Käsiparit, raha ja inkluusio
Aloitin Pro Gradu projektini noin kaksi vuotta sitten. Ajatukseni lähtivät resursseista. Varhaiskasvatuksessa ja sen ”kentällä” jo jonkin aikaa työskennelleenä tunnistin työntekijöiden puheista usein ajatusta siitä, kuinka resurssit ovat riittämättömät. Resurssit tuntuivat keskittyvän usein vain yksinkertaiselle tasolle; käsipareiksi ja rahaksi. Aloin pohtia, olisiko resursseissa kyse enemmästä ja voisinko jotenkin osoittaa esimerkiksi sen oletukseni, ettei varhaiskasvatuksen henkilökunnalla ole riittävästi erityispedagogiikan osaamista. Tämä tausta oletukseni oli saanut vahvistusta jo kandidaatin tutkielmassani, jossa tutkin varhaiskasvatuksen henkilökunnan käsityksiä varhaiserityiskasvatuksesta.
Samanlaista keskustelua kuuli usein myös inkluusiosta. Jos käsite inkluusio tuli mainituksi jossain yhteydessä, huomasin, kuinka varhaiskasvatuksen työntekijät irvistelivät tai viittasivat kintaalla sille. Päädyin usein keskusteluun, jossa huomasin selittäväni inkluusion ideaa ja tarkoitusta. ”Kentällä” ei sikäli olla väärässä, inkluusiota käytetään paljon väärin.
Resurssipohjainen näkökulma antoi resurssikäsitteelle laajemman merkityksen kuin henkilökunnan määrä tai raha. Lisäksi minua kiinnosti varhaiskasvatuksen erityisopettajan toimenkuva ja sen epäselvyys. Aihettani on tärkeää tutkia, sillä varhaiserityiskasvatuksen järjestäminen ja toteutuminen vaihtelee suuresti kunnittain sekä alueittain. Tämä johtuu siitä, että varhaiskasvatuksesta puuttuu yhtenäinen tuen rakenne ja sen tasot.
Tutkimustehtävä osaksi hanketta
Ohjaajan ja seminaarien löytäminen kävi lopulta kuin sattumalta. Lähetin yhden sähköpostin ja pääsin osaksi erityispedagogiikan opintosuunnan seminaareja. Minulle ehdotettiin osallistumista hankkeeseen. Pro gradu -tutkielmani kuuluu osaksi Varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmän hanketta ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja päiväkotiryhmissä: erityistä tukea tarvitsevien lasten kehityksen ja oppimisen tukeminen inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa”. Tämän osahankkeen ensimmäisenä tehtävänä on kartoittaa varhaiskasvatuksen erityisopettajan toimenkuvaa silloin, kun hän toimii osana päiväkodin kasvatus- ja hoitohenkilökuntaa tavallisissa päiväkotiryhmissä (VEO-malli). Tutkielmani tarkoitus on selvittää, mitä varhaiskasvatuksen erityisopettajan toimenkuvaan kuuluu, ja vastaako se muun varhaiskasvatuksen henkilöstön toiveisiin. Lisäksi tarkastelen inkluusion onnistumista VEO-mallissa resurssipohjaisen näkökulman avulla.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tärkeimmät työtehtävät suhteessa varhaiskasvatuksen henkilökunnan toiveisiin
Varhaiskasvatuksen erityisopettajat näkivät tärkeimmiksi työtehtävikseen 1. lasten tukemisen, 2. henkilökunnan konsultoinnin, 3. yhteistyön, 4. toiminnan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin sekä 5. kirjalliset työtehtävät. Sen sijaan varhaiskasvatuksen henkilökunnalta suurin tarve nousi konsultointi ja keskusteluapuun varhaiskasvatuksen erityisopettajalta. Omaan osaamiseen ja työn tekemiseen tarvittiin tukea. Tämän jälkeen tärkeimmäksi nähtiin lasten tukeminen.
Toisessa tutkimuskysymyksessä kysyttiin “Millä tavalla varhaiskasvatuksen erityisopettajan työajan käyttö vastaa muun varhaiskasvatuksen henkilökunnan toiveisiin?”. Konsultointia ja henkilökunnan tukemista kaivattiin muun varhaiskasvatuksen henkilökunnan osalta eniten. Pahimmillaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja ilmoittaa, että konsultoinnin toteuttamiseen on aikaa vain 1% työajasta ja enimmillään 25% työajasta. Varhaiskasvatuksen erityisopettajalla voi olla useita eri ryhmiä, joissa on useita eri tuentarvitsijoita. Vaikka VEO tekisi työtehtävänsä panostaen eniten konsultointiin ja henkilökunnan tukemiseen, ajallisesti se voi olla silti liian vähän yhtä ryhmää kohden. Pelkästään tämän tuloksen pohjalta voisi ajatella, että VEO:ja tulisi olla enemmän.
Resurssipohjainen näkökulma avaa inkluusion toteutumista VEO-mallissa
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä kysyttiin “ Miten inkluusio toteutuu VEO-mallissa resurssipohjaisesta näkökulmasta tarkasteltuna?” .Tätä kysymystä tutkittiin teoriapohjaisesti kolmen eri resurssityypin kautta. Nämä resurssityypit olivat fyysinen resurssi, inhimillinen resurssi ja organisationaalinen resurssi (Barney, 1991). Tiivistetysti selvisi, että jokainen näistä resurssityypeistä sekä edistää että heikentää inkluusion toteutumista. Kokonaistuloksena VEO-mallissa on paljon hyvää, mutta myös paljon kehitettävää. Resurssointi on riittämätöntä, jotta inkluusio voisi toteutua hyvin.
Hyvä pohja jatkotutkimukselle
Henkilökohtaisesti pidin resurssipohjaista näkökulmaa tutkimukseni parhaana antina. Resurssien puutteet ovat nousseet esiin aiemmissakin tutkimuksissa. Jatkotutkimus voisi keskittyä kokonaan resurssipohjaiselle näkökulmalle sekä perustua laajempaan aineistoon. Erityisesti inhimilliset resurssit kiinnostavat minua, sillä työntekijän henkilökohtainen osaaminen ja asenteet ovat niiden keskiössä. Koulutuksen merkitys työntekijöiden osaamisessa lienee ilmeinen. Inhimillisiin resursseihin keskittyvä tutkimus, tukisi kenties myös koulutuksien kehittämistä. Sellainen tutkimus voisi tuottaa tietoa erityisesti siitä, millaista koulutusta jatkossa tarvitaan. Esimerkiksi erityispedagogista osaamista tuntuu tarvitsevan nykyisin jokaisessa lapsiryhmässä.
Sonja Mäkelä
VEO-malli ja resurssipohjainen näkökulma varhaiskasvatuksen erityisopettajan toimenkuvassa