Useat tutkimukset osoittavat, että suomalaisnuoret lukevat vapaa-ajallaan entistä vähemmän. Kirjojen lukeminen on luonnollisesti yhteydessä yksilön lukutaitoon, mutta lukeminen tarjoaa myös kokemuksia, joita ei ole muulla tavoin mahdollista saavuttaa – kaunokirjallisuutta lukiessa ihminen pääsee uppoutumaan moniin erilaisiin maailmoihin. Koska lukeminen on osa jokapäiväistä arkeamme ja ilman lukutaitoa olisi mahdotonta selviytyä arjesta, olisi tärkeää, että myös nuoret innostuisivat lukemaan nykyistä enemmän.
Tutkimuksen tarkoitus
Koska vapaa-ajalla lukeminen on vähentynyt, voidaan koulun merkitystä lukemiseen innostamiselle pitää entistä tärkeämpänä. Lukemiseen innostamisen kannalta tärkeänä voidaan pitää sitä, että koulussa luettavat kirjat ovat oppilaille mielekkäitä. Tärkeää on kuitenkin myös se, että luettavat kirjat valitaan mahdollisimman monipuolisia ja innostavia kirjan valintatapoja käyttäen. Itse selvitin tutkimuksessani, millaisia erilaisia valintatapoja yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajat käyttävät viimeisintä luettavaa kirjaa valittaessa. Lisäksi selvitin, miten opettajat perustelivat käyttämäänsä kirjan valintatapaa. Tutkimukseni on osa yläkoulun Lukuklaani-hanketta. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on lasten ja nuorten kirjallisuusharrastuksen tukeminen ja innostaminen lukemista kohtaan.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista oli käyttänyt viimeisimmän luettavan kirjan valinnassa sellaista valintatapaa, jossa oppilaalla oli mahdollisuus vaikuttaa luettavan kirjan valintaan. Huomionarvoista kuitenkin on, että opettajista jopa noin neljäsosa ei ollut antanut oppilaalle mahdollisuutta vaikuttaa luettavaan, vaan opettaja oli määrännyt viimeksi luettavan kirjan oppilaille.
Kaikkein eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilas sai valita luettavan kirjan nimetyistä kirjavaihtoehdoista, pääasiassa opettajan laatimalta kirjalistalta. Pieni osa opettajista oli hyödyntänyt kirjavinkkausta tai lukudiplomilistaa. Toiseksi eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilaat saivat valita kirjan ilman nimettyjä kirjavaihtoehtoja: suurin osa oli antanut oppilaiden valita kirjan täysin vapaasti ja osa jonkin rajauksen, esimerkiksi genren, perusteella. Kolmanneksi eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilas ei saanut vaikuttaa luettavan kirjan valintaan. Suurin osa oli määrännyt koko luokalle luettavaksi saman kirjan, jotkut olivat sen sijaan valinneet kirjan yksilöille tai ryhmille.
Jokaisen valintatavan käyttöä oli perusteltu monella eri tavalla, mutta toisaalta eri valintatapoja oli perusteltu osin myös samoin perustein. Näin ollen jokin tietty perustelu ei automaattisesti viitannut vain yhteen, tiettyyn valintatapaan. Opettajien yleisimmät perustelut käytetyille valintatavoille olivat seuraavat: kirjan käsittelytapa, lukemiseen liittyvät syyt, luettavan mielekkyys, resursseihin liittyvät syyt sekä halu rajata luettavia kirjoja jollain tavalla. Eniten käytetyistä perusteluista selkeästi oppilaan innostamiseen viittavia perusteluja oli vain noin kolmasosa.
Johtopäätökset
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että opettajien olisi mahdollisesti syytä pohtia entistä tarkemmin kirjan valintatavan käyttöä oppilaan innostamisen näkökulmasta. Tutkimustulokset ovat näin ollen ennen kaikkea hyödyksi ja avuksi kaikille kirjallisuutta opettaville opettajille. Toivon tutkimuksen herättävän opettajia reflektoimaan käyttämiään kirjan valintatapoja, jotta kirjat valittaisiin mahdollisimman innostavilla tavoilla, jolloin kenties yhä useampi nuori innostuisi lukemaan. Tutkimuksen pohjalta heräsi kiinnostus myös siihen, millaiset kirjan valintatavat oppilaat kokevat kaikkein mielekkäimpinä. Tämä olisikin mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.
Nelli Emmes
Pro gradu: Yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla luettavien kirjojen valinta