”En enää syyttele itseäni tunteista”. Muutos suhteissa tunteisiin ja tunteidensäätelyongelmat

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin muutosta suhtautumisessa tunteisiin psykoterapiaprosessissa, jossa potilaalla oli tunteidensäätelyongelmia. Toteutunutta terapiaa tarkasteltiin epävakaan persoonallisuuden hoidosta syntyneen ymmärryksen läpi. Henkilöllä, jolla on tunteidensäätelyongelmia, suhde omiin tunteisiin on ongelmallinen. Muutosta arvioitiin assimilaatioanalyysin (APES) ja oiremittareiden avulla. Onnistuneessa terapiaprosessissa ongelmallisen kokemuksen ajatellaan assimiloituvan asteittain skeemaan eli henkilökohtaiseen ajattelumalliin.
Aineisto koostui terapiaistuntojen videotallenteista, terapeutin muistiinpanoista sekä potilaan täyttämistä masennus- ja ahdistusoirekyselyistä. 68 käynnin psykoterapiasta litteroitavaksi valittiin tapaamisia hoidon alusta, keskivaiheilta sekä lopusta. Tarkoituksena oli havainnollistaa, miten muutos näkyi terapian alusta terapian loppuun. Valituista käynneistä poimittiin kohtia, joissa käsiteltiin tunteisiin liittyvää puhetta.
Potilas liikkui assimilaatiomallin mukaisesti tarkasteltuna heikosta tietoisuudesta ongelman ratkaisuun. Toisinaan APESin tasojen määrittely valittujen inserttien perustella ei ollut kovin yksiselitteistä. Potilaan suhtautuminen tunteisiinsa muuttui hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi ja potilas löysi toimivampia tapoja säädellä tunteitaan. Potilaan masennus- ja ahdistusoireilu väheni huomattavasti hoidon aikana. Sosiaalista jännittämistä edelleen ilmeni, mutta se oli vähentynyt.
Potilaan saatua uutta ymmärrystä itseään ja tunteitaan kohtaan, löysi hän keinoja tunteidensa säätelyyn. Ulkoisen kontrolliodotuksen sijaan hänen oma toimijuutensa tunteidensa suhteen vahvistui. Ahdistuksen, pelon ja syyllisyyden tilalle ja rinnalle alkoi ilmaantua muita tunteita kuten iloa, pettymystä ja surua, ja ne tulivat helpommiksi sietää.

Potilaan tilanteen hahmottaminen epävakaan persoonallisuuden ja sen hoitamisen näkökulmasta toi itselleni ymmärrystä siihen, mihin muutos tässä terapiaprosessissa perustui. Esimerkiksi potilaan pelko omia tunteita kohtaan ja omien tunteiden hyväksymisen vaikeus tulivat ymmärrettävämmäksi. Myös potilaan kokeman invalidaation merkitys opitussa suhtautumisessa omiin tunteisiin tuli ymmärrettävämmäksi.

Tässä tutkimuksessa fokus ei ollut siinä, mitkä tekijät hoidossa edesauttoivat muutosta kohti toimivampaa tunteidensäätelyä. Mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe olisikin esimerkiksi se, mikä merkitys tunteisiin liittyvällä psykoedukaatiolla oli potilaalle. APESia voisi jatkossa käyttää apuna arvioitaessa, missä vaiheessa potilas on suhteessa ongelmalliseen kokemukseen. Tämä voisi ohjata osaltaan hoidon fokusta.

Milla Villanen: ”En enää syyttele itseäni tunteista”. Muutos suhteissa tunteisiin ja tunteidensäätelyongelmat
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022

”Sen piti olla ihanaa!” Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhtäältä auttaako kognitiivisessa psykoterapiassa käytetty korjaava mielikuvaharjoitus synnytyksen jälkeiseen masennuskokemukseen, ja toisaalta miten itsemyötätuntoinen ajattelu vaikuttaa synnytyksen jälkeisestä masennuskokemuksesta toipumiseen. Opinnäytetyössä käsiteltiin psykoterapiaprosessia erään nuoren äidin kokemuksista synnytyksen jälkeen. Lopputyössä hyödynnettiin korjaavaa mielikuvatyöskentelyä vaikeaksi koetussa elämäntilanteessa. Tämän tutkimuksen havainnot tukevat korjaavan mielikuvaharjoituksen menestyksekästä käyttämistä vaikeaan elämänvaiheeseen, kuten synnytyksen jälkeinen masennus. Harjoituksen jälkeen asiakas koki helpotuksen tunnetta tunnistaessaan mitä olisi tarvinnut selviytyäkseen paremmin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tässä tutkimuksessa tuli myös esille, että korjaava mielikuvaharjoitus lisää itsemyötätuntoisuutta vähentämällä itsekriittisyyttä sekä luo lämmintä suhtautumista itseen, ja auttaa siten toipumaan vaikeista tunteista psyykkisen hyvinvoinnin lisääntyessä.
Kuten tässä opinnäytetyössä kävi ilmi, voidaan mielikuvatyöskentelyä käyttää missä vaiheessa tahansa terapiaa korjaamaan ongelmalliseksi koettuja elämäntapahtumia (Karila & Koivisto, 2020). Mielikuvaharjoitus onnistuu hyvin, jos asiakas kokee harjoituksen itselleen sopivana. Harjoitus voi tuoda lohdullisen tunteen ja auttaa henkilöä kokemaan itsensä uudessa valossa suhteessa tapahtumiin ja mukanaan tuomiin kielteisiin ajatuksiin. Masennuksessa kielteiset kokemukset vaikuttavat minäkuvaan epäsuotuisasti. Tutkimustuloksissa tuli esille kuinka korjaava mielikuvaharjoitus auttoi asiakasta näkemään itsensä uudessa valossa. Korjaava mielikuvaharjoitus lisäsi tässä aineistossa kuvatun mukaisesti myös itsemyötätuntoista ajattelua ja auttoi toipumaan vaikeasta kokemuksesta itseen empaattisesti suhtautumalla. Itsemyötätuntoisuuden lisääntymisellä saattaa olla myös myönteistä vaikutusta myöhemmin mahdollisesti koetuissa vaikeuksissa, kun työstämättömät muistot eivät enää pyöri epämääräisinä tunteina tai kehotuntemuksina mielessä (Grandell, 2015). Käytetyt mittarit, CORE-OM ja Neff´s Self Compassion Scale (short-form), tukivat psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymisen arvioimista terapiaprosessissa ja selvensivät itsemyötätuntoisuuden lisääntymistä mittarituloksien avulla.

Ulla Haatanen
”Sen piti olla ihanaa!”
Auttaako kognitiivinen psykoterapia synnytyksen jälkeiseen masennukseen?
Kognitiivinen aikuisten psykoterapeuttikoulutus, Helsingin yliopisto, 2019-2022

Nuoruusiän kehitys nepsy-nuorilla

Opinnäytetyöni tavoitteena on tutkia miten psykodynaamisen viitekehyksen näkemyksiä voi hyödyntää neuropsykiatrisia piirteitä omaavien nuorten hoidossa, ja etenkin miten tukea näiden nuorten nuoruusiän kehityksen etenemistä. Opinnäytetyö perustuu kirjallisuuskatsaukseen sekä niihin havaintoihin, joita olen itse tehnyt kliinisessä työssäni työskennellessäni psykoterapiakoulutukseni aikana nuorisopsykiatrina nuorten neuropsykiatrisessa työryhmässä Tyksissä. Opinnäytetyössäni pohdin, millainen vaikutus poikkeavalla hermoston rakenteella on psyykkisten rakenteiden kehittymiseen, kun psyykkisten rakenteiden tiedetään kehittyvän suhteessa omaan kehoon ja ympäristöön. Nuoruusiän kehitys pohjaa aikaisemman kehityksen aikana saavutettuihin kehityksellisiin saavutuksiin ja sen aikana on mahdollistaa myös uudelleen työstää jollain alueella kesken jäänyttä kehitystä. Mikä tahansa pitkäaikainen sairaus on itsessään haaste nuoruusiän kehitykselle, ja mietin miten neuropsykiatriset piirteet vaikuttavat nuoret identiteetin muodostumiseen sekä irtaantumiseen vanhemmistaan. Ajattelen, että nuoren neuropsykiatriset piirteet tulisi huomioida biologisina haavoittuvuustekijöinä, joilla usein on merkitystä nuoruusiän kehityksen etenemiseen, ja piirteinä, jotka on hyvä huomioida siinä, miten itse psykoterapeuttina toimii. Kuntoutus tulisi suunnata käyttäytymisen säätelyn lisäksi nuoren psyykkisten rakenteiden tukemiseen.

Enni Mäkelä: Nuoruusiän kehitys nepsy-nuorilla

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Syyllisyydellä tarkoitetaan usein mukautuvaa tunnetta, joka ohjaa ihmistä korjaamaan aiheuttamansa vahingot ja välttämään vastaavia rikkomuksia. Syyllisyys voi olla myös liiallista, jos ihminen kokee vastuuta asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Erityisesti liiallinen syyllisyys on yhteydessä masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan syyllisyyspuhetta kognitiivisessa pitkässä psykoterapiaprosessissa. Työn erityisinä mielenkiinnon kohteina ovat liiallinen syyllisyys ja syyllisyyspuheessa terapian aikana tapahtuvat mahdolliset muutokset. Työssä tutkitaan syyllisyyspuhetta terapian alussa, keskivaiheilla ja lopussa. Tutkimusaineistona toimivat yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan käyntien videotallenteet litterointeineen sekä BDI-21 ja GAD-7 kyselylomakkeet terapian alusta ja lopusta.

Syyllisyyspuheessa oli terapian alussa paljon liiallista syyllisyyttä, jopa psykoottistasoista. Terapian keskivaiheilla syyllisyyspuhe sisälsi oivalluksia ja halua päästä syyllisyydestä pois. Syyllisyyspuhetta oli läpi terapian, mutta liiallisuus oli vähäisempää terapian lopussa ja se ei ollut enää psykoottistasoista. Tulokset näyttäytyivät samansuuntaisina aiemman tutkimustiedon kanssa liiallisen syyllisyyden yhteydestä mielialahäiriöihin, kun liiallinen syyllisyys väheni ja syyllisyyspuhe sekä kyselytulokset eivät enää terapian lopussa viitanneet diagnoositasoiseen oirehdintaan toisin kuin terapian alussa. Terapian aikana mm. kokemukselliset harjoitukset aktivoivat syyllisyyden ja sen käsittelyn. Omien tarpeiden hyväksyminen vähensi liiallisen syyllisyyden kokemista ja myös mentalisaatiokyvyn sekä armollisuuden lisääntyminen näyttäytyivät positiivisessa yhteydessä liiallisen syyllisyyden vähenemisen kanssa.

Hanna JääskeläinenSyyllisyyden käsittely kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

”Olen katkera sinulle. Vihainen, pettynyt.” Lähettämättömän kirjeen kirjoittaminen kokemuksellisena menetelmänä kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin lähettämätöntä kirjettä kokemuksellisena menetelmänä osana aikuisen pitkää koulutuspsykoterapiaa. Työssä tutkittiin millaisia tunteita kirjeen kirjoittaminen auttaa asiakasta ilmaisemaan ja miten kirjoittaminen vaikuttaa asiakkaan tietoisuuteen kokemuksistaan.  Kokemuksellisissa menetelmissä pyritään virittämään mielikuvat ja tunteet, jotka liittyvät asiakkaan varhaisiin lapsuudessa syntyneisiin tapoihin tulkita itseen ja muihin liittyviä kokemuksia. Lähtökohtana on ajatus, että tietoisuus omista kokemuksista sekä tunteista ja niiden hyväksyminen ovat avain muutokseen. Tutkimus aineistona oli yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit ja terapeutin muistiinpanot. Asiakas kirjoitti välitehtävänä lähettämättömän kirjeen ja videotallenteista tarkasteltiin kuuntelemalla asiakkaan kirjoittamaa kirjettä ja kerrontaa kirjeeseen liittyen. Kirjeen kirjoittaminen kokemuksellisena menetelmänä toi toivottua muutosta asiakkaan tilanteeseen. Asiakas kykeni ilmaisemaan omia tunteitaan ja kokemuksiaan kirjeen avulla ja samalla asiakkaan tietoisuus omista tunteistaan ja kokemastaan lisääntyi.

Jenni Kokko: ”Olen katkera sinulle. Vihainen, pettynyt.” Lähettämätön kirje kokemuksellisena menetelmänä kognitiivisessa psykoterapiassa.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

”Mä voinkin lohduttaa tai auttaa sitä Pikku-Liisaa.” Haavoittuvan lapsen moodin tavoittaminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin haavoittuvan lapsen moodin tavoittamista yhden aikuisen asiakkaan psykoterapiaprosessissa. Haavoittuvan lapsen moodi on skeematerapian käsitteistöön kuuluva termi, jolla tarkoitetaan kaikissa ihmisissä olevaa herkkää ja kipeitä tunteita kokevaa puolta. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, millaisin terapeuttisen työskentelyn keinoin yhteys asiakkaan haavoittuvan lapsen moodiin tavoitettiin, ja miten asiakkaan suhde haavoittuvan lapsen moodiin muuttui terapian aikana. Työn teoreettisena taustana käytettiin skeematerapeuttista viitekehystä, etenkin skeemamoodityöskentelylle ominaisia periaatteita ja työtapoja. Aineiston analyysi perustui laadulliseen sisällön analyysiin.

Tämän opinnäytetyön aineistona olleessa terapiassa haavoittuvan lapsen kanssa työskennellessä käytettiin erilaisia menetelmiä: tunnekeskeisiä, kognitiivisia, behavioraalisia sekä terapiasuhdetta itsessään. Eri menetelmiä käyttämällä asiakkaan suhde haavoittuvan lapsen moodiinsa muuttui terapian aikana vihamielisestä lämpimään.

Aiempien teorioiden mukaan haavoittuvan lapsen moodin kanssa työskennellessä tärkeimmät työskentelymenetelmät ovat terapiasuhde sekä tunnekeskeiset menetelmät. Tässä terapiaprosessissa korostui terapiasuhteen merkitys, mikä vahvistaa aiempia tutkimuksia terapiasuhteen tärkeydestä. Toisaalta tässä opinnäytetyössä nousi esiin, että kaikkia skeemamoodityöskentelyyn kuuluvia työtapoja ei ole välttämätöntä toteuttaa ainakaan aivan oppikirjan mukaan toivotun tuloksen saavuttamiseksi. Skeematerapeuttisesta viitekehyksestä käsin toivottu tulos on haavoittuvan lapsen ”paraneminen” ja asiakkaan hyväksyvämpi ja myötätuntoisempi asenne omaan haavoittuvan lapsen moodiinsa, mikä tässä terapiassa oli selvästi havaittavissa. Tässä opinnäytetyössä esiin nousseita tuloksia ei kuitenkaan voida tutkimusasetelman vuoksi yleistää suurempaan joukkoon, joten jatkotutkimukset aiheesta ovat tarpeen.

Tiina Ronkainen: ”Mä voinkin lohduttaa tai auttaa sitä Pikku-Liisaa.” Haavoittuvan lapsen moodin tavoittaminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022

“Olenko Nunna?” Skeemamoodityöskentely kiihottumishäiriön hoidossa

Tässä kognitiivisen psykoterapiakoulutuksen lopputyössä tarkasteltiin skeematerapeuttiseen viitekehykseen pohjaten, miten sisäistetyt uskomukset itsestä sekä kriittiset ja vaativat ajatuskehät vaikuttavat terapia-asiakkaan haasteeseen kiihottua seksuaalisesti. Oman koulutusasiakkaan terapiaprosessin avulla tarkastelin, millä tavoin terapiaprosessin aikana asiakkaan haitalliset skeemamoodit muuttuivat ja millä tavoin muutos heijastui kiihottumishäiriöön.

Opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus, jossa on tarkasteltu yhden asiakkaan vuoden kestänyttä terapiaprosessia ja siinä tapahtunutta muutosta skeemamoodeissa ja kiihottumishäiriössä. Kiihottumishäiriö mielletään herkästi fysiologiseksi ongelmaksi, mutta psyykkisillä tekijöillä on merkittävä vaikutus kiihottumiseen. Tässä opinnäytetyössä on keskitytty erityisesti kriittisen ja vaativan sisäisen puheen tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja muutokseen kohti myötämielisempää ja sallivampaa suhtautumista itseensä. Tämä opinnäytetyö antaa tukea näkemykselle, että kriittisen ja vaativan sisäisen puheen muutos armollisempaan ja hyväksyvämpään suhtautumiseen itseensä vaikuttaa merkittävästi kykyyn kiihottua. Sallivuus itseään kohtaan mahdollistaa vapautuneemman, nautinnollisemman ja oman näköisen seksikokemuksen.

Terapian aikana tapahtunut muutos edisti asiakkaan haitallisten moodien tunnistamista arkielämässä. Itseymmärryksen ja -arvostuksen lisääntyminen vahvisti toimivan aikuisen moodia, jolloin seksi ei perustunut enää miellyttämiselle tai toisten tarpeiden tyydyttämiselle.

Jonna Räisänen: “Olenko Nunna?” Skeemamoodityöskentely kiihottumishäiriön hoidossa

Aikuisten psykoterapeuttikoulutus, kognitiivinen viitekehys, 2019 – 2022.

Syömishäiriöön liittyvien kehityksellisten näkökulmien pohdintoja

Tarkastelen tutkielmassani nuoruusikäisen vakavaa syömishäiriötä psykoanalyyttisen teorian näkökulmasta. Etenen kirjoitelmassani kehityksen mukaisesti alkaen varhaisesta vuorovaikutuksesta päättyen nuoruusikään. Tarkastelen niitä haasteita, joita syömishäiriönuori on mahdollisesti kohdannut ennen nuoruusikää ja tullut siltä osin psyykkisesti heikommin varustautuneena kehitysvaiheeseen, jota nimitämme paitsi toiseksi mahdollisuudeksi, mutta myös vaiheeksi, jossa oma ruumis, tunne-elämä ja suhteet muuttuvat. Näyttäytyy, että näillä nuorilla ei ole ollut riittävän hyvää äitiä kehityksensä tukena eikä oman ruumiin omistajuus ole syystä tai toisesta onnistunut. Myöskään latenssi-iässä mieli ei ole rakentunut omaksi, vaan täyttynyt enemmän älyllisillä taidoilla ja muiden miellyttämisellä. Nuoruusikään tultaessa omat ratkaisemattomat kysymykset ovat tulleet liian uhkaaviksi ja nuori on joutunut siirtämään ne pakonomaiseen syömisen ajatteluun ja kontrolliin, joilla koittaa nyt suojautua nuoruusiän kehitykseltä.

Emmi Salo: Syömishäiriöön liittyvien kehityksellisten näkökulmien pohdintoja

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

Kun vanhempi kuolee

Opinnäytetyö käsittelee vanhemman kuolemaa ja sen merkitystä lapselle tai nuorelle psykodynaamisesta näkökulmasta katsottuna. Suru sinänsä ei ole patologista, mutta rakkausobjektin menetyksen ympärille voi alkaa kehittyä monenlaista problematiikkaa. Lapsen tai nuoren kehitystaso vaikuttaa hänen kykyynsä käsitellä vanhemman kuolemaa ja surua: mitä vanhempi nuori on, sen paremmat kyvyt ja taidot hänellä todennäköisesti on käsitellä vanhemman menetystä. Käyn läpi erilaisten teorioiden kautta sitä, miten surutyö tai suruprosessi etenee: tässä yhteydessä teen katsauksen Freudin teoriaan surutyöstä sekä otan huomioon myöhempiä teorioita siitä. Työssä käsitellään myös onnistunutta – ja epäonnistunutta surutyötä ja mitä näistä voi seurata. Paras apu surun keskellä tulee yleensä kotoa, jos suhde eloon jääneeseen vanhempaan on hyvä. Joissain tilanteissa kodin apu ei kuitenkaan yksin riitä ja ihminen voi tarvita psykoterapiaa, jos kasvu ja kehitys muutoin vaarantuisi. Problematiikan monitasoisuuden takia, voi kuitenkin olla vaikea määritellä mitään tiettyjä asioita, joista potilaat psykoterapiassa hyötyvät. Lopuksi kuvaan vielä terapeutissa herääviä tunteita kuoleman edessä.

 

Tero Mäki: Kun vanhempi kuolee 
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapia koulutus 2019-20222

Seksuaalinen haluttomuus lyhytpsykoterapiassa

Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhden potilaan terapiaprosessista kognitiivis-analyyttisen 16 kerran lyhytpsykoterapiasta.

Opinnäytetyön aineistona käytettiin terapeutin muistiinpanoja sekä kahta äänitallennetta terapiaistunnolta.

Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia kognitiivis-analyyttisen psykoterapian keinoin potilaan kokemaa seksuaalista haluttomuutta sekä tunnistaa seksuaalisen haluttomuuden oireiden ja niiden taakse katsominen ymmärrystä etsien vastavuoroisten asetelmien kautta.

Jokaisella on oma henkilökohtainen seksuaalisuus, ja sitä tulisi tarkastella silkkihansikkain herkkänä kunnioittaen potilaan lähikehityksen vyöhykettä.

Kirsi HortoSeksuaalinen haluttomuus lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis- analyyttinen aikuisten yksilöterapian koulutusohjelma 2019-2022