Tein artikkelimuotoisen pro gradu -tutkielmani aiheesta sanattoman yhteyden merkitys varhaiskasvatuksessa. Tutkielma koostuu yhdessä ohjaajani Sara Sintosen kanssa kirjoittamastamme artikkelikäsikirjoituksesta sekä koontiosasta, jossa syvennyin tarkastelemaan tutkimuksen toteuttamista sekä sen yhteiskunnallista ja eettistä merkittävyyttä. Tässä blogitekstissä kuvaan lyhyesti tutkimusprosessiamme keskittyen tutkimuksemme teoreettis-filosofiseen lähestymistapaan sekä työtapaamme, joka oli ajattelu teorian kanssa (thinking with theory). Lisäksi tarkastelen monilajisen ajattelun vaikutusta tutkimusprosessiimme.
Tutkimuksen aihe
Tutkimuksen aihe alkoi muotoutua havaittuani yksin olevia ja leikkiviä lapsia lähestyttävän varhaiskasvatuksessa usein huolen kautta. Lapsia kannustetaan kielelliseen vuorovaikutukseen vertaistensa kanssa eikä mahdollisuuksia olla ja leikkiä itsekseen tarjota tasavertaisena vaihtoehtona yhdessä leikkimiselle. Olen aina viihtynyt hyvin itsekseni ja kokenut tarvetta olla paljon yksin tai puuhailla hiljaa rinnakkain toisen kanssa. Pohdittuani yksin olemista, aloin hahmottaa sanattoman yhteyden kokemuksen olevan yksi keskeinen tekijä yksin ja rinnakkain olemisen merkityksellisyyden taustalla.
Teoreettis-filosofinen pohdinta ja ajattelu teorian kanssa
Teoreettis-filosofinen pohdinta oli luonteva valinta tutkimuksen lähestymistavaksi. Olimme käyneet tutkimusaiheesta filosofista keskustelua ohjaajani kanssa jo ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien. Sanattoman yhteyden merkitys on myös aiheena vähän tutkittu ja vaikeakin, joten aiheen tarkastelu syvällisesti ja kiireettömästi pohtien, oli perusteltua. Työtapana ajattelu teorian kanssa tarkoitti tutkimuksessamme vuorovaikutuksessa olemista niin toinen toistemme, teorian, ympäröivän maailman kuin kokemustemme sanattomasta yhteydestä kanssa. Keskeistä oli ajatus siitä, että tieto on aina perspektiivistä ja alati muuttuvaa. Osa tiedosta jää siten järkemme ja sanojemme tavoittamattomiin.
Monilajisen ajattelun vaikutus tutkimusprosessiimme
Sanaton yhteys on jotain, joka voi toteutua paitsi ihmisten välillä, myös ihmisen ja toisen olevaisen, esimerkiksi puun, eläimen tai kasvin välillä. Yhteydessä voi olla myös luonnonilmiön tai taiteen kanssa. Monilajinen ajattelu kyseenalaistaa ihmiskeskeisen ajattelun, jossa sosiaalisuus nähdään vain ihmisten välisenä ja ihmisille tyypillinen rationaalinen ajattelu arvotetaan muunlaista olemista ja ajattelua korkeammalle. Tutkimusprosessissamme monilajinen ajattelu vaikutti siihen, kuinka ymmärrämme paitsi oman valta-asemamme myös vajavaisuutemme tutkijoina. Länsimaisina korkeakoulutettuina ihmisinä meillä on suhteellisen paljon valtaa ja mahdollisuus vaikuttaa. Toisaalta tarkastelemme maailmaa vain omasta kapeasta näkövinkkelistämme käsin ja tietomme on siten aina vajavaista.
Monilajisesta näkökulmasta katsottuna tutkimuksessa onkin tärkeää huomioida kaikki olemisen tavat (niin sanalliset kuin sanattomatkin) yhtä arvokkaina sekä pyrkiä aidosti ymmärtämään moninaisia tapoja olla. Sitä kautta aukeaa mahdollisuus tuoda sellaisten olevaisten ääni kuuluviin, joita ei yhteiskunnassamme oteta tasavertaisina huomioon.
Miia Perkola