Lapsuuden aikaisilla ruokailutottumuksilla on merkitystä ja varhaisessa lapsuudessa opitut tavat kantavat aikuisuuteen asti. Lapsi viettää usein pitkän päivän hoidossa kodin ulkopuolella, ja päivän energian tarve tulee täytetyksi suurimmaksi osaksi hoitopäivän aikana. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kodin ulkopuolella hoidossa olevat lapset syövät monipuolisemmin kuin kotona hoidetut lapset.
Tavoitteet
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen ruokailusuositukset toteutuvat yksityisillä perhepäivähoitajilla, jotka ovat yksin vastuussa kaikista hoitopäivän eri toiminnoista, mukaan lukien kaikki ruokailuun liittyvät asiat. Perhepäivähoitajan työympäristö on hänen oma kotinsa, ja poikkeaa merkittävästi esimerkiksi päiväkodin ympäristöstä. Erityisen mielenkiinnon kohteena oli ruokakasvatuksen toteutuminen. Pyrin selvittämään, millä tavoin ruokakasvatus näyttäytyy yksityisen perhepäivähoitajan arjessa, ja millaiset tekijät edistävät tai estävät ruokakasvatuksen toteutumista. Tutkimuskysymyksiä muotoillessa tarkastelin varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksia (Terveyttä ja iloa ruoasta -varhaiskasvatuksen ruokailusuositus). Suositukset antavat yleiset suuntaviivat terveyttä edistävän ruoan tarjoamiseen ja ruokakasvatukseen. Suositus on tarkoitettu kaikille varhaiskasvatuksen toimijoille.
Menetelmät
Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastattelujen avulla ja haastatteluun osallistui seitsemän yksityistä perhepäivähoitajaa. Kaikki haastateltavat työskentelivät kotonaan, ja heillä oli 1–5-vuotiaita lapsia kokopäivähoidossa. Teemahaastattelun tarkoituksena on keskustella aiheesta mahdollisimman vapaamuotoisesti, eikä kaikkia kysymyksiä kysytä kaikilta tai samassa järjestyksessä. Litteroin nauhoitetun aineiston analyysiä varten ja analysoin teemoittelun avulla. Laadullisen aineiston lisäksi sain käyttööni ruokalistat heiltä, joilla se oli käytössä.
Tulokset ja johtopäätökset
Varhaiskasvatuksen ruokailusuositukset toteutuivat yksityisillä perhepäivähoitajilla hyvin. Ruokailutilanteet olivat rauhallisia ja kiireettömiä, ja lapsia kannustettiin maistamaan kaikkia tarjolla olevia ruokia ilman syömispakkoa. Yksityisten perhepäivähoitajien arvostus ja kunnioitus ruokaa kohtaan ilmeni monin tavoin. Moni korosti haluavansa valmistaa ruoan alusta asti itse, ja osa suosi mahdollisuuksien mukaan oman pihan tai lähituottajan antimia. Ruokakasvatusta edistäviä tekijöitä oli kotona työskentely ja pieni ryhmäkoko, jotka mahdollistivat lasten ottamisen mukaan ruoanvalmisteluun. Yksityiset perhepäivähoitajat kaipasivat vertaistukea työssään ja lisäkoulutusta kunnilta ruokakasvatukseen ja ruokailuihin liittyen suuren vastuun myötä. Kaikki yksityiset perhepäivähoitajat kokivat olevansa ruokakasvattajia, mutta ruokakasvatuksen määrittely ja osaamisen tunnistaminen oli haastavaa. Tulosten perusteella yksityisten perhepäivähoitajien työtä voitaisiin kehittää tarjoamalla mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin ja lisäämällä tietoisuutta ruokakasvatuksesta.
Tutkimukseni osoittaa ruokakasvatuksen olevan tärkeä osa varhaiskasvatusta myös yksityisten perhepäivähoitajien toteuttamassa päivähoidossa. Jatkotutkimuksen aiheeksi sopisi hyvin huoltajien näkemykset ja kokemukset. Huoltajien näkökulma olisi mielenkiintoinen esimerkiksi peilaamalla heidän kokemuksiaan lapsensa hoitopäivän aikaisista ruokailuista heidän omiin ruokailutottumuksiinsa.
Heidi Pöllänen
Pro gradu: ”Mitäs se nyt oli. Vaikee vastata tällä tavalla. Mun mielestä se on kokonaisvaltaista hyvinvointia.” Ruokakasvatus ja varhaiskasvatuksen ruokailusuositusten toteutuminen yksityisillä perhepäivähoitajilla