Tekijä: ltdk_pst

Julkaistu

Skeematerapian ja MBT:n menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Keskeisimmät näyttöön perustuvat tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden psykoterapeuttiset hoitomuodot ovat kognitiivinen psykoterapia (sis. dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), skeemakeskeinen terapia (ST)), mentalisaatioon pohjautuva terapia (MBT) ja transferenssikeskeinen psykoterapia.

Kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa voidaan integroida useita eri uuden aallon kognitiivisia psykoterapiamuotoja ja menetelmiä. MBT:n integroimisesta kognitiiviseen psykoterapiaan, ja erityisesti skeematerapiaan (ST), on toistaiseksi varsin vähän tietoa.

Tässä opinnäytetyössä pyrittiin tarkastelemaan ST:n ja MBT:n eroja ja yhtäläisyyksiä sekä mahdollisuuksia integroida työskentelytapoja kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä aiheesta ja tarkastella miten ja minkälaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä integroida MBT:a kognitiivisen psykoterapian osaksi. Tavoitteena oli myös pohtia, voisiko ST:lla olla jotain annettavaa MBT:lle. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan seuraamalla yksittäistä tapaustutkimusta.

Tuloksina havaittiin, että ST:ssä ja MBT:ssä on paljon yhtäläisyyksiä, niin teoreettisissa käsitteissä kuin työskentelytavoissakin. Vaikka mentalisaation lisääminen vaikuttaa olevan keskeinen tekijä kaikissa psykoterapiamuodoissa, ovat mentalisaatiokyvyn lisäämisen keinot hieman erilaiset viitekehyksestä riippuen. ST:ssä päämääränä on muuttaa ei-tietoinen mentalisaatio tietoiseksi työskentelemällä maladaptiivisten uskomusten, skeemojen avulla. Mentalisaatioon perustuvassa terapiassa sen sijaan tähdätään mentalisaation syntymiseen sekä omien ja toisten tunteiden ja ajatusten havainnoimiseen turvallisessa kiintymyssuhteessa terapeuttiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että psykoterapiassa kummankin työskentelymuodon integroiminen voi rikastuttaa toisiaan. ST:n anti MBT:lle voisi olla mentalisaatiokyvyn menettämisen syiden kuvaaminen ja opettaminen asiakkaalle visuaalisen moodikartan avulla. Toisaalta ST:n moodityöskentely voi olla liian mekanistinen ja psykoterapeuttinen työskentely vaatia mentalisaatiokyvyn tutkimisen lisäämistä.

Mila Gustavsson-Lilius: Skeematerapian ja mentalisaatioon pohjautuvan terapian menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

 

Julkaistu

”INGEN KAN BLI MOTIVERAD AV ATT BLI UTSKÄLLD” – Innovatiiviset hetket ja muutos kognitiivisessa terapiassa

Tämä opinnäytetyö tarkastelee yhden koulutuspotilaan ongelmallisen kokemuksen muutosta terapiaprosessin aikana ns. innovatiivisten hetkien valossa. Potilaan kokemus määriteltiin, ja terapian alusta, keskeltä ja loppuvaiheesta tunnistettiin ongelmatarinasta poikkeavia innovatiivisia hetkiä. Nämä hetket litteroitiin ja analysoitiin innovatiivisten hetkien koodausmenetelmää soveltaen. Innovatiiviset hetket noudattivat tässä tutkimuksessa odotusten mukaisesti heuristista mallia, eli alussa potilas otti etäisyyttä ongelmatarinaansa, keskivaiheessa hän haastoi ongelmatarinaa, ja loppuvaiheessa potilas pystyi muutoksen lisäksi kuvaamaan, miksi ko. muutos tapahtui. Analyysin tulokset ovat yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa, ja vastaavat hypoteesia, että innovatiiviset hetket muuttuvat monimuotoisemmiksi hoidon edetessä. Tämä mahdollistaa potilaalle uudenlaisen kokemisen tavan, jossa objektipositiosta potilas alkaa siirtymään subjektipositioon. Todetaan, että IMCS malliin tutustumisesta saattaisi olla psykoterapeutille hyötyä, koska terapeutti voi sopivilla kysymyksillä edesauttaa potilasta pohtimaan seikkoja, jotka IMCS mallin perusteella mahdollisesti ovat omiaan edistämään muutosprosessia. Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, ovatko innovatiiviset hetket muutoksen liikkeelle panijoita vai seurauksia muutoksesta.

Helen Fagerholm: ”INGEN KAN BLI MOTIVERAD AV ATT BLI UTSKÄLLD”  – Innovatiiviset hetket ja muutos kognitiivisessa terapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

 

 

Julkaistu

Assimilaatiotason muutos psykoterapiassa – kirjallisuuskatsaus ja tapausesimerkit assimilaatiotason muutoksesta masennuspotilailla

 

Opinnäytetyössä esitellään assimilaatiomallin taustalla olevaa teoriaa ja assimilaatiotasojen muutosta kuvaava asteikko, (Assimilation of Problematic Experiences, APES) sekä keskeiset tutkimusraportit, jotka kuvaavat assimilaatiotason muutosta psykoterapeuttisen hoidon aikana masennuspotilailla. Assimilaatiomallia sovelletaan myös kirjoittajan omaan potilasaineistoon.

Assimilaatiotasojen muutosta on tutkittu pääosin kvalitatiivisen tapaustutkimuksen menetelmin ja tutkimus on keskittynyt vastaamaan kysymykseen, miten psykoterapiassa tapahtuva hoidollinen muutos tapahtuu. Assimilaatiotason muutosta tapahtuu sekä yksittäisen terapiatapaamisen aikana että terapiaprosessin kuluessa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että assimilaatiotason muutos asteikolla ylöspäin on yhteydessä hyvään hoitovasteeseen oirekyselyillä arvioiden. Assimilaatiotason muutosta asteikolla ylöspäin tukee työskentely terapeuttisen lähikehityksenvyöhykkeen tuntumassa. Psykoterapeutin tuella mahdollistuvat potilaan oivallukset ja uuden oppiminen myös lähikehityksen vyöhykkeen ylärajalla. Opinnäytetyö nostaa, assimilaatiotason muutosta tarkastelemalla, esiin psykoterapeuttisen yhteistyön merkitystä hoidollisen muutoksen mahdollistajana. Psykoterapeutin on APES-tasoja seuraamalla mahdollista pyrkiä valitsemaan interventio, joka todennäköisimmin edistää psykoterapian etenemistä.

Työssä kuvatuissa potilasesimerkeissä assimilaatiotason muutoksia havaitaan hoidon aikana. Muutokset olivat luonteeltaan sahaavia eikä pidemmän aikavälin muutosta voida arvioida Katrin tapauksessa, jossa psykoterapia on vielä kesken. Idan tapauksessa APES-tason vaihtelut jatkuvat edelleen pitkän terapeuttisen hoidon jälkeen.

Tuija Vakkila: Assimilaatiotason muutos psykoterapiassa – kirjallisuuskatsaus ja tapausesimerkit assimilaatiotason muutoksesta masennuspotilailla

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023
Julkaistu

Kaksi korvaa – ja se kolmas. Yksilöpsykoterapiaprosessin erityiset hetket asiakkaan muutosprosessin edesauttajina.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia laadullisen tapaustutkimuksen kautta, mitkä erityiset hetket terapeutin ja asiakkaan välisessä yhteistyössä ovat auttaneet asiakkaan muutosprosessia eteenpäin. Tavoitteena on analysoida asiakkaiden ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä näiden merkityksiä läpikäymästään psykoterapiaprosessista sekä näiden koetusta myönteisestä vaikutuksesta omaan toipumiseensa. Tapaustutkimuksen päätulosten perusteella intensiiviset kohtaamisen hetket, merkityksellisyyden kokeminen, riittävä myönteisyys ja aktiivisuus työskentelyotteessa, asioiden tiedostaminen yhdessä, varauksettoman arvostuksen ja hyväksynnän saaminen, jaettu ymmärrys, validointi, tuki, sallivuus ja kokemusten normalisointi ovat asiakkaille erityisen tärkeitä tekijöitä oman toipumisen edistämisessä. Lisäksi mahdollisuus korjaavien tunnekokemusten saamiseen, emotionaalisten kipujen kanssa hoivatuksi tulemiseen sekä terapeutin kannustava ja lämmin suhteessa olemisen tapa ovat asiakkaalle merkityksellisiä tekijöitä.

Pauliina Ruusuvuori: Kaksi korvaa – ja se kolmas. Yksilöpsykoterapiaprosessin erityiset hetket asiakkaan muutosprosessin edesauttajina.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Kiintymyssuhdetyylin ja ylisukupolvisen oppimisen vaikutus suojattomuuden skeeman syntyyn. Tarkastelu yhden potilasesimerkin kautta.

Opinnäytetyössä tarkastellaan yhden potilasesimerkin kautta sitä, miten turvaton kiintymyssuhdetyyli ja ylisukupolvinen oppiminen vaikuttavat suojattomuuden skeeman syntyyn.

Suojattomuuden skeeman ytimessä tunne siitä, että jotain pahaa voi tapahtua koska vaan (Young ym. 2018). Kiintymyssuhde käsitteenä kuvaa, kuinka lapsen saama hoito rakentuu hänelle sisäiseksi malliksi ihmissuhteista (Ainsworth, M., 1978). Turvaton kiintymyssuhde syntyy erityisesti turvattomuuden ja pelon sanattomista kokemuksista vuorovaikutuksessa hoitajien kanssa. Skeeman ylisukupolvisessa siirtymässä hoitava aikuinen välittää tiedostamattaan omia haitallisia uskomuksiaan jälkipolvelleen sellaisina kuin ne hänelle ovat syntyneet (Young ym. 2018).

Opinnäytetyö vahvisti käsitystä siitä, että lapsuuden turvattomuuden kokemus muokkautuu itselle tyypilliseksi kiintymyssuhteeksi ja luo erinomaiset edellytykset suojattomuuden skeeman syntymiselle. Lisäksi potilaan vanhempien ja heidän vanhempiensa elämää tutkimalla löytynyt suojattomuuden skeeman sukupolvien ketju osoitti skeeman ylisukupolvisen siirtymisen olevan mahdollista.

Pirjo Nikkilä: Kiintymyssuhdetyylin ja ylisukupolvisen oppimisen vaikutus suojattomuuden skeeman syntyyn. Tarkastelu yhden potilasesimerkin kautta.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten psykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.
Julkaistu

Kognitiivis-integratiivisen psykoterapian vaikutus asiakkaan mentalisaatiokykyyn

Mentalisaatiolla tarkoitetaan ihmisen kykyä tarkastella ja tulkita oman ja muiden käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja sisällyttäen tunteita, toiveita, haluja ja tavoitteita – kykyä nähdä mieli mielessä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mentalisaatiokyky on alentunut etenkin vakavammissa psyykkisissä häiriöissä. Psykoterapiakentällä ilmiötä on tutkittu etenkin psykodynaamisen viitekehyksen näkökulmasta. Psykoterapian on aiemmissa tutkimuksissa havaittu vahvistavan mentalisaatiokykyä ja tämä on ollut yhteydessä psyykkisen voinnin kohenemiseen.

Tässä työssä tarkasteltiin kognitiivis-integratiivisen psykoterapian vaikutusta asiakkaan mentalisaatiokykyyn. Asiakkaalla oli kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi. Mentalisaation haasteita tarkasteltiin RFQ-54-kyselyllä psykoterapian alussa ja lopussa. Lisäksi tarkasteltiin sisällönanalyysin keinoin mentalisoinnin eri ulottuvuuksien (kognitiivinen-affektiivinen, itse-toinen) ilmenemistä asiakkaan kerronnassa psykoterapian kuluessa. Psykoterapian päättyessä asiakkaan mentalisaatio oli kääntynyt epävarmuudesta omien ja toisten mielentilojen suhteen varmuudeksi näistä tiloista, eli hypomentalisaatiosta hypermentalisaatioon. Asiakkaan mentalisoiva puhe kääntyi psykoterapian ensimmäisen kolmanneksen jälkeen itseen kohdistuvasta ajatusten kuvaamisesta enemmän kohti omien tunteiden kuvaamista. Muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita asiakas sanoitti vähänlaisesti läpi psykoterapian. Asiakkaan psyykkinen vointi oli psykoterapian lopussa CORE OM-mittarilla tarkasteltuna hivenen heikompaa kuin psykoterapian alussa, mutta muutos ei ollut merkittävä.

Anne Vähätalo:  Kognitiivis-integratiivisen psykoterapian vaikutus asiakkaan mentalisaatiokykyyn

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Pitkäkestoinen eli krooninen kipu on ihmiselle kärsimystä aiheuttava kokemus. Kipukärsimystä pitävät yllä monenlaiset psyko-fyysis-sosiaaliset tekijät, kuten oma mieli, kehollisuus, sosiaalinen tilanne, sekä yksilön kokemushistoria. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kognitiivis-integratiivisesta (KIT) terapianäkökulmasta sitä, miten terapeutin vastatunteita kivusta kärsivien potilaiden psykoterapiassa voidaan ymmärtää ja hyödyntää. Hankalat tunteet terapiatyössä tunnistamattomina ja kohtaamattomina saattavat paitsi aiheuttaa katkoksia psykoterapiatyössä, myös kuormittaa terapeuttia itseään, ja vaikuttaa sekä hänen että potilaan hyvinvointia ja myös psykoterapian tuloksia heikentävästi. Aihe on ajankohtainen, koska psykoterapian tarve on kasvanut jatkuvasti ja erilaisista keho-mieli-oireista kärsivien potilaiden osuus terveydenhuollossa on suuri. Terapeutin oman hyvinvoinnin näkökulma on tärkeä, koska hyvinvoiva terapeutti kykenee tarjoamaan potilailleen laadukkaita palveluita.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että kroonisesta kivusta kärsivät potilaat on haastavaksi koettu potilasryhmä terveydenhuollossa ja psykoterapiassa. Heidän käyttäytymisensä voi herättää terapeutissa hankaliakin vastatunteita, joiden tunnistaminen ja hyödyntäminen voivat vaikuttaa suotuisasti potilaan ja terapeutin työskentelysuhteeseen, hyvinvointiin ja terapian tuloksiin. Kipupotilaiden moninaisia psykososiaalisia ongelmia on hyvät mahdollisuudet lievittää kognitiivis-integratiivisella työotteella terapiasuhteeseen panostamalla, potilaan kokemaa kipukärsimystä empaattisesti validoimalla, sekä haastamalla elämänlaatua rajoittavia ja kivun kanssa selviytymistä haittaavia kielteisiä uskomuksia lujasti, mutta lempeästi.

Suvi Rantakömi-Stansfield:  Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020–2023

Julkaistu

illuusiosta

Illuusio on kuvitelma, joka syntyy toiveesta. Se on luova keino tulla toimeen monenlaista turhaumaa tuottavan realiteetin kanssa mahdollistamalla tyydytyksen saamisen hetkellisesti psyykkisen sisäisen prosessin kautta. Kyky illuusioon rakentuu äidin omistautuessa riittävän hyvin vauvansa käyttöön. Lapsen on löydettävä keinoja pärjätä itsen ja ulkoisen todellisuuden kanssa oman mielensä avulla. Elämän ollessa kaltoinkohtelevaa, vaarantuu mielen mahdollisuus kasvattaa kykyä leikkiin ja luovuuteen – illuusioon. Kyky kuvitella vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen mitä lähtee kurkottamaan vai lähteekö lainkaan. Terapia voi tarjota potilaalle toisen mahdollisuuden kokea kehityksen palvelukseen heittäytyvä toinen. Terapeutti on luomassa toistuvuutta, jatkuvuutta ja kannattelua sekä tarjoutuu toiveiden kohteeksi – hän petaa tilan syntymistä terapian settingin – rajan – sisälle. Joustavan rajan sisällä monenlaisten sisältöjen työstäminen mahdollistaa kykyä tulla toimeen itsen ja elämän kanssa luovasti ja aidon autonomisesti. Kyky kuvitella, liidellä illuusiossa, rakentaa minänä olemisen tuntua sekä säilyttää mielekkyyden monenlaisen hankalan keskellä. Kyvyn illuusioon voidaan ajatella siis olevan terapian tavoite.

Annastiina Kemppainen: illuusiosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Julkaistu

”Hän, antoi mulle sävelmän” – ajatuksia uskonnosta ja nuoren yksilöitymiskehityksestä

Opinnäytetyössäni olen pyrkinyt lähestymään joiltakin osin uskonnon suhdetta uskovaisessa perheessä ja yhteisössä kasvaneen nuoren yksilöitymiseen yksilön psyykkisen rakenteen näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti sitä tilannetta, jossa uskonnollisuus tulee nuoren kehitystä vaikeuttavaksi tekijäksi. Potilaiden yksilöllinen kokemus uskonnollisesta kasvuympäristöstä ja muut kasvuaikaan liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, mihin käyttöön uskonto tulee heidän kehityksessään. Ratkaisut uskonnon suhteen ovat yksilöllisiä, ja niillä voi olla potilaille vahva selviytymiseen liittyvä perusta. Käsittelen aihetta nuoruusiän kehityksen ja erityisesti yksilöitymiskehityksen näkökulmasta. Kuvaan tekstissäni erilaisia psykodynaamisia teorioita uskonnon psykodynamiikasta, mutta myös vastatunteitani uskovaisen potilaan psykoterapeuttina. Opinnäytetyön loppupuolella tarkastelen nuoren omaksi itseksi rakentumista ja vapaata sisäistä liikkuvuutta luopumisen ja luovuuden kautta. Mikäli ei kykene elämään dialektisessa jännitteessä varmuuden ja epäilyksen välillä, ihminen joutuu kaventamaan psyykkistä elämäänsä, ja samalla myös uskoaan.

Marika Häggman: ”Hän, antoi mulle sävelmän” – ajatuksia uskonnosta ja nuoren yksilöitymiskehityksestä

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2019-2022

Julkaistu

”Pinteessä – yritän ja jarrutan samaan aikaan.” Suojautujan moodi terapiaprosessissa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tapaustutkimuksen avulla suojautujan moodin ilmenemistä ja muuttumista terapiaprosessin aikana aikuisen pitkässä koulutuspsykoterapiassa. Tavoitteena oli tuoda litteroidun aineiston avulla esille, millä tavoin suojautujan moodi tuli ilmi asiakkaan kerronnassa ja miten suojautujan moodi muuttui terapiaprosessin aikana.

Suojautujan moodi perustuu käsitteenä Jeffrey Youngin vuonna 1990 perustamaan skeemapsykoterapiaan (Young, 1990, 1999). Suojautujan moodi kuuluu skeematerapian mukaan maladaptiivisiin selviytymismoodeihin, joilla tarkoitetaan henkilön keinoja yrittää suojella itseään vaikeilta kokemuksilta joko mukautuen, vältellen tai ylikompensoiden (Young, Klosko & Weishaar, 2012). Suojautujan selviytymiskeinona on psykologinen vetäytyminen ja tunteiden välttely.  Suojautujan moodissa henkilö pitää etäisyyttä muihin ihmisiin, tukahduttaa tunteitaan eikä halua näyttää niitä, jotta voisi suojautua haavoittuvuuden kivulta. Suojautujan moodin aktivoituminen terapiaprosessissa vaikeuttaa terapiasuhteen muodostumista ja voi haitata terapian etenemistä.

Suojautujan moodi ilmeni terapiaprosessissa etenkin asiakkaan taipumuksena välttää vaikeista asioista puhumista ja pyrkimyksenä pysyä etäällä omista tunnekokemuksistaan. Asiakkaan suojautujan moodi aktivoitui vaikeiden tunteiden herätessä terapiatapaamisilla ja tuolloin hän vetäytyi vuorovaikutuksessa, rajasi tunnekokemuksesta keskustelua tai siirsi keskustelun toisaalle. Suojautujan moodissa tapahtui muutosta terapian loppupuolella. Keskeisenä suojautujan moodin muuttumisen kannalta näyttäytyi sen tunnistaminen ja nimeäminen terapiaprosessissa. Suojautujan moodin muuttuminen ilmeni etenkin siinä, että asiakas alkoi tuoda terapiassa enemmän esiin haavoittuvampaa puoltaan kertomalla kipeistä tunnekokemuksistaan ja sanoittamalla tarpeitaan näiden taustalla.

Maria Lindfors: ”Pinteessä – yritän ja jarrutan samaan aikaan.” Suojautujan moodi terapiaprosessissa.

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022.