Avainsana: erityisopetus

Julkaistu

Opettajien kokemuksia nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksista toisella asteella

Tutkielman tausta 

Pisa-tutkimusten valossa heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut Suomessa viimeisten vuosien aikana.  Arviolta noin joka kymmenes suomalainen nuori ei voi saavuttaa aktiivisen osallistujan asemaa yhteiskunnassa tai jatkaa opintojaan ilman merkittäviä ongelmia heikon lukutaitonsa takia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lukutaitoa voidaan kuitenkin kehittää myös nuoruusiässä järjestämällä opiskelijoille luetun ymmärtämisen opetusta. Luetun ymmärtämisen opetuksella voidaan edistää myös opiskelijoiden suoriutumista koulun reaaliaineissa.

Interventiotutkimusten perusteella luetun ymmärtämisen opetukseen on olemassa useita toimivia menetelmiä, kuten tietyt kaupallisesti valmistetut tuotepaketit ja tutkijoiden itsensä kehittämät opetuskeinot.  Tehokkaiksi osoittautuneilla menetelmillä on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä.  Kaikki  interventiot sisältävät monipuolisesti lukustrategioiden opetusta,  mutta sen lisäksi opetuksessa pyrittiin tarjoamaan harjoituksia, jotka edistivät opiskelijoiden sitoutumista, motivaatiota ja metakognitiivisia taitoja.  Interventioihin sisältyi usein myös sanasto-opetus, monipuolinen harjoittelu ja kouluaineisiin kytketyt tekstit. 

Aineiston keruun ja analyysin lisäksi interventiotutkimuksista saatu tieto toimi oman tutkielmani teoriapohjana, joka vaikutti niin tutkimustehtävään kuin tutkimuskysymysten asetteluun.

Tutkielman tarkoitus

Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksiin liittyviä ilmiöitä toisen asteen opettajien kokemuksiin perustuen. Painotus oli äidinkielessä ja reaaliaineissa, eli niissä oppiaineissa, joissa opiskelijat joutuvat lukemaan pitkiä tekstejä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimustietoon perustuvia menetelmiä opettajat käyttävät luetun ymmärtämisen opetuksessa, miten nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet näyttäytyvät toisella asteella opettajien mukaan ja miten opettajat kehittäisivät luetun ymmärtämisen tukea.

 Menetelmät

Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteita ja fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta noudattaen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä seitsemältä toisen asteen oppilaitoksen opettajalta. Mukana oli sekä erityisopettajia että äidinkielen opettajia. Haastateltavista neljä työskenteli lukiossa, kolme ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikki haastateltavat työskentelivät suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa, yhteensä neljässä eri maakunnassa.  Haastatteluaineistoa analysointiin sekä teorialähtöisellä sisällönanalyysilla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla oleellisimpien asioiden löytämiseksi.

Tulokset ja pohdintaa

Tulosten perusteella luetun ymmärtämisen opettajat käyttivät monipuolisesti tutkimustietoon perustuvia menetelmiä.  Luetun ymmärtämisen opetus oli kytketty suoraan kouluaineisiin, eikä opetuksessa suosittu kurssimateriaalien ohella muita valmiita tuotteita.  Nuorille opetettiin useita eri lukustrategioita, joista suosituimpia olivat tekstin silmäily ja ennakointi. Tuen järjestämisen rakenteissa oli kuitenkin selkeitä eroja oppilaitosten välillä. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen puolella nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvää tukea pyrittiin suunnittelemaan jo ennen opintojen alkua ja opiskelijoille valmistettiin alaspäin eriytettyä materiaalia. Lukion puolella tuen tarpeen selvittely ja yksilöllisten tukikeinojen suunnittelu aloitettiin vasta kun opinnot olivat jo käynnistyneet.

Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet nähtiin osana laajaa ongelmien verkostoa, joka voi pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen ja syrjäytymiseen.  Osalla opettajista oli haastateltavien mukaan vaikeuksia tunnistaa nuorten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, eikä heillä ollut keinoja tai kiinnostusta puuttua opiskelijoiden ongelmin. Ilman järjestelmällistä tukea nuoren ongelmat saattavat kuitenkin kasaantua, eikä nuori pärjää kilpailussa parhaista jatko-opinto- ja työpaikoista .

Luetun ymmärtämisen tuen kehittämisen kannalta opettajien lisäkoulutusta pidettiin erityisen tärkeänä. Opettajien näkemyksen perusteella heikompien opiskelijoiden asemaa voidaan kehittää jatkossa edistämällä opettajien välistä yhteistyötä ja vaikuttamalla sekä opettajien että opiskelijoiden asenteisiin.

Opiskelijoiden tasa-arvoisemman aseman vuoksi pitäisin myös tärkeänä puuttua oppilaitosten välisiin rakenteellisiin eroihin. Nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta kaikille opiskelijoille ei ole resursseista johtuen mahdollista tarjota yksilöllistä erityisopetusta kouluajan puitteissa tai esimerkiksi paperisia kurssikirjoja. Jatkossa olisi tärkeä tutkia tuen tarjoamisen keinoja myös muiden oppiaineiden osalta.

Laura Mansikka

”Oon saanu koulutuksen lukutaitosten opettamiseks. Miten tässä näin kävi?” Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet ja tuki toisen asteen opettajien näkökulmasta

Julkaistu

Erityistä ja vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten siirtyminen ammatillisesta koulutuksesta työelämään

Vastavalmistuneet nuoret ovat uuden haasteen edessä siirtyessään ammatillisesta koulutuksesta tämän päivän tehokkuutta ja monipuolista osaamista vaativaan työelämään. Nuoret, joka ovat opinnoissaan tarvinneet erityistä tai vaativaa erityistä tukea, hyötyvät usein tuesta myös työllistymisprosessissa. Muun muassa työelämälähtöisillä opinnoilla sekä verkostomaisella yhteistyöllä yksilön tukemiseksi voidaan edesauttaa nuorten työllistymistä. 

Tavoitteet 

Tutkielman tavoitteena oli selvittää erityistä ja vaativaa erityistä tukea opintojensa aikana tarvinneiden nuorten polkuja ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia sitä, millaisia merkityksiä nuoret antavat ammatilliselle koulutukselle työllistymisen kannalta. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi, millaisia seikkoja nuorten työllistymispolkuihin liittyvät ammattilaiset nostavat esiin erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymistä edistävinä tekijöinä.

Toteutus

Tutkielma toteutettiin osana Euroopan unionin sosiaalirahaston rahoittamaa Tulevaisuuden Työelämän Starat -hanketta, jossa on suunniteltu ja kehitetty uusia työelämälähtöisiä ja sisäistä yrittäjyyttä tukevia oppimis- ja tukimenetelmiä työelämäverkostojen kanssa yhteistyötä tehden. Hankkeen tavoitteena on parantaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia kehittämällä ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjä vastaamaan aitoja työelämälähtöisiä toimintaympäristöjä.

Tässä tutkielmassa aineistoa kerättiin toteuttamalla kahdeksan puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkielmassa haastateltiin neljää nuorta, joista yksi sai opintojensa aikana erityistä tukea ja kolme vaativaa erityistä tukea. Lisäksi haastateltiin kunkin nuoren osalta yhtä sellaista ammattihenkilöä, joka oli ollut osa nuoren työllistymispolkua tavalla tai toisella. Haastattelujen lisäksi nuorten täyttämistä Tulevaisuuden Työelämän Starat -tutkimuksen kyselylomakkeista poimittiin taustatietoa, kuten syntymävuosi.

Tulokset

Tutkielman tulosten kannalta merkittävimmäksi havainnoksi aineistosta nousi työssä oppimisen merkitys nuoren työllistymisen kannalta. Kolme neljästä nuoresta työllistyi sellaiseen yritykseen, jossa he olivat olleet opintojen aikana työharjoittelussa. Työssäoppimisjakson merkitys nousi esiin kolmen nuoren, kahden oppilaitoksessa työskentelevän ammattilaisen sekä kahden työnantajan haastatteluissa. Haastatteluissa korostui se, että työharjoittelussa nuori pääsee näyttämään osaamisensa työnantajalle. Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa työskentelevät ammattilaiset kertoivat pyrkivänsä työssään siihen, että nuoren viimeinen työssäoppimispaikka muuttuisi tämän valmistuessa oikeaksi työpaikaksi.

Tutkimus osoitti myös, ettei haastateltujen nuorten erityisen tuen tarve näkynyt merkittävästi heidän työllistymisprosesseissaan; ei heidän oman kokemuksensa tai haastateltujen työnantajien kertoman mukaan. Kahdelle työnantajalle ei ollut käynyt nuoren työskentelystä millään tavalla ilmi, että he olisivat jollakin tapaa ”erityisiä” tai tarvitsisivat tukea. Nuoret kokivat tulevaisuuden olevan heidän omissa käsissään ja työelämään liittyvät huolet olivat hyvin yleisiä, kuten pelko uupumisesta.

Vain yhdellä nuorella oli ollut opintojensa aikana tukenaan työhönvalmentaja, mutta nuoret kokivat pääasiassa saaneensa tarpeeksi tukea oppilaitokseltaan työelämään siirtymistä varten.  Tukea oli saatu esimerkiksi opettajilta. Yhden nuoren mukaan opinnoissa oli melko nopea tempo, joten esimerkiksi teoriaan olisi ollut toivottavaa syventyä hieman enemmän. Nuoret kertoivat  työelämälähtöisten opintojen tuntuneen työllistymisen kannalta hyödyllisiltä.

Yleisellä tasolla haastatellut ammattilaiset mainitsivat erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymistä edistäviksi tekijöiksi työssäoppimisjaksojen lisäksi esimerkiksi palkkatuen mahdollisuuden sekä oikeanlaisen tuen mahdollistamisen opintojen aikana. Lisäksi asenteella ja motivaatiolla on merkitystä, sillä nuoren on myös itse haluttava työllistyä.

Lopuksi

Siirtymävaihe opinnoista työelämään on merkittävä prosessi yksilön elämässä. Nuorille tulisikin taata riittävä tuensaanti siirtymävaiheessa. Erityistä tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä on tärkeää tutkia, jotta voidaan saada tietoa siitä, kuinka nuoria voidaan tukea oikealla tavalla ammatillisessa koulutuksessa sekä valmistumisen jälkeen.

Toisaalta on tärkeää huomioida, että nämä nuoret ovat heterogeeninen joukko, joista jokainen on ennen kaikkea oma yksilönsä. Myös työllistymispolut ja tuen tarve vaihtelevat merkittävästi. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa nuorten ”erityisyys” ja tuen tarve näyttivät poistuneen nuoren päästessä työelämään. Syitä tälle tulokselle olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin. Voidaan pohtia, johtuuko tämä esimerkiksi siitä, että ammatillinen koulutus ja sen erityisopetus ovat onnistuneet tavoitteissaan.

Heidi Kotiranta

Ammatillisesta koulutuksesta työelämään : Tapaustutkimus neljän erityistä tai vaativaa erityistä tukea opintojensa aikana tarvinneen nuoren työllistymispoluista