Avainsana: minäpystyvyys

Julkaistu

Pystynkö opiskelemaan yliopistossa? Akateeminen minäpystyvyys ja sen kehittyminen yliopiston verkkopohjaisilla tutustumiskursseilla  

Taustaa

Lukio-opiskelijoiden tietämys korkeakouluopiskelusta ja sen eri mahdollisuuksista on usein melko hatarien uskomusten tasolla. Monet opiskelijoista pohtivat, pystyvätkö opiskelemaan yliopistossa.  Pystyvyysuskomuksia eli minäpystyvyyttä pidetään yhtenä keskeisistä ihmisten elämänvalintoihin ja tekoihin vaikuttavista tekijöistä, ja siksi minäpystyvyys on tärkeä tutkimuskohde myös opiskeluyhteydessä. Kokemus pystyvyydestä rakentuu voimakkaimmin onnistumisen kokemusten kautta. Joutuminen luottamaan omakohtaisen tiedon sijasta sosiaalisen ympäristön viesteihin, ehkä perittyihinkin uskomuksiin muodostaessa käsitystä korkeakouluttautumisesta osana omien mahdollisuuksien näkymiä voi tuottaa vinoutuneita, yksilön potentiaalia hyödyntämättömiä valintoja.

Lukio-korkeakouluyhteistyön tiivistämisellä uskotaan voitavan tukea opiskelijoita koulutus- ja uravalinnoissa, mutta tutkimustietoa sen vaikuttavuudesta on vähän saatavilla. Lukioilla on nykyisin velvoite tehdä yhteistyötä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa uuden lukiolain mukaan, ja uusia yhteistyömuotoja, kuten tutustumiskursseja, on kehitetty viime vuosina.  Tutustumiskurssit (myös orientaatio-/kurkistuskurssit) ovat usein kahden opintopisteen laajuisia, tieteenalan pariin johdattelevia verkkopohjaisia opintojaksoja (katso esim. Kemia tieteenä ja yhteiskunnassa). Niiden avulla nuoret opiskelijat ja muut aikuisopiskelijat tutustuvat yliopiston eri tieteenaloihin ja yliopisto-opiskeluun sekä samalla oppivat akateemisia opiskelutaitoja.  Ne ovat kiinnostava ja uusi tutkimusaihe akateemisen minäpystyvyyden kannalta.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä akateemisen minäpystyvyyden osa-alueista ja niiden kehittymisestä yliopistojen tutustumiskursseille osallistuneiden keskuudessa. Koko tutkimus toteutettiin COVID-19-pandemian aikana lukuvuonna 2020 – 2021 ennen uuden lukiolain (2019) ja opetussuunnitelmien perusteiden voimaantuloa.

Tutkimustehtävää tarkasteltiin seuraavien tutkimuskysymysten avulla:

  1. Mitkä ovat akateemisen minäpystyvyyden osa-alueet tutustumiskurssien osallistujilla, ja mikä on niiden yhteys taustatekijöihin (sukupuoli, ikä, vanhempien koulutus ja opiskelumenestys)?
  2. Miten akateeminen minäpystyvyys kehittyy osa-alueissaan kurssin aikana?

Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin tilastollisten menetelmien avulla. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaus tarkastelemalla akateemisen minäpystyvyyden mittaamiseen käytetyn mittarin rakennetta faktorianalyysin keinoin. Havaittiin, millaisissa mittarin kysymyksissä vastaukset vaihtelevat samalla tavalla, mitkä ryhmittyvät keskenään. Sen perusteella voitiin johtaa niitä yhdistävät, taustalla oleva tekijät, ts. akateemisen minäpystyvyyden osa-alueet – tällä mittarilla tarkasteltuna. Selvitettiin myös edellä mainittujen, kirjallisuuden pohjalta tärkeiden taustatekijöiden yhteyttä niihin. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin muodostettujen osa-alueiden suhteen kurssin käymisen myötä tapahtunutta kehitystä opiskelijoiden akateemisessa minäpystyvyydessä.

Aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella kahdesti kurssin aikana. Opiskelijat osallistuivat tutkimukseen vapaaehtoisesti ja nimettöminä. Ensimmäinen tutkimusosa toteutettiin eksploratiivisella faktorianalyysilla kurssin alussa toteutetun kyselyn aineistosta. Siihen osallistui kahden yliopiston järjestämien ensimmäisten tutustumiskurssien (aiheina: tekoäly, lääketiede ja kemia) opiskelijoita (N=195). Toisen tutkimuskysymyksen aineisto (N=43) saatiin kahdelta kurssilta niiden opiskelijoille tehdyillä mittauksilla ennen ja jälkeen kurssin. Aineistoa tarkasteltiin parittaisen otoksen t-testillä faktoripistemuuttujien suhteen.

Tulokset ja johtopäätökset

Tällä mittarilla tutustumiskurssien opiskelijoiden akateemisesta minäpystyvyydestä muodostui kolmen osa-alueen malli: koettu kognitiivinen kyvykkyys, koettu pystyvyys tuen järjestämiseen ja koetut oppimisen itsesäätelytaidot. Mallia verrattiin muiden mittareiden rakennetuloksiin ja tutkimuskirjallisuuteen, ja sille löydettiin teoreettista tukea. Tutkimuksessa havaittiin viitteitä kurssien suorittamisen positiivisesta vaikutuksesta osallistujiensa akateemiseen minäpystyvyyteen. Tutustumiskurssien tavoitetta opiskelijoiden tutustumisesta alaan ja sen suhteen omiin kykyihin näytettäisiin edistettäneen.

Tutkielmassa esitetään ehdotuksia käytetyn akateemisen minäpystyvyyden mittarin kehittämiseen, pohditaan akateemiseen minäpystyvyyteen kursseilla vaikuttavia tekijöitä ja ehdotetaan myös muita jatkotutkimuskohteita. Tietoa tarvitaan lisää esimerkiksi teknisten pedagogisten ratkaisujen mahdollisuuksista tukea akateemista minäpystyvyyttä verkko-opiskelussa.­

Olli Aksela

Pystynkö opiskelemaan yliopistossa?

Akateeminen minäpystyvyys ja sen kehittyminen yliopiston
verkkopohjaisilla tutustumiskursseilla

Julkaistu

Nuorten elämään tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä PISA-tutkimuksen mukaan

Nuorten elämään tyytyväisyyttä ja optimaalista toimintakykyä on alettu kunnolla tutkia vasta viime vuosina positiivisen psykologian suosion kasvun myötä. Elämään tyytyväisyys on yksi tärkeimmistä nuorten mielenterveyden mittareista ja onkin toivottu, että nuorten elämään tyytyväisyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä tutkittaisiin lisää. Elämään tyytyväisyydessä, on aikaisemmin havaittu eroja sukupuolten välillä siten, että pojat ovat olleet tyttöjä tyytyväisempiä elämäänsä. Pojilla on ja myös ollut korkeammat käsitykset esimerkiksi akateemisesta minäpystyvyydestään kuin tytöillä.

Mitä tutkittiin?

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, kuinka positiiviset tunteet, kuuluvuuden tunne koulussa, minäpystyvyys, sukupuoli ja sosioekonominen tausta selittävät nuorten elämään tyytyväisyyttä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää onko sukupuolten välillä eroja elämään tyytyväisyydessä, minäpystyvydessä, kuuluvuuden tunteessa koulussa sekä positiivisten tunteiden kokemisessa. Aineistona käytin PISA 2018 -tutkimuksen oppilaskyselyn kautta saatuja vastauksia. Tutkittavia oli yli 5 000 ja he olivat iältään 15 vuoden ja 3 kuukauden sekä 16 vuoden ja 2 kuukauden väliltä.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:

1) Miten kuuluvuuden tunne koulussa, positiivisten tunteiden kokeminen, minäpystyvyys, sukupuoli ja sosioekonominen tausta selittävät yleistä elämään tyytyväisyyttä?

2) Eroavatko tyttöjen ja poikien keskiarvot toisistaan elämään tyytyväisyyden, kuuluvuuden tunteen koulussa, positiivisten tunteiden sekä minäpystyvyyden kokemuksissa?

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen haettiin vastausta lineaarisen regressioanalyysin avulla ja toiseen kysymykseen puolestaan riippumattomien otosten t-testeillä. Analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla.

Mitä tulokset kertovat?

Tulosten mukaan nuorten elämään tyytyväisyyttä selittivät tilastollisesti merkitsevästi positiiviset tunteet, minäpystyvyys, kuuluvuuden tunne koulussa ja sukupuoli. Näistä eniten elämään tyytyväisyyttä vaikutti selittävän positiivisten tunteiden kokeminen. Yhteensä edellä mainitut muuttujat selittivät 39 % elämään tyytyväisyyden vaihtelusta, jolloin efektikokoa voidaan pitää varsin suurena.

T-testeissä löydettiin tilastollisesti merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien välillä elämään tyytyväisyydessä ja kuuluvuuden tunteessa koulussa. Efektikoot olivat kuitenkin varsin pieniä, vaikkakin elämään tyytyväisyydessä efektikoko oli selvästi suurempi kuin kuuluvuuden tunteessa koulussa. Näin ollen sukupuolten välisillä eroja on käytännössä melko vähän vaikutusta.

Johtopäätöksiä ja jatkotutkimusideoita

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuorten elämään tyytyväisyyttä voitaisiin kenties lisätä lisäämällä minäpystyvyyttä, kuuluvuuden tunnetta koulussa ja erityisesti positiivisten tunteiden kokemista. Kenties positiivinen  psykologia, jossa elämään tyytyväisyys ja positiiviset tunteet ovat tärkeässä roolissa, olisi yksi ratkaisu elämään tyytyväisyyden lisäämiseen. Toisaalta lisää tutkimusta aiheesta vaaditaan vielä lisää.

 

 

Saara Alatulkkila

Nuorten elämään tyytyväisyys PISA 2018 -tutkimuksen oppilaskyselyn valossa

Julkaistu

S2-oppilaiden suomen kielen taitoon liittyvä minäpystyvyys

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet 

Vieraiden kielten puhujien määrä Suomessa on kasvanut runsaasti viimeisen 30 vuoden aikana, ja vauhti on kiihtynyt lisääntyvän maahanmuuton vuoksi. Vieraskielisten ihmisten yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on erityisen tärkeää, että he oppivat suomen kielen. Suomen kielen taito helpottaa muun muassa opiskelumahdollisuuksia, työllistymistä ja erilaisten palveluiden käyttöä. 

Koulu on tärkeässä asemassa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suomen kielen taidon oppimisen kannalta. Koulussa opetetaan suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärää (käytetään lyhennettä S2) oppilaille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame tai mikäli hänellä on muutoin monikielinen tausta. 

Minäpystyvyydellä on tärkeä rooli kielen oppimisen kannalta. Minäpystyvyys tarkoittaa ihmisen käsityksiä omista taidoistaan suoriutua tietynlaisesta tehtävästä, ja se on avainasemassa ihmisen motivaation ja tehtävästä suoriutumisen kannalta. 

S2-oppilaiden suomen kielen taitoon liittyvästä minäpystyvyydestä on tehty melko vähän tutkimusta. Tämän tutkielman tehtävänä olikin selvittää, selittävätkö S2-oppilaiden sukupuoli, ikä, maassaoloaika ja lukusujuvuus heidän suomen kielen taitoon liittyvää minäpystyvyyttä. Lisäksi selvitettiin, eroaako S2-oppilaiden suomen kielen taitoon liittyvä minäpystyvyys heille esitettyjen abstraktien ja konkreettien kysymysten välillä. Lopuksi tutkittiin, selittääkö toisaalta abstraktilla ja toisaalta konkreetilla tasolla mitattu minäpystyvyys S2-oppilaiden lukusujuvuutta. 

Tutkimuksen toteutus 

Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla osana Niilo Mäki Instituutin toteuttamaa Kielellisten taitojen ja lukemisen tukeminen –hanketta keväällä 2016. Tämän tutkielman aineiston (N = 67) koehenkilöt olivat 3.–5.-luokkalaisia ja 9–12-vuotiaita S2-oppilaita eri puolilta Suomea. Regressioanalyysilla selvitettiin, selittävätkö oppilaan ikä, sukupuoli, maassaoloaika ja lukusujuvuus S2-oppilaiden suomen kielen taitoon liittyvää minäpystyvyyttä. Toistettujen mittausten t-testillä tutkittiin puolestaan abstraktilla ja konkreetilla tasolla mitatun minäpystyvyyden keskiarvoeroja. Lopuksi vielä selvitettiin regressioanalyysin avulla, selittääkö abstraktilla ja konkreetilla tasolla mitattu suomen kielen taitoon liittyvä minäpystyvyys lukusujuvuutta. 

Tulokset ja johtopäätökset 

Sukupuoli, ikä ja lukusujuvuus eivät selittäneet S2-oppilaiden suomen kielen taitoon liittyvää minäpystyvyyttä. Sen sijaan maassaoloaika selitti S2-oppilaiden luetunymmärtämiseen ja kirjoittamiseen liittyvää minäpystyvyyttä. Maassa ja sen kulttuurissa vietetyllä ajalla vaikuttaisi siis olevan tärkeä merkitys suomen kielen taitoon liittyvän minäpystyvyyden kannalta. Vaikuttaisi siltä, että kielitaitoon liittyvän minäpystyvyyden kannalta on tärkeää, että yksilö voi kokea olevansa osa valtakulttuuria ja laajempaa yhteisöä. Myös koulussa opitun suomen kielen taidon voisi ajatella vaikuttavan minäpystyvyyteen. Tämä tutkimustulos korostaa sitä, kuinka tärkeää on, että yhteiskunta ja koulu panostavat maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suomen kielen oppimiseen ja kotoutumiseen. 

Kyselyssä esitettyjen abstraktien kysymysten kohdalla S2-oppilaat arvioivat suomen kielen taitoon liittyvän minäpystyvyytensä keskimäärin paremmaksi kuin konkreettien kysymysten kohdalla. Abstraktin ja konkreetin minäpystyvyyden keskiarvot erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Abstraktilla tasolla mitattu suomen kielen taitoon liittyvä minäpystyvyys ei selittänyt lukusujuvuutta, kun taas konkreetilla tasolla mitattu minäpystyvyys selitti sitä. Vaikuttaisi siltä, että kun oppilaille on ensiksi esitetty abstrakteja minäpystyvyyteen liittyviä kysymyksiä, he ovat aliarvioineet tehtävän vaativuutta. Sitten, kun oppilaille on esitetty konkreetteja kysymyksiä, he ovat ymmärtäneet tehtävän todellisen vaatimustason ja arvioineet pystyvyytensä heikommaksi. Kun minäpystyvyyttä mitataan eri spesifisyystasoilla voi tuloksista tulla siis erilaisia. Kielitaitoon liittyvää minäpystyvyyttä mitatessa olisikin syytä pohtia, millä spesifisyystasolla mittaaminen on mielekkäintä tutkimuskysymyksen kannalta. 

Maiju Vehmas

S2-oppilaiden suomen kielen taitoon liittyvä minäpystyvyys