Musiikki soikoon – rytmi, melodia ja korvamato kielten oppimisen apuna

Tutkielman taustaa

Elämme yhä globaalimmassa maailmassa, jossa kielitaito on tärkeää pääomaa niin yksityis- kuin yrityselämässäkin muun muassa kansainvälisen yhteistyön, eri kulttuurien ymmärtämisen sekä maahanmuuton näkökulmasta. Suomessa asui vuoden 2020 lopussa yli 432 800 henkilöä, joiden äidinkieli ei ollut suomi, ruotsi tai saame ja määrä on yhä kasvussa. Yhteinen kieli ihmisten välillä mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen ja sen ratkaisevin tehtävä on välittää merkityksiä puhujalta toiselle.  Kielten oppimisen edistäminen on siten tärkeää. Ja vaikka ihmisellä on biologinen perusta kielien oppimiselle,  vaikuttaa myös ympäristö siihen ratkaisevasti. Yllättävää ehkä on, että maailman ihmisistä suurempi osa on monikielisiä kuin yksikielisiä.

Musiikin voidaan sanoa olevan universaali kieli ja sen monet hyödyt on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi musiikin aktiivinen harrastaminen lapsuusiässä on yhteydessä muun muassa tarkkaavaisuuden, muistin sekä motoriikan osa-alueisiin ja pelkästään musiikin toistuvalla kuuntelulla voi olla vaikutuksia muun muassa oppimiskykyyn ja aivojen hermosolujen kasvuun. Erityisesti nuoruudessa korostuu puolestaan musiikin kyky toimia tunteiden käsittelyn ja ilmaisun väylänä sekä minäkuvan vahvistajana. Tutkimuksissa on  saatu myös näyttöä musiikin ja kielten oppimisen yhteydestä. Taustatekijöiksi on ehdotettu muun muassa musiikin rytmin ja melodian sekä ”korvamadon” eli musiikin automaattisen mielessä toistumisen muistia auttavia vaikutuksia. Aihetta on kuitenkin tutkittu pääosin aikuisikäisillä kielenoppijoilla laboratorio-olosuhteissa.

Perehdyin gradututkielmassani toisen kielen oppimiseen luonnollisissa olosuhteissa kokeellisella tutkimuksella. Tutkimustehtävänäni oli selvittää, auttaako laulun käyttäminen opetusmenetelmänä puheen tai runon käyttämiseen verrattuna toisen kielen sanaston oppimista eräässä kaksikielisessä esikoulussa.

Tutkielman toteutus

Tutkimukseen osallistui seitsemän esikoulun vieraskielistä lasta. Heille esitettiin kuulokkeista suomenkielistä lastenlorua osa säkeistöistä runoiltuna, osa puhuttuna ja osa laulettuna. Tämän materiaalin oppimista testattiin sen jälkeen esittämällä heille samaa materiaalia pienin vokaali- ja sanamuunnoksin, minkä aikana mittasin heiltä aivosähkökäyrää (EEG). Tutkin aivosähkökäyrästä heidän automaattisia aivovasteitansa esitettyihin vokaali- ja sanamuunnoksiin ja vertasin niiden voimakkuuksia  eri opetusmenetelmien eli runon, puheen ja laulun välillä.  Lisäksi toisena tutkimusmenetelmänä testasin tietoisempaa oppimista esittämällä lapsille lorussa esiintyneitä sanoja ja niistä muodostettuja epäsanoja. Heidän tehtävänään oli kertoa, oliko sanomani sana/epäsana kuulunut esitetyssä materiaalissa. Vertasin oikeiden vastausten määriä  samoin eri opetusmenetelmien (runo, puhe, laulu) välillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Eroa eri opetusmenetelmien välillä ei ilmennyt kuin ainoastaan puheen ja runon välillä puheen eduksi aivosähkökäyrätutkimuksella.  Sanantunnistuksella eroja ei ilmennyt. Ei siis voitu osoittaa, että laulun avulla olisi opittu toisen kielen sanastoa paremmin kuin puheen tai runon avulla. Tutkimuksessa oli kuitenkin vähän koehenkilöitä, joten tuloksia ei voida yleistää. Pohdin kuitenkin teoriatasolla mahdollisia syitä tuloksille. Ja vaikka tutkimukseni voidaan nähdä varsinaisesti harjoitustyönä, on sillä paikkansa aihepiirinsä tutkimusten joukossa. Olen raportoinut suorittamani EEG –tutkimuksen vaiheita niin, että menetelmää tuntemattomampikin lukija saisi perustavanlaatuisen käsityksen sen hyödyntämisestä tieteellisessä tutkimustyössä. Ehkä voin tekemälläni työllä  innostaa jotakuta toista perehtymään EEG-tutkimukseen, joka on erittäin yleinen ja monipuolisesti käytetty menetelmä oppimisen tutkimuksessa. Lisäksi aiempien tutkimustulosten pohjalta voi musiikin käyttöä, erityisesti laulamista, suositella vahvasti pedagogisissa yhteyksissä. Paitsi kielen oppimista hyödyttävänä välineenä, myös muun muassa motivaatiota, rentoutta, energiaa ja yhteenkuuluvuutta lisäävien vaikutustensa vuoksi on musiikilla kaikenikäisille paljon annettavaa.

Sanna Aalto

Laulu toisen kielen oppimisen välineenä – EEG-tutkimus kaksikielisessä esikoulussa

Lasten kielenkehityksen tukeminen musiikin avulla

Taustaa

Tässä tutkielmassa perehdyn alle kouluikäisen lapsen kielenkehityksen vaiheisiin sekä musiikin vaikutuksiin lapsen varhaisen kielenkehityksen tukijana. Varhaiskasvatuksen opettajana pidän aihetta tärkeänä, koska on hyvä tiedostaa keinoja, joilla voimme tukea lapsen lukivalmiustaitoja jo varhaiskasvatuksessa sekä ehkäistä mahdollisia tulevia lukemisen ja kirjoittamisen haasteita ja jopa kaventaa myöhemmin oppimiseroja. Lisäksi suomea toisena kielenä puhuvien lasten määrä on lisääntynyt varhaiskasvatuksessa viime vuosina ja luo tarvetta pohtia entisestään keinoja, joilla lasten kielenkehitystä voisi tukea monipuolisilla toimintatavoilla. Kielenkehitys on tärkeä osa lapsen varhaiskehitystä ja hyvät kielelliset taidot ovat edellytys yhteiskunnassa toimimiselle. Viime vuosina suomenkielisten lasten kielenkehitystä on tutkittu enemmän ja on löydetty uusia luovia toimintatapoja, joilla kielellistä kehitystä voidaan tukea. Yksi näistä merkittävistä tekijöistä on säännöllinen musiikkiharrastus, jonka avulla voidaan edistää ja tukea lasta muun muassa lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.

Tutkimuksen toteutus

Tämän pro gradu -tutkielman päätavoitteena oli selvittää, edistääkö alle kouluikäisten lasten säännöllinen ja tavoitteellinen musiikkiharrastus päiväkotipäivän aikana lasten nopeaa nimeämistä kahden vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkin aineistosta, näkyykö tyttöjen ja poikien osalta eroa kielellisessä kehityksessä sekä sitä, onko suomenkielisten ja suomea toisena kielenä puhuvien lasten nopean nimeämisen taitojen kehittymisessä eroja.
Tutkimukseen osallistui 72 lasta, jotka olivat tutkimuksen alussa 4–5-vuotiaita. Aineisto on kerätty osana Tanja Linnavallin väitöskirjatutkimusta (2019) ”Effects of musical experience on children’s language and brain development”, jossa selvitettiin musiikki-intervention vaikutusta lasten kielelliseen kehitykseen. Aineisto kerättiin vuosina 2014–2017. Lapset osallistuivat joko päiväkotipäivän aikana järjestettyyn musiikkileikkikouluun tai tanssitunneille tai toimivat niin sanottuina passiivisina kontrollilapsina päiväkodeissa, jossa ei ollut ulkopuolisen toimijan järjestämää harrastusmahdollisuutta. Lapsille tehtiin kahden vuoden seurannan aikana neljä kertaa Niilo Mäki Instituutin nopean sarjallisen nimeämisen testejä, joilla mitattiin värien ja esineiden nimeämisen nopeutta. Tutkimuksessa vertailtiin kvantitatiivisesti ryhmien välisiä eroja nimeämisen nopeudessa. Nimeämisen nopeuden muutosta analysoitiin riippumattomien otosten t-testillä.

Tulokset

Musiikkileikkikouluun osallistuminen lisäsi lasten nimeämisen nopeutta seurannan aikana eniten verrattuna muihin vertailtaviin ryhmiin. Tytöt paransivat suoritustaan poikiin verrattuna tilastollisesti merkitsevästi. Lapset, jotka puhuivat suomea toisena kielenä, paransivat myös suoritustaan marginaalisesti enemmän kuin suomenkieliset lapset.

Johtopäätökset

Tulokset tukevat tietoa siitä, että musiikki edistää kielellisten kykyjen kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa on hyvä kiinnittää huomiota musiikkikasvatuksen merkitykseen, koska sen avulla voidaan tukea esimerkiksi suomea toisena kielenä puhuvien lasten kielenkehitystä sekä auttaa mahdollisissa lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen haasteissa. Tämän tutkielman tulokset ovat merkittäviä siinä mielessä, että tämän tiedon valossa varhaiskasvatuksessa voidaan tukea musiikin avulla lasten luku- ja kirjoitusvalmiuksia, sekä näin mahdollistaa iän mukainen luku- ja kirjoitustaso kouluun mentäessä. Tämä on myös yhteiskunnallisesti kustannustehokasta, jos voimme ennalta ehkäistä joitakin lasten oppimisen pulmia jo varhaisvuosina.

Jenna Ohraluoma

Alle kouluikäisten lasten kielellinen kehitys ja sen tukeminen musiikin avulla

Musiikilla eheyttämistä hyvinvointi edellä

Tutkimuksen taustaa

Musiikilla voidaan vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi. Sen avulla voidaan esimerkiksi kehittää tarkkaavaisuutta tai parantaa kehon hallinnan kykyjä. Opetuksesta ja oppimisesta voidaan musiikin keinoin tehdä elämyksellistä ja nautinnollista. Musiikki on ollut aina tärkeässä roolissa omassa elämässäni. Musiikki on myös asia, jonka itse haluaisin tuoda osaksi päivittäistä opetustani. Siemen tähän tutkimukseen kylvettiin jo ensimmäisenä opintovuotenani luokanopettajaopintoihin kuuluvan pakollisen musiikinkurssin aikana. Suurelle osalle opiskelutovereitani musiikki ei näyttäytynyt innostuksen lähteenä. Päinvastoin suurin osa koki musiikin opettamisen tulevassa työssään vastenmielisenä, jopa pelottavana riittämättömien musiikillisten valmiuksiensa vuoksi. Jäinkin tätä taustaa vasten pohtimaan, missä määrin musiikki näyttäytyy alakouluikäisten kouluarjessa.

Vielä alkuopetuksessa opetuksen eheyttäminen musiikin avulla, oppiainerajat ylittävä musiikinopetus, koetaan luontevaksi. Tutkimusten mukaan luokanopettajien luottamus omiin kykyihinsä ja halukkuus opettaa musiikkia vähenee sitä mukaa mitä vanhemmista oppilaista on kyse. Halusinkin selvittää, miten luokanopettajat eheyttävät opetusta musiikilla erityisesti peruskoulun vuosiluokilla 3–6. Pro gradu -tutkielmassani haastattelin neljää luokanopettajaa, joilla oli kokemusta musiikin käyttämisestä osana opetustaan.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena teemahaastattelua hyödyntäen.  Vallitsevan koronapandemian vuoksi haastattelut toteutettiin pääosin etäyhteyttä hyödyntäen. Haastateltavilla oli kokemusta ja tietoa opetuksen eheyttämisestä musiikilla, minkä ansiosta tutkimusaineisto oli runsas tutkimusjoukon pienestä koosta (neljä haastateltavaa) huolimatta.

Tutkimuksen mukaan luokanopettajat eheyttivät opetusta musiikilla monipuolisesti eri tapoja hyödyntäen. Kaikilla tutkimushenkilöillä  oli musiikillista taustaa, mikä heijastui innokkuutena ja halukkuutena käyttää musiikkia opetuksessa. Vaikka musiikin oppisisältöjä opetettiin myös muiden oppiaineiden kanssa rinnakkain, eivät eheyttämisen tavoitteet olleet usein varsinaisesti musiikillisia. Luokanopettajat pyrkivät musiikilla eheyttämisellä muokkaamaan opiskeltavista ilmiöistä oppilaille helpommin omaksuttavia. Musiikkia käytettiin myös lisäämään yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta, mikä näkyi myös juhlien ja tapahtumien kokemisessa merkittäviksi. Erilaisiin toiminnallisiin aktiviteetteihin, kuten tapahtumiin ja teemapäiviin, liittyi olennaisena osana myös yhteistyö eri toimijoiden välillä. Muissakin yhteyksissä erilaiset yhteistyömuodot laajensivat ja syvensivät opetuksen musiikilla eheyttämistä, kun eheyttäminen ei ollut riippuvainen pelkästään opettajan omasta osaamisesta. Kaikkein merkittävimpänä tekijänä opetuksen musiikilla eheyttämiseenn liittyi pyrkimys hyvinvoinnin edistämiseen. Musiikin avulla pyrittiin lisäämään sekä oppilaiden että koulun aikuisten hyvinvointia. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että opetuksen musiikilla eheyttämisen avulla on mahdollista vastata perusopetuksen tavoitteeseen oppilaan kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvinvoinnin tukemisessa.

Laura Kovalainen,

Luokanopettajien kokemuksia musiikin eheyttävästä käyttämisestä 3–6 -luokkien opetuksessa