MIKSI LAPSIA JA NUORIA ARVIOIDAAN NUMEROILLA?

KARI ROUTAVAARA

Olin kasvatustieteen opiskelijana ollut jo pidempään huolissani etenkin poikien koulumenestyksen alavireisyydestä Suomessa. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Tyhmeneekö ihmiskunta? Miksi oppilaat eivät opi? Onko vika opettajissa, oppilaissa vai politiikassa? 

Mielessäni oli ennen gradun aloittamista lukuisia hyviä kysymyksiä arviointiin liittyen, joihin tunsin keksiväni vain huonoja vastauksia. Turhautuneena päädyin kritisoimaan mielessäni koko arviointijärjestelmää; mitä hyötyä siitä edes on, että lapsia ja nuoria arvioidaan numeroilla? Sehän vain tappaa viimeisenkin motivaation niiden oppilaiden osalta, jotka eivät ole lukeneet läksyjään? Eivätkä ne kympin oppilaatkaan nyt niin älyttömän älykkäitä ole, tunnen itsekin muutaman. Minulle tuli pakottava tarve saada tutkia asiaa lisää. 

Päädyin siis tutkimaan peruskoulun oppilasarviointia ja tahdoin haastatella sitä varten mahdollisimman kokeneita opettajia, jotka voisivat selittää minulle, miksi peruskoulussa arvioidaan niin kuin arvioidaan. Lopulta löysin opettajat ja haastattelin heitä Zoomin välityksellä. Olin yllättynyt kuinka kriittisiä mielipiteitä näillä yli 30 vuotta opettaneilla opettajilla oli oppilasarvioinnin suhteen. Olin ajatellut, että opettajat pitävät arviointia ja koulujärjestelmää erinomaisena. Olin väärässä.  

Haastattelujen ja taustalukemiseni perusteella voinkin sanoa, että peruskoulun oppilaita arvioidaan numeroilla useista syistä, mutta merkittävin yksittäinen syy lienee kuitenkin se, että koulujärjestelmän täytyy pystyä jakamaan jatkokoulupaikat oikeudenmukaisesti peruskoulun päättymisen jälkeen. Yleensä myös oppilaat ja kodit tahtovat numeroarviointia. Heille numerolla kerrottu todistus oppimistavoitteiden täyttymisestä on ikään kuin kylmää faktaa, jota kaikki ymmärtävät. Voidaan siis ajatella, että numeroin kuvattu osaamisen taso on oppilaan oppimisen kannalta myönteinen asia. Sellaiset oppilaat, joilla on tavoitteita koulun suhteen myös usein saavat yleensä parempia arvosanoja, ja he myös viihtyvät koulussa paremmin, kuin ne, joilla tavoitteita ei ole. 

Nykyisellä numeroarvioinnilla ajatellaan siis olevan oppilaan oppimista tukeva merkitys. Lisäksi oppilaiden arviointi jäsentää kaikkea opetustyötä. Opettajat suunnittelevat kokeet ja testit ynnä muut arvioitavat asiat. Eräs haastatteluissa esiin nousseista asioista ei ollutkaan numeroista luopumiseen liittyvä, vaan päinvastoin entistä tarkempi numeroarvioinnin suunta. Tässä muutoksessa päättötodistukseen voitaisiin jatkossa antaa desimaaleja. Tämän idean taustalla oli se, että kun oppilaan kokonaisarvosanan ratkaisee kaikkien arvioitavien töiden yhteinen keskimäärä; kotitehtävät, välikokeet, ryhmätyöt, loppukoe yms. Ja näiden kaikkien tehtävien jälkeen yhdellä oppilaalla voi keskiarvo olla 8,5 ja toisella 7,5. Miten numerot lopulta siis pyöristetään päättötodistukseen? Jos molemmille annetaan arvosanaksi 8, niin totuus kuitenkin on, että heidän välillään oli numeron ero, vaikka, he saivat lopulta saman “hyvän” arvosanan päättötodistukseen. Eriarvoistako? Ehkä. 

Oppilasarviointi on myös poliittinen asia, johon liittyy arvot. Arviointitavoista, kriteereistä yms. päätetään opetussuunnitelmassa, joka uudistetaan Suomessa noin 10 vuoden välein. Opetussuunnitelman laatimiseen puolestaan osallistuu runsaasti eri yhteiskunnan järjestöjä, toimijoita, puolueita jne. Esimerkiksi, vaikkapa Teollisuusliitolla on sananvaltaa opetussuunnitelman perusteiden uudistamisessa, vaikka he eivät ole millään tapaa pedagogiikan asiantuntijoita. Tämä demokraattiseksi tavaksi luonnehdittu tapa laatia opetussuunnitelmia voidaan nähdä olevan joko muuttamassa ja kehittämässä koulujärjestelmää, myös arviointia, mutta sen voi nähdä myös hidastavan muutoksia tai tähtäävän jopa säilyttämään koulu sellaisenaan. Omasta mielestäni ainakaan kovin tieteelliseen pohjaan perustuvana toimintana opetussuunnitelmien kehittymisen suunta ei vaikuta. Eihän sähkömieheltäkään kysytä, miten kirurgin tulisi leikata potilaan sydän? Miksei siis opetussuunnitelmien, myös arvioinnin, kehittymisestä vastaa pelkästään pedagogiikan asiantuntijat? Graduni jälkeen ajattelen ymmärtäväni oppilasarviointia paremmin, mutta ymmärrän myös paremmin, miksei kaikki pärjää koulussa. Mielestäni syy on siinä, että järjestelmä ei todellisuudessa ole yleissivistävä koulu kaikkia varten, vaan se on meritokratiaan perustuva systeemi, joka pyrkii nimenomaan erottamaan hyvät oppilaat muista. 

Miten peruskoulut esittävät itseään Instagramissa?

Viime vuosina yhä useammat peruskoulut on lähteneet julkaisemaan kuvia kouluyhteisön arjesta sosiaalisen median kautta, erityisesti Instagramissa ja Facebookissa. Sosiaalinen media on antanut kouluille uuden kanavan esiintyä yleisöilleen sellaisina kuin he itse haluavat.

Tämä opinnäytetyöni on ensimmäinen, jonka aineisto muodostuu  peruskoulujen omilla Instagram-tileillään julkaisemista ja jakamista kuvista. Tutkimuksessa tarkastelen erityisesti seitsemän Helsingin kaupungin peruskoulun Instagramissa julkaisemia kuvia. Helsingin kaupunki vastaa yhteensä 103 peruskoulun toiminnasta, joista 89 on suomenkielisiä. Vuoden 2021 alussa, näistä kouluista jo  54 oli avannut oman Instagram-tilinsä.

Työni tarkoituksena on kuvata ja analysoida, miten ja millaisena peruskoulut haluavat esittää itseään kuvanjakopalvelu Instagramissa. Lisäksi pohdin, miten koulujen tuottamat visualisoinnit, kuvat ja kuvasarjat, edustavat suomalaisen peruskoulun narratiiveja, vakiintuneita vaikkapa tieteellisiä esitystapoja, ja eri toten kuinka ne liittyvät perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, OPS:iin, jossa virallisesti on määritelty, millainen on suomalainen peruskoulu.

Miten aineistolähtöinen tutkimus tehtiin?

Tämä laadullinen tutkimus perustuu aineistolähtöiseen visuaaliseen sisällönanalyysiin. Aineistoni koostuu yhteensä 766 kuvasta, jotka on julkaistu Helsingin kaupungin seitsemän peruskoulun Instagram-tileillä tammi–maaliskuussa 2021. Tutkimuksessa tarkastelin vain Instagram-kuvia ja niiden sisältöjä, en julkaisuihin liittyviä esim. kuvatekstejä, linkkejä tai hashtageja.

Tutkimukseni eteni niin, että ensin manuaalisesti keräsin, järjestelin ja laskin kuvat, jonka jälkeen analysoin aineistoa kuva-analyysin ja temaattisen analyysin avulla. Koska tutkimukseni oli luonteeltaan aineistolähtöinen, jäi teoreettisen kehyksen määrittely viime vaiheeksi.

Kuva-analyysissa tarkastelen kahta visuaalista ulottuvuutta: keitä kuvissa esiintyy ja missä kuvat on otettu. Temaattisessa analyysissa keskityn analysoimaan ja teemoittelemaan vain kuvia, jotka on julkaistu kuvasarjoissa. Instagramissa kuvasarjat tunnetaan karuselleina, joissa kuvia voi olla kahdesta kymmeneen kappaletta.

Tutkimukseen valittujen seitsemän helsinkiläisen peruskoulun nimiä en mainitse, vaan niiden sijaan käytän kalevalalaisia pseudonyymeja. Myös opinnäytetyöni sivuilla julkaistut kuvat käsittelin niin, ettei kuvia voi tunnistaa ja yhdistää mihinkään Instagram-tileistä.

Mihin johtopäätöksiin tutkimus päätyi?

Kuva-analyysin tulokset osoittavat, että Helsingin peruskoulujen visualisoinnit ovat hyvin monipuolisia, mutta niissä on nähtävissä tiettyjä koulukohtaisia painotuksia ja erityispiirteitä.

Yleensä helsinkiläiset peruskoulut julkaisevat Instagram-kuvia, joissa ei esiinny laisinkaan ihmisiä. Jos kuvassa on nähtävissä ihmisiä, oppilasryhmiä (22 %) on kuvattu selvästi useammin kuin yksittäisiä oppilaita (5 %). Kuvia opettajista (2 %) on julkaistu erittäin harvoin.

Pääsääntö on, että ihmisiä ei voi tunnistaa. Tyypillisesti oppilaat on kuvattu kaukaa tai selin kameraan. Noin 13 % Instagram-kuvista oli rajattu siten, että nähtävissä on vain oppilaan käsi. Koska kuvat oli otettu Covid-19-pandemian aikana, oli oppilailla yleensä maskit kasvojensa suojana.

Luokkahuone (51 %) on yleisin kuvauspaikka. Seuraavaksi yleisimmin Instagram-kuvia otettiin ulkona (17 %) ja koulun muissa sisätiloissa (11 %).

Instagram-kuvien temaattinen analyysi tuotti 19 alateemaa, jotka ryhmittelin viiden pääteeman ympärille: Oppimisen vaiheet (34 %), Näyttely (24 %), Meidän koulumme (17 %), Ulkoilu (17 %), ja Ajankohtaista (8 %). Oppimisen vaiheita esittävissä kuvissa suosituimpia ovat taito- ja taideaineiden, mutta myös luonnontieteiden tuntien oppimisprosesseista ja erilaisista oppimisleikeistä ja -peleistä kertovat kuvasarjat.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että Helsingin koulujen välillä ilmeni eroja siinä, minkä oppiaineen tunneilta kuvia oli yleisimmin julkaistu ja miten oppimista esitettiin sekä ennen kaikkea, millainen omakuva kouluyhteisöstä Instagramin kautta haluttiin esittää. Tutkimuksen perusteella on myös ilmeistä, että Instagramissa julkaistut kuvat vahvistavat oppilaan aktiivista roolia ja vastuullisuutta oppijana, kuten myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on tavoitteeksi määritelty.

Instagram-kuviin perustuva opinnäytetyöni täydentää suomalaisen peruskoulujärjestelmän tutkimusta, johon se keskittymällä peruskoulujen visualisointeihin tarjoaa uuden ja autenttisen näkökulman.

Kerttuli Punkari

Lähde: Punkari, K. (2022). Visualisations of Finnish Comprehensive School: A Data-Driven Content Analysis of Instagram Content from Selected Schools in Helsinki.
Julkaisu on luettavissa ja pdf-dokumenttina saatavissa Helsingin yliopiston tutkimusjulkaisujen Helda-tietokannasta.