Tutkielmablogi – Avhandlingblogg
Kasvatustieteiden maisteriohjelman opiskelijoiden pro gradu -tutkielmien esittelyblogi – Presentationblogg för pro gradu-avhandlingar inom magisterprogrammet i pedagogik
Päiväkodin johtajan toimijuus
Jokaisella päiväkodilla on johtaja mutta, mitä kaikkea johtajan toimijuuteen kuuluu? Miten johtaja käyttää toimijuuttaan ja, kuinka hän sitä hyödyntää johtamisessaan? Onko toimijuudesta johtamisessa mitään hyötyä tai liittyykö toimijuus johtamiseen? Tutkimukseni perusteella päiväkodin johtajat käyttivät ammatillista toimijuuttaan laaja-alaisesti sekä aktiivisesti, ja kokivat positiivisen toimijuuden helpottavan johtamista.
Siiri Krekula
Tutkielman tausta ja tarkoitus
Suomalaisessa yhteiskunnassa urheiluseuratoimintaan osallistuminen on hyvin tyypillinen tapa harrastaa liikuntaa ja urheilua: yhdeksän kymmenestä lapsesta kokeilee seuratoimintaa. Koska suuri osa lapsista ja nuorista osallistuu seuratoimintaan jossain vaiheessa nuoruuttaan, voidaan urheiluseurat nähdä merkittävinä lasten ja nuorten liikuttajina ja liikunnalliseen elämäntapaan kasvattavina tahoina. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on kuitenkin havaittu, että murrosiän loppuvaiheessa enää yhä harvempi nuorista harrastaa liikuntaa tai urheilua ohjatusti. Kyseisestä trendistä – harrastuksen lopettamisesta murrosiässä – käytetään drop out -ilmiön käsitettä.
Murrosiässä on varsin yleistä, että urheiluharrastus loppuu ja nuori kiinnostuu muista, itselleen merkityksellisemmistä asioista. Yhtenä syynä drop-outiin on esitetty osallisuuden tunteen puutetta ja sitä, että nuorten vaikutusmahdollisuuksien ollessa urheiluharrastusten kentillä pienet, saattaa harrastuksen lopettaminen olla ainoa keino saada oma mielipide kuuluviin. Kun nuoret eivät pääse itse päättämään ja suunnittelemaan heille suunnattua toimintaa, ei siitä tule heidän näköistään. Tällöin toimintaa on vaikea kokea omaksi, ja kokemus toiminnan mielekkyydestä kärsii.
Urheiluharrastus tarjoaa mahdollisuuksia positiivisiin kokemuksiin ja kehitykseen: esimerkiksi joukkueurheilussa sosiaalinen ulottuvuus on hyvin omanlaisensa, ja vastaavan kaltaista sosiaalista ympäristöä on vaikea korvata sellaisenaan. Tunnistamalla tekijät, joiden avulla urheiluseuratoiminta muotoutuu nuorille merkitykselliseksi ja muokkaamalla toimintaa niiden mukaisesti, voidaan tukea nuorten kiinnittymistä urheiluseuroihin, kuulumisen tunteen kehittymistä ja sitä kautta vahvistaa nuorten hyvinvointia. Tutkielman tarkoituksena oli osallisuuden näkökulmaa hyödyntäen tarkastella, minkälaiset tekijät saavat nuoren jatkamaan urheiluseurassa harrastamista.
Tutkimuksen toteutus
Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston keräsin haastatteluin. Haastatteluihin osallistui kahdeksan jalkapalloa naisten joukkueessa harrastavaa henkilöä. Haastattelin pelaajia etäyhteyksin syksyn 2021 aikana. Analysoin tutkimusaineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin, osallisuuden näkökulmaa hyödyntäen. Aiheen taustoittamiseksi tutustuin myös lasten ja nuorten harrastamista ja harrastamisen jatkamista koskevaan kirjallisuuteen.
Tulokset ja johtopäätökset
Osallisuuden kokemukseen liittyvä halu tulla kuulluksi, huomatuksi, on ihmisen elämää läpileikkaava, perustavanlaatuinen tarve, joka toteutuessaan luo puitteet yhteisöön kiinnittymiselle, oman paikan löytämiselle ja turvalliselle kasvulle ja kehitykselle. Ajattelen, että urheiluseurojen toimiessa osallisuutta vahvistaen tukevat seurat nuorten kasvua ja kehitystä samalla mahdollistaen harrastamisen jatkumista. Näen aineistoni sekä tutkimuskirjallisuuden perusteella osallisuuden kokemuksen tärkeänä, myös harrastamisen jatkamiseen nuoruudessa vaikuttavana tekijänä.
Tutkimuksen tuloksissa nuorten harrastamisen jatkamista tukivat yhteisöllisyys, äänen antaminen, harrastuksen omannäköisyys, ympäristön konkreettiset tekijät sekä liikunnan ja urheilun erityisyys. Tuloksiksi saaduista viidestä luokasta neljä liittyi myös osallisuuden kokemiseen ja sen vahvistamiseen. Kyseiset luokat olivat yhteisöllisyys, äänen antaminen, harrastuksen omannäköisyys sekä ympäristön konkreettiset tekijät. Tulosten perusteella nuorten harrastamisen jatkamiseen vaikuttavat tekijät liittyvät kiinteästi osallisuutta vahvistaviin tekijöihin. Osallisuuden näkökulma voisikin tutkimuksen tulosten perusteella toimia hyvin seuratoiminnan kehittämisen tukena.
Annika Perkinen
”Sit jos mä lopetan nii mitä mä teen sitten?”
Jalkapalloilijoiden kokemuksia harrastuksen jatkamisesta
Taustaa
Tämä tutkielma oli tapaustutkimus simulaatiopelien käytöstä opetusmenetelmänä Suomessa. Pelit ovat nousseet viime vuosina useasti esille otsikoissa ja yleisessä kasvatustieteellisessä diskurssissa merkittävänä opetusmenetelmänä. Erilaisten pelien kirjo on kuitenkin laaja, eikä pelillisyyttä tarvitse jättää lähtökohtaisesti digitaalisten pelien varaan. Simulaatiopelit voivat olla hauska ja innostava tapa saada oppilaat aktivoitumaan oppitunnin sisältöihin. Simulaatiopelit eivät välttämättä tarjoa mitään sisällöllisesti uutta, mutta osallistavana menetelmänä ne tarjoavat erittäin hyvän mahdollisuuden saada oppilaat sitoutettua mukaan opetukseen. Kyseinen opetusmenetelmä on suosittu anglosaksisissa maissa, muttei ole saavuttanut merkittävää jalansijaa Suomessa. Teoreettisen katsauksen perusteella simulaatiopelien on mahdollisesti todettu edistävän oikein sovellettuna osana opetusta sitouttamista, aktivaatiota ja sosialisaatiota.
Tavoite
Tavoitteena oli selvittää tapaustutkimuksen kautta millä tavoin käytännössä simulaatiopelien mahdolliset hyödyt toteutuvat suomalaisessa peruskoulussa. Tätä tutkielmaa varten kehitetty simulaatiopeli suunniteltiin yhteiskuntaopin jakson oppisisältöjen mukaisesti kuvaamaan Suomen eduskunnan toimintaa ja demokraattisen prosessin vaiheita. Varsinainen empiirinen osa tutkimusta toteutettiin simulaatiopelinä eräälle 21 oppilaan kuudennelle luokalle Helsingissä vuonna 2020.
Menetelmä
Simulaatiopelin aikana oppilaat pääsivät simuloimaan minkälaista on säätää lakeja ja neuvotella toisien osapuolien kanssa. Oppilaat jaettiin mielikuvituspuolueisiin ja jokaiselle oppilaalle annettiin hahmokortti, joka kuvasi jotakin mielikuvituksellista poliittista hahmoa. Oppilaat onnistuivat voittamaan pelin ja säätämään tehokkaasti lakeja. Simulaatiopelin jälkeen 19 oppilaalta kerättiin palautetta kyselyllä. Oppilaiden vastausten perusteella valittiin kuusi oppilasta haastatteluun. Näin muodostui monimenetelmällisesti kerätty aineisto, joka mittasi simulaatiopelien mahdollisia hyötyjä opetusmenetelmänä. Määrällinen aineisto käsiteltiin keskiarvojen ja frekvenssien mukaan. Laadulliselle aineistolle toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimustulokset
Aiemmissa tutkimuksissa liitetyt kolme mahdollista oppimisen elementtiä näkyivät myös nyt toteutetussa simulaatiopelissä. Oppilaat pitivät erittäin paljon tunnista ja oppitunti koettiin positiiviseksi kokemukseksi. Haastatteluaineiston perusteella oppilaat kokivat pelillisyyden sitouttamisen kannalta tärkeimpänä tekijänä simulaatiopelikokemukselle. Tämän lisäksi oman toimijuuden ilmaisu koettiin merkittäväksi tekijäksi oppilaan aktivoinnin kannalta. Yhteistyö oli sosialisaation kannalta läpileikkaava teema, muttei kuitenkaan välttämättä keskiössä. Simulaatiopelit voivat siis olla oppilaiden toimijuuden, autonomian ja sosiaalisten taitojen kannalta positiivisia kokemuksia. Simulaatiopelin hyödyntäminen opetuksessa sai oppilaista kuoriutumaan oman oppimisensa omistavia, aktiivisia toimijoita, ja tällaisia ihmisiä haluamme tulevista sukupolvista kasvattaa.
Wilson Nuckols
Taustaa
Tämä tutkielma oli tapaustutkimus simulaatiopelien käytöstä opetusmenetelmänä Suomessa. Pelit ovat nousseet viime vuosina useasti esille otsikoissa ja yleisessä kasvatustieteellisessä diskurssissa merkittävänä opetusmenetelmänä. Erilaisten pelien kirjo on kuitenkin laaja, eikä pelillisyyttä tarvitse jättää lähtökohtaisesti digitaalisten pelien varaan. Simulaatiopelit voivat olla hauska ja innostava tapa saada oppilaat aktivoitumaan oppitunnin sisältöihin. Simulaatiopelit eivät välttämättä tarjoa mitään sisällöllisesti uutta, mutta osallistavana menetelmänä ne tarjoavat erittäin hyvän mahdollisuuden saada oppilaat sitoutettua mukaan opetukseen. Kyseinen opetusmenetelmä on suosittu anglosaksisissa maissa, muttei ole saavuttanut merkittävää jalansijaa Suomessa. Teoreettisen katsauksen perusteella simulaatiopelien on mahdollisesti todettu edistävän oikein sovellettuna osana opetusta sitouttamista, aktivaatiota ja sosialisaatiota.
Tavoite
Tavoitteena oli selvittää tapaustutkimuksen kautta millä tavoin käytännössä simulaatiopelien mahdolliset hyödyt toteutuvat suomalaisessa peruskoulussa. Tätä tutkielmaa varten kehitetty simulaatiopeli suunniteltiin yhteiskuntaopin jakson oppisisältöjen mukaisesti kuvaamaan Suomen eduskunnan toimintaa ja demokraattisen prosessin vaiheita. Varsinainen empiirinen osa tutkimusta toteutettiin simulaatiopelinä eräälle 21 oppilaan kuudennelle luokalle Helsingissä vuonna 2020.
Menetelmä
Simulaatiopelin aikana oppilaat pääsivät simuloimaan minkälaista on säätää lakeja ja neuvotella toisien osapuolien kanssa. Oppilaat jaettiin mielikuvituspuolueisiin ja jokaiselle oppilaalle annettiin hahmokortti, joka kuvasi jotakin mielikuvituksellista poliittista hahmoa. Oppilaat onnistuivat voittamaan pelin ja säätämään tehokkaasti lakeja. Simulaatiopelin jälkeen 19 oppilaalta kerättiin palautetta kyselyllä. Oppilaiden vastausten perusteella valittiin kuusi oppilasta haastatteluun. Näin muodostui monimenetelmällisesti kerätty aineisto, joka mittasi simulaatiopelien mahdollisia hyötyjä opetusmenetelmänä. Määrällinen aineisto käsiteltiin keskiarvojen ja frekvenssien mukaan. Laadulliselle aineistolle toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimustulokset
Aiemmissa tutkimuksissa liitetyt kolme mahdollista oppimisen elementtiä näkyivät myös nyt toteutetussa simulaatiopelissä. Oppilaat pitivät erittäin paljon tunnista ja oppitunti koettiin positiiviseksi kokemukseksi. Haastatteluaineiston perusteella oppilaat kokivat pelillisyyden sitouttamisen kannalta tärkeimpänä tekijänä simulaatiopelikokemukselle. Tämän lisäksi oman toimijuuden ilmaisu koettiin merkittäväksi tekijäksi oppilaan aktivoinnin kannalta. Yhteistyö oli sosialisaation kannalta läpileikkaava teema, muttei kuitenkaan välttämättä keskiössä. Simulaatiopelit voivat siis olla oppilaiden toimijuuden, autonomian ja sosiaalisten taitojen kannalta positiivisia kokemuksia. Simulaatiopelin hyödyntäminen opetuksessa sai oppilaista kuoriutumaan oman oppimisensa omistavia, aktiivisia toimijoita, ja tällaisia ihmisiä haluamme tulevista sukupolvista kasvattaa.
Wilson Nuckols