Taustaa
Tämä tutkielma oli tapaustutkimus simulaatiopelien käytöstä opetusmenetelmänä Suomessa. Pelit ovat nousseet viime vuosina useasti esille otsikoissa ja yleisessä kasvatustieteellisessä diskurssissa merkittävänä opetusmenetelmänä. Erilaisten pelien kirjo on kuitenkin laaja, eikä pelillisyyttä tarvitse jättää lähtökohtaisesti digitaalisten pelien varaan. Simulaatiopelit voivat olla hauska ja innostava tapa saada oppilaat aktivoitumaan oppitunnin sisältöihin. Simulaatiopelit eivät välttämättä tarjoa mitään sisällöllisesti uutta, mutta osallistavana menetelmänä ne tarjoavat erittäin hyvän mahdollisuuden saada oppilaat sitoutettua mukaan opetukseen. Kyseinen opetusmenetelmä on suosittu anglosaksisissa maissa, muttei ole saavuttanut merkittävää jalansijaa Suomessa. Teoreettisen katsauksen perusteella simulaatiopelien on mahdollisesti todettu edistävän oikein sovellettuna osana opetusta sitouttamista, aktivaatiota ja sosialisaatiota.
Tavoite
Tavoitteena oli selvittää tapaustutkimuksen kautta millä tavoin käytännössä simulaatiopelien mahdolliset hyödyt toteutuvat suomalaisessa peruskoulussa. Tätä tutkielmaa varten kehitetty simulaatiopeli suunniteltiin yhteiskuntaopin jakson oppisisältöjen mukaisesti kuvaamaan Suomen eduskunnan toimintaa ja demokraattisen prosessin vaiheita. Varsinainen empiirinen osa tutkimusta toteutettiin simulaatiopelinä eräälle 21 oppilaan kuudennelle luokalle Helsingissä vuonna 2020.
Menetelmä
Simulaatiopelin aikana oppilaat pääsivät simuloimaan minkälaista on säätää lakeja ja neuvotella toisien osapuolien kanssa. Oppilaat jaettiin mielikuvituspuolueisiin ja jokaiselle oppilaalle annettiin hahmokortti, joka kuvasi jotakin mielikuvituksellista poliittista hahmoa. Oppilaat onnistuivat voittamaan pelin ja säätämään tehokkaasti lakeja. Simulaatiopelin jälkeen 19 oppilaalta kerättiin palautetta kyselyllä. Oppilaiden vastausten perusteella valittiin kuusi oppilasta haastatteluun. Näin muodostui monimenetelmällisesti kerätty aineisto, joka mittasi simulaatiopelien mahdollisia hyötyjä opetusmenetelmänä. Määrällinen aineisto käsiteltiin keskiarvojen ja frekvenssien mukaan. Laadulliselle aineistolle toteutettiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Tutkimustulokset
Aiemmissa tutkimuksissa liitetyt kolme mahdollista oppimisen elementtiä näkyivät myös nyt toteutetussa simulaatiopelissä. Oppilaat pitivät erittäin paljon tunnista ja oppitunti koettiin positiiviseksi kokemukseksi. Haastatteluaineiston perusteella oppilaat kokivat pelillisyyden sitouttamisen kannalta tärkeimpänä tekijänä simulaatiopelikokemukselle. Tämän lisäksi oman toimijuuden ilmaisu koettiin merkittäväksi tekijäksi oppilaan aktivoinnin kannalta. Yhteistyö oli sosialisaation kannalta läpileikkaava teema, muttei kuitenkaan välttämättä keskiössä. Simulaatiopelit voivat siis olla oppilaiden toimijuuden, autonomian ja sosiaalisten taitojen kannalta positiivisia kokemuksia. Simulaatiopelin hyödyntäminen opetuksessa sai oppilaista kuoriutumaan oman oppimisensa omistavia, aktiivisia toimijoita, ja tällaisia ihmisiä haluamme tulevista sukupolvista kasvattaa.
Wilson Nuckols