Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tunne- ja vuorovaikutustaitoisten opettajien näkemyksiä ja kokemuksia opettajan asemasta perinteisessä koulussa. Tutkimuksen taustalla vaikutti aiemmat tutkimukset siitä, kuinka opettajien opiskellessa tunne- ja vuorovaikutustaitoja oppilaan ja opettajan välisen suhteen valta-asetelma kyseenalaistuu. Opettaja tulee tunne- ja vuorovaikutustaitojensa kehittämisen myötä tietoisemmaksi omasta asemastaan ja roolistaan koulussa. Tutkimuksen pariin johdattelee teoriaosuus, jossa käsitellään koulun tehtävää, opettajan asemaa sekä sosioemotionaalisten taitojen ilmenemistä yleisessä kouludiskurssissa.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus on toteutettu haastattelemalla kahdeksaa NVC eli Nonviolent Communication -vuorovaikutustaitoista opettajaa. NVC on yksi opettajille tarjolla olevista tunne- ja vuorovaikutuskoulutuksista, ja sen avulla tutkimus oli mahdollista rajata johonkin tiettyyn ja konkreettiseen tunne- sekä vuorovaikutusmenetelmään. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina tammi-helmikuussa 2020, ja niiden analysointi tehtiin diskurssianalyysin keinoin. Analyysissa oltiin kiinnostuneita siitä, miten haastateltavat käyttävät haastattelutilanteessa eri opettajan asemia. Haastattelupuheessa tuotetut opettajan asemat on luokiteltu ja esitelty ennen varsinaista analyysia ja ne on nähtävillä taulukossa 1.
Taulukko 1. Repertuaarit ja opettajan asemat.
| Repertuaari (”diskurssi) | Opettajan asema |
|
Yhteyden repertuaari |
Kuuntelijan asema |
| Puhujan asema | |
| Hetkessä eläjän asema | |
|
Työssä jaksamisen repertuaari |
Ymmärtäjän asema |
| Itse-empaatikon asema | |
| Toimijan asema | |
|
Hyötyrepertuaari |
Motivoijan asema |
| Futuristin asema | |
| Pehmeän johtajan asema | |
|
Empiriarepertuaari
|
Realistin asema |
| Epäilijän asema | |
| Tietäjän asema |
Yhteyden repertuaari sisältää kolme NVC:lle tyypillistä ihmisen asemaa: kuuntelija, puhuja ja hetkessä eläjä. Siinä missä kuuntelijan asemassa opettaja asettuu kuuntelemaan oppilaan tunteita, tarpeita ja mahdollisia pyyntöjä, puhujan asemassa hän ilmaisee niitä itse. Hetkessä eläjän asemassa puolestaan asetuttiin asemaan, jossa yhteys ihmisten (esimerkiksi opettajan ja oppilaan) välillä nostettiin kaikkien muiden koulun tavoitteiden yläpuolelle. Yhteyttä ja vuorovaikutusta pidettiin elämän tärkeimpänä asiana. Yhteyden repertuaarin voidaan katsoa edustavan puhtaasti NVC:n omia arvoja ihmisten välisestä paremmasta ymmärryksestä ja yhteiselosta.
Työssä jaksamisen repertuaarissa NVC sen sijaan asettuu enemmän välineeksi paremman työhyvinvoinnin luomiseksi. Työssäjaksamisen repertuaari sisältää seuraavat opettajan asemat: ymmärtäjän asema, itse-empaatikon asema ja toimijan asema. Ymmärtäjän asemassa opettaja käyttää NVC:tä päästäkseen irti omista ahdistavista tai raskaista tunteista ja ajatuksista työhönsä liittyen pyrkimällä ymmärtämään toisen ihmisen tarpeita ja asettumaan sen myötä tämän asemaan. Itse-empaatikon asemassa opettaja sen sijaan pyrkii ymmärtämään ja sanoittamaan itselleen omia reaktioitaan ja näin käsittelemään työssä kohtaamiaan hankalia tilanteita. Toimijan asemassa puolestaan nostettiin keskeiseksi opettajan vapaus valita toimintatapansa ja toteuttaa NVC:n mukaista toimintaa oman luokkansa kanssa pystyäkseen tehdä työtään lähempänä omaa arvomaailmaa ja täten jaksamaan myös työssä paremmin.
Hyötyrepertuaarissa NVC toimii edellisistä poiketen työkaluna toteuttaa paremmin koululle tyypillisiä tavoitteita tehokkuudesta ja kuuliaisten kansalaisten tuottamisesta. Hyötyrepertuaari koostuu motivoijan asemasta, futuristin asemasta sekä pehmeän johtajan asemasta. Näille rooleille on tyypillistä tunne- ja vuorovaikutustaitojen yhdistäminen talouspoliittiseen hyötyajatteluun. Motivoijan asemaan asettuessaan opettaja pyrkii parantamaan oppilaiden opiskelumotivaatiota ratkaisemalla NVC:n keinoin esimerkiksi opiskelua häiritseviä oppilaiden välisiä ihmissuhdekiistoja tai yrittämällä saada oppilaita kiinnostumaan oppiaineista NVC:tä hyödyntäen. Futuristin asemassa NVC:n opettamisella pyritään kasvattamaan oppilaista paremmin tulevaisuudessa pärjääviä kansalaisia. Pehmeän johtajan asemassa pyritään puolestaan rakentamaan läheisempi suhde opettajan ja oppilaan välille kuin mitä koulumaailmassa perinteisesti on koettu näkemään. Tällä pyrittiin muun muassa paremman työrauhan saavuttamiseen, tehokkaampaan sääntöjen noudattamiseen sekä oppilaiden rehellisemmän itseilmaisun mahdollistamiseen.
Neljänneksi repertuaariksi muodostui empiriarepertuaari. Empiriarepertuaarissa NVC:stä puhuttiin suhteessa sellaisiin koulun toimintamalleihin ja rakenteisiin, jotka estävät jollakin tavoin NVC:n käytön. Empiriarepertuaarin muodostavat realistin asema, epäilijän asema ja tietäjän asema. Realistin asemassa osoitettiin muun muassa koulun ajalliset, resurssilliset ja taidolliset puutteet NVC:n kannalta. Lisäksi realistin asema toi vahvasti esiin työyhteisöön kuulumisen paineen sekä johtotason NVC-vastaiset toimintamallit. Epäilijän asemassa nimensä mukaisesti epäiltiin NVC:tä ja sen toimivuutta joissakin koulun tilanteissa, kuten esimerkiksi aggressioiden ja opettajan rehellisen itseilmaisun suhteen. Tietäjän asemassa puolestaan tuotiin esiin tilanteita, joissa opettajat asettavat itsensä paremmin tietäjän paikalle suhteessa oppilaaseen. Päinvastoin kuin yhteyden repertuaarissa tässä asemassa korostuvat muun muassa oppilaan parhaan tietäminen hänen puolestaan ja kyky lukea oppilasta.
Tulokset
Perinteisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen integroimisessa kouluihin käytetään ns. hyötydiskurssia. Hyötydiskurssilla tarkoitetaan sitä, että tunne- ja vuorovaikutustaitoja perustellaan ja oikeutetaan koulussa niiden oppimista ja opiskelumotivaatiota lisäävien hyötyjen takia, eikä itsessään vuorovaikutuksen ja sen myötä ihmisten paremman yhteyden ja keskinäisen ymmärryksen ja yhteiselon takia. Ensimmäisessä haastattelupuheen analyysissa, vastatodisteluanalyysissa, kuitenkin selvisi, etteivät haastateltavat opettajat vedonneet puheessaan hyötydiskurssiin vaan perustelivat NVC:n käyttöä juurikin yhteydellä ja sen merkityksellä. NVC:n ja sen humanistiset arvot nousivatkin vahvasti esille.
Toisen haastattelupuheanalyysin, itsetodisteluanalyysin, myötä sen sijaan ilmeni, kuinka hyötydiskurssi ja empiriadiskurssi olivat läsnä haastateltavien opettajien puheessa. Empiriadiskurssilla tarkoitetaan tässä yhteydessä koulun rajojen ja resurssien hallitsemista eli sitä, kuinka haastateltavat opettajat osoittavat puheessaan hallitsevansa koulun käytännöt ja sen, kuinka tunne- ja vuorovaikutustaidoilla ei näiden rajoissa ole mahdollisuutta toteutua kokonaisuudessaan. Lopulta NVC:lle jäikin tilaa lähinnä vain opettajien työssä jaksamisen kannalta, minkä voidaan nähdä edustavan ajallemme tyypillistä terapisoitumisen eetosta eli sitä, että yksilöt joutuvat muokkaamaan itseään hallitakseen rakenteellisten ongelmien seurauksia esimerkiksi oman (työ)hyvinvointinsa kannalta.
Kolmas haastattelupuheanalyysi (hallintapuhe) vahvisti toisen analyysin tuloksia. Kolmannen haastattelupuheanalyysin kohdalla kiinnostus oli siinä, millä retorisilla keinoilla haastateltavat perustelevat sitä, ettei NVC:tä ole täysin mahdollista käyttää koulussa. Tulokset osoittivat, kuinka opettajat vetosivat esimerkiksi elämään ja niin sanottuun uhridiskurssiin: ”elämä vaan on sellaista, ettei aina voi saada sitä mitä haluaa” (–> opettaja ei voi toteuttaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja opettajan roolissa toimiessaan, vaikka kuinka itse yksittäisenä opettajana niin haluaisikin).
Päätelmät ja pohdinnat
Tulosten myötä tutkimuksessa pohditaan muutosta ja sitä, missä sille on koulussa tilaa. Opettajien toimiessa sellaisten koulutuspoliittisten diskurssien vaikutusvallassa, jossa taloudelliset hyödyt ja tehokkuus ovat ohjaavassa asemassa, ei yksilön valinnoilla ja päätöksillä näytä aina olevan painoarvoa. Silti opettajat pyrkivät tietynlaisen opettaja-aktivismin kautta ajamaan NVC-tyylisiä arvojaan. Tutkimus asettaakin lopulta opettajan toimijuuden parrasvaloon ja kysyy, missä määrin sellainen on olemassa ja mitkä ovat sen rajat.
Julia Uutela
Opettaja – itsenäinen toimija vai pyörä rattaissa? NVC-vuorovaikutustietoisuus opettajan aseman neuvotteluissa