Olen ollut jo pitkään kiinnostunut siitä, miten koiria voitaisiin hyödyntää kouluissa opetuksen sekä oppimisen tukena. Siispä päätin pro gardu -tutkielmassani tutkia lukiolaisten kokemuksia koulukoiran yhteydestä heidän hyvinvointiinsa ja jaksamiseensa. Tutkimuksessa myös tutkitaan lukiolaisten näkemyksiä koulukoiratoiminnasta. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään eläin- ja koira-avusteista toimintaa sekä syvennytään tarkastelemaan koulukoiratoimintaan. Viitekehyksessä myös perehdytään hyvinvoinnin käsitteeseen ja siihen, miten se painottuu Lukion opetussuunnitelman perusteissa. Viitekehyksen lopussa tarkastellaan uupumuksen käsitettä ja miksi se on olennainen osa tutkimusta.
Tutkimus on tapaustutkimus ja aineisto kerättiin yhdestä lukiosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä lukiolaista, joilla oli kokemuksia koulukoiratoiminnasta omassa lukiossaan. Haastattelut tapahtuivat yksilöhaastatteluina ja suoritettiin etäyhteyttä hyödyntäen Skypen välityksellä. Tulokset analysoitiin hyödyntämällä teoriaohjaavaa- ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa selvisi, että koulukoiralla on selkeä yhteys opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Lukiolaisilla oli myönteinen kuva koulukoiratoiminnasta. Kaikki haastateltavat kokivat koulukoirasta olevan heille apua, kun he tunsivat olonsa uupuneiksi. Uupumuksen koettiin sisältävän fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen aspekti. Koulukoiran koettiin toimivan tukena, kun opiskelijat kokivat uupumusta. Koira sai lukiolaisissa aikaan positiivisia tunteita uupumuksen keskellä ja sillä oli rauhoittava vaikutus opiskelijoihin. Koulukoiralla havaittiin selkeä yhteys opiskelijoiden hyvinvointiin. Koiran kanssa toimiminen aiheutti opiskelijoissa mielihyväntunnetta ja vähensi ahdistusta. Koulukoiran havaittiin auttavan opiskelijoita vuorovaikutustilanteissa ja auttoi heitä tutustumaan uusiin ihmisiin. Opiskelijat kokivat koiran rauhoittavan heitä sekä vähentävän stressin, ahdistuksen ja jännityksen tuomia fyysisiä oireita. Koulukoiralla koettiin olevan myös monia rooleja hyvinvoinnin edistäjänä. Välituntisin tapahtuva koiran kanssa toimiminen aiheutti opiskelijoissa myös positiivisia tunteita. Koulukoiratoimintaan on suhtauduttu myös opiskelijoiden kotona myönteisesti. Opiskelijat kokivat koulukoiratoiminnalla olevan monia mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa, ja heillä oli monia ideoita siitä, miten toimintaa voitaisiin laajentaa. Haastateltavat kokivat koulukoiratoiminnan silti erittäin onnistuneeksi omassa lukiossaan.
Toivon, että tutkielmani rohkaisisi kasvatusalan ammattilaisia hyödyntämään koiria enemmän opetus- ja kasvatustilanteissa, sillä toiminnalla voi olla todella positiivisia vaikutuksia esimerkiksi opiskelijoiden ja oppilaiden hyvinvointiin, motivaatioon sekä tunnekasvatukseen. Koira-avusteinen toiminta on lisääntynyt valtavasti kouluissa, minkä vuoksi uuden tiedon kerääminen uudesta ilmiöstä on olennaista. Toiminta myös kehittyy jatkuvasti yhdenmukaisemmaksi.
Anna Hirvonen