Tutkimustehtävä
Elämme maailmassa, jossa jatkuvat muutokset ja tiedon lisääntyminen ovat nykypäivää. Laaja-alaisuus ja ilmiöiden monimutkaisuus ovat vahvasti esillä alasta ja aiheesta riippumatta, jonka vuoksi ilmiöt, monialaisuus ja eheyttäminen ovatkin saaneet yhä enemmän tilaa myös koulutusta koskevissa keskusteluissa. Vuoden 2016 syksyllä astui voimaan uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, jossa kouluja velvoitetaan edistämään eheyttämistä ja monialaisuutta järjestämällä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Opetussuunnitelmauudistus herätti paljon huomiota kotimaisen median lisäksi myös kansainvälisissä lehdissä. Suurimpana ihmettelyn aiheena maailmalla uutisoitiin kokonaisvaltaisesta oppiaineista luopumisesta, mutta näin radikaalista muutoksesta ei opetussuunnitelmauudistuksessa todellisuudessa ollut kyse. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarkoituksena on rakentaa kokonaisuuksien kokonaisvaltaisempaa ymmärtämistä kokoamalla uutta tietoa valitusta aiheesta käsin ja ottaen huomioon useamman oppiaineen näkökulman. Kiinnostuin aiheesta sen ajankohtaisuuden vuoksi. Lisäksi monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja niiden toteuttamista koskevaa tutkimusta on verrattain vähän, sillä opetussuunnitelmauudistus on ollut osa koulujen arkea vasta noin neljä vuotta.
Tutkimuksessani olin kiinnostunut luokanopettajien käsityksistä ja kokemuksista monialaisista oppimiskokonaisuuksista sekä niiden toteuttamisesta. Tutkimuskysymykseni olivat:
1.Millaisia kokemuksia luokanopettajilla on monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisesta?
– Mitä etuja ja/tai haasteita luokanopettajat näkevät monialaisissa oppimiskoko-naisuuksissa?
2.Millaisia näkemyksiä luokanopettajilla on omasta osaamisestaan monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa?
3.Mitä merkityksiä luokanopettajat kokevat yhteistyöllä olevan toteuttaessa monialaisia oppimiskokonaisuuksia?
Tutkimusmenetelmät
Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena ja tutkimukseni lähtökohdat nojaavat fenomenologiseen tutkimusperinteeseen, jossa ollaan nimenomaan kiinnostuneita tutkittavien kokemuksista. Keräsin tutkimukseni aineiston sähköisen kyselyn avulla keväällä 2020. Sähköinen kysely toteutettiin e-lomakekyselyllä, jonka jaoin kahteen eri kasvatusalan ammattilaiselle suunnattuun Facebook-ryhmään. Sähköisessä kyselyssä suurimpana hyötynä näen kyselylomakkeen helppouden tavoittaa suuri määrä osallistujia, mikäli vain löytää oikeat kanavat, jotka tavoittavat tutkimuksen kohderyhmän. Tutkimukseeni osallistui 40 luokanopettajaa. Aineiston analyysiin käytin laadullista sisällönanalyysiä, jonka tarkoituksena on pyrkiä luomaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus yleisessä ja tiiviissä muodossa. Laadullinen sisällönanalyysi mahdollisti aineiston analysoinnin systemaattisesti ja objektiivisesti.
Tulokset ja pohdinta
Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että luokanopettajat kokivat monialaiset oppimiskokonaisuudet positiivisena osana koulujen arkea, etenkin oppilaiden näkökulmaa tarkasteltaessa. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien nähtiin vaikuttavan myönteisesti koko koulun yhteisöllisyyteen sekä oppilaiden kouluviihtyvyyteen lisääntyneen motivaation ja innostuneisuuden kautta. Lisäksi monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa nähtiin isompien projektien toteuttamisen mahdollisuus sekä kokonaisuuksien opiskelu ja hahmottaminen laajemmin monipuolisia toimintatapoja hyödyntäen. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa tutkia oppilaiden omia kokemuksia ja näkemyksiä monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja vertailla niitä luokanopettajien näkemyksiin etenkin yhteisöllisyyden ja motivaation näkökulmista.
Etujen lisäksi luokanopettajat kertoivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuovan myös haasteita koulupäiviin. Mielenkiintoista oli, että oppilaiden näkökulmaa tarkasteltaessa luokanopettajat mainitsivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuovan etuja huomattavasti enemmän kuin haasteita. Ainoastaan muutama opettaja toi esiin haasteita, jotka liittyivät levottomuuteen rutiinien muuttumisen myötä. Luokanopettajien omaa näkökulmaa ja työtä tarkasteltaessa haasteet taas saivat suuremman roolin kuin edut. Monialaiset oppimiskokonaisuudet nähtiin luokanopettajan työtä kuormittavana suunnittelun työläyden vuoksi. Muutamien luokanopettajien vastauksissa tuli esiin myös, että opetussuunnitelman oppiainekohtaiset tavoitteet nähtiin haastavina yhdistää osaksi käsiteltävää monialaista kokonaisuutta, mutta myös pari luokanopettaja koki sisältöjen ja tavoitteiden olevan helposti yhdistettävissä monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Haasteista huolimatta kiinnostavaa oli, että luokanopettajat kokivat omaavansa tarpeeksi osaamista toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Vain muutama luokanopettaja toi esiin, että kaipaisi lisää varmuutta kokonaisuuksien toteuttamiseen.
Luokanopettajien antamat merkitykset yhteistyölle opettajien kesken korostuivat tutkimukseen osallistuneiden vastauksissa. Yhteistyö nähtiin erittäin tärkeänä, jotta eheässä monialaisessa oppimiskokonaisuudessa voitaisiin onnistua. Vastauksissa tuli esiin myös työtaakan ja vastuun jakaminen sekä niiden yhteys omaan työssä jaksamiseen. Opettajan työssä jaksaminen on ollut viimeisen vuoden aikana paljon esillä mediassa etenkin työyhteisön ja sosiaalisen tuen puuttumisen vuoksi keväällä 2020, sillä luokanopettajat toimivat tuolloin etäopetuksessa koronaviruksen jyllätessä. Opettajien työssä jaksamisesta oltiin huolissaan, sillä uuden työskentelytavan tuomien haasteiden lisäksi opettajat eivät saaneet samanlaista tukea työyhteisöltään, johon he ovat työssään tottuneet. On hienoa huomata, että yhteissuunnitteluun liittyvistä haasteista huolimatta tutkimukseeni osallistuneet luokanopettajat toivat esille myös työyhteisön tärkeyden opettajan työssä.
Aliisa Okkonen
Pro gradu: Luokanopettajien kokemuksia monialaisista oppimiskokonaisuuksista.