Tutkielman tausta
Pisa-tutkimusten valossa heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut Suomessa viimeisten vuosien aikana. Arviolta noin joka kymmenes suomalainen nuori ei voi saavuttaa aktiivisen osallistujan asemaa yhteiskunnassa tai jatkaa opintojaan ilman merkittäviä ongelmia heikon lukutaitonsa takia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lukutaitoa voidaan kuitenkin kehittää myös nuoruusiässä järjestämällä opiskelijoille luetun ymmärtämisen opetusta. Luetun ymmärtämisen opetuksella voidaan edistää myös opiskelijoiden suoriutumista koulun reaaliaineissa.
Interventiotutkimusten perusteella luetun ymmärtämisen opetukseen on olemassa useita toimivia menetelmiä, kuten tietyt kaupallisesti valmistetut tuotepaketit ja tutkijoiden itsensä kehittämät opetuskeinot. Tehokkaiksi osoittautuneilla menetelmillä on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä. Kaikki interventiot sisältävät monipuolisesti lukustrategioiden opetusta, mutta sen lisäksi opetuksessa pyrittiin tarjoamaan harjoituksia, jotka edistivät opiskelijoiden sitoutumista, motivaatiota ja metakognitiivisia taitoja. Interventioihin sisältyi usein myös sanasto-opetus, monipuolinen harjoittelu ja kouluaineisiin kytketyt tekstit.
Aineiston keruun ja analyysin lisäksi interventiotutkimuksista saatu tieto toimi oman tutkielmani teoriapohjana, joka vaikutti niin tutkimustehtävään kuin tutkimuskysymysten asetteluun.
Tutkielman tarkoitus
Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksiin liittyviä ilmiöitä toisen asteen opettajien kokemuksiin perustuen. Painotus oli äidinkielessä ja reaaliaineissa, eli niissä oppiaineissa, joissa opiskelijat joutuvat lukemaan pitkiä tekstejä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimustietoon perustuvia menetelmiä opettajat käyttävät luetun ymmärtämisen opetuksessa, miten nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet näyttäytyvät toisella asteella opettajien mukaan ja miten opettajat kehittäisivät luetun ymmärtämisen tukea.
Menetelmät
Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteita ja fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta noudattaen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä seitsemältä toisen asteen oppilaitoksen opettajalta. Mukana oli sekä erityisopettajia että äidinkielen opettajia. Haastateltavista neljä työskenteli lukiossa, kolme ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikki haastateltavat työskentelivät suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa, yhteensä neljässä eri maakunnassa. Haastatteluaineistoa analysointiin sekä teorialähtöisellä sisällönanalyysilla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla oleellisimpien asioiden löytämiseksi.
Tulokset ja pohdintaa
Tulosten perusteella luetun ymmärtämisen opettajat käyttivät monipuolisesti tutkimustietoon perustuvia menetelmiä. Luetun ymmärtämisen opetus oli kytketty suoraan kouluaineisiin, eikä opetuksessa suosittu kurssimateriaalien ohella muita valmiita tuotteita. Nuorille opetettiin useita eri lukustrategioita, joista suosituimpia olivat tekstin silmäily ja ennakointi. Tuen järjestämisen rakenteissa oli kuitenkin selkeitä eroja oppilaitosten välillä. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen puolella nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvää tukea pyrittiin suunnittelemaan jo ennen opintojen alkua ja opiskelijoille valmistettiin alaspäin eriytettyä materiaalia. Lukion puolella tuen tarpeen selvittely ja yksilöllisten tukikeinojen suunnittelu aloitettiin vasta kun opinnot olivat jo käynnistyneet.
Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet nähtiin osana laajaa ongelmien verkostoa, joka voi pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen ja syrjäytymiseen. Osalla opettajista oli haastateltavien mukaan vaikeuksia tunnistaa nuorten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, eikä heillä ollut keinoja tai kiinnostusta puuttua opiskelijoiden ongelmin. Ilman järjestelmällistä tukea nuoren ongelmat saattavat kuitenkin kasaantua, eikä nuori pärjää kilpailussa parhaista jatko-opinto- ja työpaikoista .
Luetun ymmärtämisen tuen kehittämisen kannalta opettajien lisäkoulutusta pidettiin erityisen tärkeänä. Opettajien näkemyksen perusteella heikompien opiskelijoiden asemaa voidaan kehittää jatkossa edistämällä opettajien välistä yhteistyötä ja vaikuttamalla sekä opettajien että opiskelijoiden asenteisiin.
Opiskelijoiden tasa-arvoisemman aseman vuoksi pitäisin myös tärkeänä puuttua oppilaitosten välisiin rakenteellisiin eroihin. Nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta kaikille opiskelijoille ei ole resursseista johtuen mahdollista tarjota yksilöllistä erityisopetusta kouluajan puitteissa tai esimerkiksi paperisia kurssikirjoja. Jatkossa olisi tärkeä tutkia tuen tarjoamisen keinoja myös muiden oppiaineiden osalta.
Laura Mansikka
”Oon saanu koulutuksen lukutaitosten opettamiseks. Miten tässä näin kävi?” Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet ja tuki toisen asteen opettajien näkökulmasta