Opettajien kokemuksia nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksista toisella asteella

Tutkielman tausta 

Pisa-tutkimusten valossa heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut Suomessa viimeisten vuosien aikana.  Arviolta noin joka kymmenes suomalainen nuori ei voi saavuttaa aktiivisen osallistujan asemaa yhteiskunnassa tai jatkaa opintojaan ilman merkittäviä ongelmia heikon lukutaitonsa takia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lukutaitoa voidaan kuitenkin kehittää myös nuoruusiässä järjestämällä opiskelijoille luetun ymmärtämisen opetusta. Luetun ymmärtämisen opetuksella voidaan edistää myös opiskelijoiden suoriutumista koulun reaaliaineissa.

Interventiotutkimusten perusteella luetun ymmärtämisen opetukseen on olemassa useita toimivia menetelmiä, kuten tietyt kaupallisesti valmistetut tuotepaketit ja tutkijoiden itsensä kehittämät opetuskeinot.  Tehokkaiksi osoittautuneilla menetelmillä on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä.  Kaikki  interventiot sisältävät monipuolisesti lukustrategioiden opetusta,  mutta sen lisäksi opetuksessa pyrittiin tarjoamaan harjoituksia, jotka edistivät opiskelijoiden sitoutumista, motivaatiota ja metakognitiivisia taitoja.  Interventioihin sisältyi usein myös sanasto-opetus, monipuolinen harjoittelu ja kouluaineisiin kytketyt tekstit. 

Aineiston keruun ja analyysin lisäksi interventiotutkimuksista saatu tieto toimi oman tutkielmani teoriapohjana, joka vaikutti niin tutkimustehtävään kuin tutkimuskysymysten asetteluun.

Tutkielman tarkoitus

Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksiin liittyviä ilmiöitä toisen asteen opettajien kokemuksiin perustuen. Painotus oli äidinkielessä ja reaaliaineissa, eli niissä oppiaineissa, joissa opiskelijat joutuvat lukemaan pitkiä tekstejä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimustietoon perustuvia menetelmiä opettajat käyttävät luetun ymmärtämisen opetuksessa, miten nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet näyttäytyvät toisella asteella opettajien mukaan ja miten opettajat kehittäisivät luetun ymmärtämisen tukea.

 Menetelmät

Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteita ja fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta noudattaen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä seitsemältä toisen asteen oppilaitoksen opettajalta. Mukana oli sekä erityisopettajia että äidinkielen opettajia. Haastateltavista neljä työskenteli lukiossa, kolme ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikki haastateltavat työskentelivät suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa, yhteensä neljässä eri maakunnassa.  Haastatteluaineistoa analysointiin sekä teorialähtöisellä sisällönanalyysilla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla oleellisimpien asioiden löytämiseksi.

Tulokset ja pohdintaa

Tulosten perusteella luetun ymmärtämisen opettajat käyttivät monipuolisesti tutkimustietoon perustuvia menetelmiä.  Luetun ymmärtämisen opetus oli kytketty suoraan kouluaineisiin, eikä opetuksessa suosittu kurssimateriaalien ohella muita valmiita tuotteita.  Nuorille opetettiin useita eri lukustrategioita, joista suosituimpia olivat tekstin silmäily ja ennakointi. Tuen järjestämisen rakenteissa oli kuitenkin selkeitä eroja oppilaitosten välillä. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen puolella nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvää tukea pyrittiin suunnittelemaan jo ennen opintojen alkua ja opiskelijoille valmistettiin alaspäin eriytettyä materiaalia. Lukion puolella tuen tarpeen selvittely ja yksilöllisten tukikeinojen suunnittelu aloitettiin vasta kun opinnot olivat jo käynnistyneet.

Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet nähtiin osana laajaa ongelmien verkostoa, joka voi pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen ja syrjäytymiseen.  Osalla opettajista oli haastateltavien mukaan vaikeuksia tunnistaa nuorten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, eikä heillä ollut keinoja tai kiinnostusta puuttua opiskelijoiden ongelmin. Ilman järjestelmällistä tukea nuoren ongelmat saattavat kuitenkin kasaantua, eikä nuori pärjää kilpailussa parhaista jatko-opinto- ja työpaikoista .

Luetun ymmärtämisen tuen kehittämisen kannalta opettajien lisäkoulutusta pidettiin erityisen tärkeänä. Opettajien näkemyksen perusteella heikompien opiskelijoiden asemaa voidaan kehittää jatkossa edistämällä opettajien välistä yhteistyötä ja vaikuttamalla sekä opettajien että opiskelijoiden asenteisiin.

Opiskelijoiden tasa-arvoisemman aseman vuoksi pitäisin myös tärkeänä puuttua oppilaitosten välisiin rakenteellisiin eroihin. Nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta kaikille opiskelijoille ei ole resursseista johtuen mahdollista tarjota yksilöllistä erityisopetusta kouluajan puitteissa tai esimerkiksi paperisia kurssikirjoja. Jatkossa olisi tärkeä tutkia tuen tarjoamisen keinoja myös muiden oppiaineiden osalta.

Laura Mansikka

Oon saanu koulutuksen lukutaitosten opettamiseks. Miten tässä näin kävi?” Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet ja tuki toisen asteen opettajien näkökulmasta

Kuvien ja videoiden tehtävät lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa

Visuaalisen informaation käsittelytaito on jatkuvasti keskeisempää yhteiskunnassa, jossa huomiostamme kilpailevat lähes samanaikaisesti sadat, jopa tuhannet näköaistilla havaittavat viestit. Oppikirjoissa teksti ja kuvitus parhaimmillaan tukevat ja täydentävät toisiaan, ja muodostavat näin monipuolisen, multimodaalisen kokonaisuuden. Vaikka kuvituksen käytöstä oppimisen tukena on saatu positiivisia tutkimustuloksia, on niiden käyttötavoista oppikirjoissa ja korkean panoksen kokeissa on vähän tietoa, ja opiskelijoiden on huomattu väheksyvän kuvien informaatioarvoa. Millaisia tehtäviä kuvitukselle on lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa annettu? Tämän tutkimuksen taustalla vaikuttavat oppikirjan keskeinen asema suomalaisessa lukiokoulutuksessa, lähdekriittisyyttä, luovaa ja soveltavaa ajattelua sekä monilukutaitoja yhä enemmän painottavat opetussuunnitelmat (LOPS 2015, LOPS 2019) sekä vuosina 2016–2019 digitalisoitu ylioppilastutkinto.

Tutkimustehtävä ja menetelmä

Tutkimus kartoittaa visuaalisen materiaalin (kuvien, taulukoiden, graafien ja videoiden) käyttötapoja ja suhdetta tekstiin lukion oppikirjoissa ja ylioppilastutkinnoissa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä visuaalisen materiaalin ja kuvatekstien tehtävistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen eroja kuvituksen osalta. Tutkimuksen aineisto koostuu lukion psykologian, biologian ja englannin ensimmäisen kurssin painetusta ja vastaavasta digitaalisesta oppikirjasta sekä näiden oppiaineiden ylioppilaskokeista vuosilta 2018–2020. Yhteensä visuaalista materiaalia mahdollisine kuvateksteineen analysoitiin tutkimuksessa oppikirjojen osalta 388 ja ylioppilaskokeiden osalta 127 kappaletta. Tutkimusotteena oli kvalitatiivinen, teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustulokset

Korkeatasoisen oppimisen mahdollistamiseksi oppimateriaalin tulisi tukea opiskelijaa erityisesti käsitteiden ja teorioiden hierarkkisen rakentumisen, tiedonmuodostuksen sekä soveltamisen alueilla. Analyysi osoitti, että tällaiset piirteet ovat kuvituksessa hieman harvinaisempia, ja visuaalinen materiaali on painottunut esittämään tekstissä käsiteltyjä sisältöjä. Harjoitustehtävissä ja ylioppilaskokeiden tehtävissä kuvituksella oli merkittävä rooli, mutta niissä esiintyi jonkin verran myös epäolennaisia, mahdollisesti opiskelijaa kognitiivisesti kuormittavia piirteitä. Kuvituksen avulla viitattiin suurimmaksi osaksi oppikirjan sisäiseen maailmaan ulkoisten tietolähteiden sijaan. Kuvatekstien rooli tiedon välittämisessä todettiin merkittäväksi, erityisesti sivujen ollessa runsaasti kuvitettuja. Tutkimuksen painetut ja digitaaliset oppikirjat erosivat kuvallisen materiaalin osalta toisistaan laadullisesti vähän, mutta määrällisesti ero oli suurempi.

Tutkimuksesta voidaan päätellä visuaalisella materiaalilla olevan monia mahdollisuuksia sekä oppimisen tukemisessa että sen arvioinnissa, mutta kuvitusta tulee käyttää harkitusti ja huolellisesti epäselvyyksien ja opiskelijan epätarkoituksenmukaisen kuormittamisen välttämiseksi.

Hilkka Honkanen

Gradu: Visuaalisen materiaalin tehtävät osaamisen tukemisessa ja arvioinnissa. Tarkastelussa lukion oppikirjat ja ylioppilaskokeet.