipiteet eivät juurikaan kiinnostaneet heitä. Perinteisen maskuliinisen ulkonäön koettiin rauhoittavan kasvisruokavalion kommentointia ja maskuliinisuuden kyseenalaistusta. Muiden, erityisesti fyysisesti voimakkaiden miesten esimerkki näytti normalisoivan kasvisruokavalioita osalle miehistä. Osa toivoi oman kasvissyönnin toimivan esimerkkinä muille miehille. Suurin osa miehistä koki tärkeäksi muodostaa itse oman maskuliinisuuden määritelmänsä, ja monet miehistä käyttivät kasvisruokavaliota tapana kapinoida maskuliinisuuden normeja vastaan.

Tulosten perusteella voidaan tulkita, että maskuliinisuuden normit tuottavat monille miehille haasteita kasvisruokavalion omaksumisen ja/tai noudattamisen suhteen. Suurimmat haasteet nousivat esille muiden miesten pyrkiessä kyseenalaistamaan tai alentamaan kasvisruokavalion noudattajia. Tulokset antavat osviittaa siitä, että perinteistä, hegemonista maskuliinisuutta ei ilmene kasvissyöjämiesten keskuudessa kovinkaan laajalti, vaan suurin osa heistä toteuttaa hybridi- tai muita vaihtoehtoisia maskuliinisuuksia. Monet miehistä laajentavat maskuliinisuuden määritelmiä perinteisten käsitysten ulkopuolelle, osin myös muita miehiä varten. Tämänkaltaisella toiminnalla ongelmaksi noussutta miesten välistä rajoittamisen kulttuuria voitaisiin muuttaa kohti miesten välistä tukemisen kulttuuria. Tukemisen kulttuuri ja rajoittavien maskuliinisuuden normien rikkominen voisi mahdollistaa laajemmin kestävien ruokavalioiden omaksumista.

 

Mikaela Uuksulainen

Kasvisruokavaliota noudattavien miesten kokemuksia maskuliinisuuksien ja ruokavalion suhteesta

Käsityönopetus on muuttunut peruskouluissa monimateriaaliseksi oppiaineeksi ja yliopistosta valmistuvan käsityönopettajan osaamisrepertuaari on erittäin laaja-alainen. Se pitää sisällään niin tekstiiliosaamista kuin teknisen työn tekniikka- ja materiaalituntemusta. Teknologiaosaaminen ja 2000-luvun digitaidot tuovat lisäksi uuden ulottuvuuden opetukseen, koska käsityönopetukseen yhdistyy myös teknologiakasvatus.

Tutkimustehtävä

Työssä mielenkiinto painottui oppimateriaalin kehittämiseen ja erityisesti itseopiskelumateriaalin hyödyntämiseen opetuksessa. Tutkimus kohdistui teknisen työn tekniikkaan ja siinä haluttiin selvittää, että miten teknisen työn automatisoitu laite otetaan haltuun käyttämällä pelkkää itseopiskelumateriaalia. Opettajien digitaitojen kehittäminen on tärkeää, koska teknologisoituneessa yhteiskunnassa yhä useampi laite vaatii digiosaamista ja teknologiakompetenssia on hyvä ylläpitää tehokkaasti jo opettajakoulutuksessa.

Toteutus

Tutkimus eteni tutkivan tuottamisen mallia soveltaen ja tavoitteet e-oppimateriaalille luotiin TPACK-malliin sekä e-oppimateriaalin laatukriteereihin pohjaten. Työ toteutettiin laadullisena kehittämistutkimuksena ja kehittämisvaiheissa työskentelyä auttoivat apukysymykset: mitä opiskelijan tulisi osata hallitakseen CNC-tekniikan itsenäisesti, ja mitkä ovat CNC-tekniikan aihesisällöissä ja oppimateriaalissa haastavimmat kohdat. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että eritasoisille oppijoille on haastavaa luoda yhteistä oppimateriaalia, joten tässä tutkimuksessa paneuduttiin aloittelijoihin. Itseohjautuvuuteen perehtyneet tutkimukset myös toteavat, kuinka mm. aloitteellisuus, vahva halu oppia, reflektiokyky ja tarkoituksellisuus vaikuttavat oppijan itseohjautuvuuteen. Tutkimuksen aineisto kerättiin oppimateriaalin testauksen yhteydessä.

Tuloksia

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että laadukas e-oppimateriaali CNC-puujyrsimeen muodostuu sisällön, pedagogiikan ja teknologian toimivasta kokonaisuudesta. Teknisen työn laite eli CNC-puujyrsin on mahdollista ottaa haltuun laadukkaan itseopiskelumateriaalin avulla, mikäli sisältö on kohdennettu aloittelijalle, pedagogiikka tukee itseohjautuvuutta ja teknologia toimii käytännössä. Teknologian ja sähköisen suunnittelun integroiminen käsityön itsenäisen opiskelun yhteyteen vaatii seikkaperäiset ohjeet oppimisen tueksi, jolloin oppiminen on motivoivaa, oppimista eteenpäin vievää sekä tarjoaa soveltamiselle mahdollisuuksia. Tutkimus nosti esiin laadukkaiden oppimateriaalien tärkeyden digiosaamisen ylläpitämisen näkökulmasta.

Anu Nurminen
Oppimateriaalia CNC-puujyrsimeen – Itseopiskelumateriaalin kehittämistutkimus

Tutkimuksen taustaa

Pelillisyys on ollut pitkään osa opetusta alakouluissa, ja digitaaliset opetusmenetelmät sekä pelit ovat kasvaneet suurella vauhdilla. Digitaalisten oppimispelien valikoima laajenee jatkuvasti, ja koulut etsivät toimivia oppimispelejä, jotka sopivat opetussuunnitelman tavoitteisiin. On tärkeää lisätä tutkimustietoa digitaalisista oppimispeleistä myös niiden kehittämisen kannalta. Vaikka aiempaa tutkimusta oppimispelien motivoivuudesta on jonkin verran saatavilla, on olennaista kerätä lisää tutkimustietoa siitä, mitkä ominaisuudet opettajat kokevat erityisen toimiviksi ja missä on vielä parantamisen varaa.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tämä maisterintutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty viiden opettajan haastatteluin. Mukana on sekä luokanopettajia että erityisluokanopettajia. Haastattelut toteutettiin keväällä ja syksyllä 2022. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ominaisuudet parhaiten tukevat oppimista digitaalisessa oppimispelissä sekä millaisia puutteita ja haasteita opettajat kokevat oppimispeleissä. Tutkielmassa keskitytään erityisesti oppimispelin motivoiviin ominaisuuksiin, visuaaliseen ilmeeseen, pelin ohjeistukseen ja pelaajalle sopivaan vaikeustasoon. Opettajan mahdollisuus seurata oppilaiden suoriutumista ja edistymistä oppimispelissä on myös tärkeää, jotta oppimispelien käyttö opetuksessa on tarkoituksenmukaista ja pedagogisesti merkityksellistä.

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkielman tulokset osoittavat, että toimiva digitaalinen oppimispeli on opettajien kokemusten perusteella visuaalisesti selkeä, helppokäyttöinen ja pelaajan ikätasolle sopiva. Pelin idean tulisi olla nopeasti ja helposti ymmärrettävissä, jotta pelaaja pääsee nopeasti sisään pelin konseptiin, eikä opettajan tarvitse käyttää liikaa aikaa pelin ohjeistamiseen. Selkeä visuaalinen ilme auttaa erityisesti oppilaita, joilla on haasteita visuaalisen hahmottamisen kanssa. Opettajat kaipaavat myös monipuolisempaa ohjeistusta sekä visuaalisesti että auditiivisesti. He toivoisivat enemmän toistoja samalla vaikeustasolla oppimispelissä sekä helppoutta oppilaan pelisuoritusten ja pelaamisen kautta tapahtuvan kehityksen seuraamiseen. Tutkimusaineiston perusteella oppimispelissä motivoivat erityisesti videopelimäiset ominaisuudet, kuten tason eteneminen ja pisteiden ja palkintojen kerääminen. Tutkielman tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa pelinkehityksen kannalta, sekä tietoa, jota opetusalalla voidaan hyödyntää oppimispelien pedagogisessa käytössä.

Inka Rajala

Opettajien kokemuksia toimivista digitaalisista oppimispeleistä
alakoulussa
”Hei mä päihitin lohikäärmeen! – ja salakavalasti sä opit matematiikkaa.”